A Letter To My Heart

                 
                

                                       

    Vuosi vaihtuu pian. Uusi aika, uudet ajatukset. Pois menneistä, kammitsoivista.
    Valoisuus lisääntyy, jopa silmin nähden. Kuitenkaan vanhasta ei haluaisi kokonaan
    päästää irti. Intuitiivisyys ja puhumaton ruumiin kieli sen estävät, sitä vahvistavat. 

    Vuoden viimeinen päivä avautuu näkymään kauniin utuisena, talven huuruisena.
    Eilisiltaisen lumisateen aikaansaannos näyttäytyy pehmeänä lumikuorrutuksena.
    On juuri sopivan lauha (-8) keli, jollainen on jäänyt mielen perukoille nuoruudesta.

    Pieni pyöräretki auraamattomille jalkakäytäville, ja kyläkeskustaan, sitten odotusta,
    kenties jopa hieman toivetta, mikälaista uusivuosi tuo elämään, eri variaatioineen.
    Vanha siirtyy historiaan, ja seuraava vuosi 2012 on paljon ennustettu kohtalokas.
  
    Kohtalokas siis koko ihmiskunnalle, mikäli näihin moniin enteisiin on uskominen.
    Näin kertovat monet ikivanhat ennustukset, mayat, egyptiläiset, kiinalaiset, muut.
    Kaikissa näissä päädytään aina tuohon 2012 vuosilukuun. Ken elää, se näkee.
   
    Omasta puolestani toivon, ettei tuo olisi ennustus oli toteutumassa, millään tavalla,
    mutta toisaalta ihmiskunta, kehitys, on niin piittaamaton kaikesta muusta luonnosta
    että tosiasiassa se on vain ajan kysymys, milloin tuo muutos tapahtuu lopullisesti.