sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Nauru. Tunteen tulkki.

                              

                                          
                                         Tunteet paljastuvat usein tahtomattamme.
                                         
                                          Eräs voimakkaimmista ilmaisukeinoista on
                                          ääni, sen eri sävyjen käyttö. 

                                          Äänen ja puheensävyin, niitä muuntamalla
                                          osoitamme ystävyyden, vihamielisyyden,
                                          ylemmyyden tai alemmuuden tunteet.
                                          Sävy, nopeus, sujuvuus antavat tunnetilasta
                                          tietoa. Masentunut, matala, yksitoikkoinen,
                                          ahdistunut tekee virheitä, epäröi, puhuessaan.

                                          Nauru on eräs joka kuvaa tunnetilojamme
                                          parhaiten kuvaava ominaisuus.
                                          Nauru, kiihoittava, katkera, vapautunut, heleä,
                                          iloinen, hurskas, vihjaileva, vahingoniloinen,
                                          kireä, kujertava, kaakottava, kolea, häijy, ivallinen
                                          viekas, mielipuolinen, mahtipontinen, raikuva,
                                          salaperäinen, hämillinen, värisevä, petollinen, makea.

                                          Naurustahan narri tunnetaan, kertoo sananlaskukin.
                                          Tarkoittaa naurun petoksellisuutta.
                                          Ihminen tajuaa naurun ja hymyn vaistomaisesti jo pienenä.

                                          Lapsuuden perusturvallisuuden kehitys ja siellä koetut/
                                          saadut läheisyyden ja hyväksymisen kokemukset,
                                          vaikuttavat nauru ja huumoriherkkyyteemme eniten.

                                          Heikon itsetunnon omaavat ihmiset eivät naura niinpaljon,
                                          kuin itsensä hyväksymät ihmistyypit.

                                          Kasvuympäristömme vaikuttaa meidän huumorintajuumme
                                          sekä nauruherkkyyteemme kaikkein eniten, sekä neuvoo
                                          milloin, mille, sopii myös nauraa.

                                          Hahaha-nauru; tulee usein sydämestä, merkiten vilpitöntä
                                          iloa, sopusointua, ympäristön kanssa.
                                          Kaikki on yksinkertaista, huolettomuuden saattaessa ilmetä
                                          hilpeänä lapsekkuutena.
                                          Naurutyyli kertoo/tulee vahvasta elinvoimaisuudesta.

                                          Hähä/hehe: Ihminen nauraa jollekin taikka jotakin.
                                          Nauru on vahingoniloista pahansuovalta kuulostaen.
                                          Tämä sävy koetaan usein ivaksi. 
                                          Naurutyyli pyrkii ottamaan etäisyyttä, väliä, muihin.

                                          Hihihi: On itsekseen kihertelyä. Kuitenkin siihen
                                          kätkeytyy annos ironiaa, usein myös vahingoniloa.

                                          Hohotus: Usein raikuva. Kertoo kerskailijoista, mutta myös
                                          hämmästyksestä, vastarinnasta, usein ivallisesta uhmasta.
                                          Monen naurun kuvauskin jo sisältää määreen ihmisen
                                          ominaisuuksista, kuten; varaukseton, hämillinen, kiero, 
                                          pahansuopa, ilkeä, alkukantainen, vino, tyhmä, jne.              
                                        
                                          Myhäily on sisäistä naurua. Suu on muikeana, sanonta.
                                          Se sisältää varauksellisuutta, joten ihminen ei ole valmis
                                          varauksetta suunnan muutokseen.
                                          Kielteistä kritiikkiä myhäilyssä ei esiinny.
                                          Syrjäänvetäytymishalua, ja salaisen tarkkailun yhteyksien
                                          tajuamisen antamaa iloa kyllä, senkin edestä.




                                         

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti