Talvisen iltapäivän hämäryyttä. Lauhaa, miinus -4 ja kohtalaisen tyyntä,
aivan kuin odottaen kohta tulevaksi povattua lumisadetta.
Piipahdus keskustaan tuotti näkymän, hevonen ja reki. Luokka, ei setolkkaa.
Kippara kärkinen reki perässään, heinät, loimi ja peitteet varustettuna.
Reki, joka saman mallinen kuin muistan lapsuudesta kotoani. Nuori ohjastaja.
Tälläinen reki oli suhteellisen vähän käytössä. Pääasiassa näillä ajeleminen
tapahtui kauppakeskustaan menoissa tai kyläily vierailuilla naapureihin.
Enimmikseen ajelu oli hevosen jaloittelemista siinä samalla käyntikerralla.
Halusin tai en, sain usein olla edessä istumassa, jalasten olessa hieman
liian leveällä, voidakseni seisoa kunnolla niiden takaosan päällä.
Edessä istuessa kavioista lenteli usein tiera, jos toinenkin, takaistuimelle asti.
Kun tuohon aikaan teiden auraus ei ollut niin kovin jokapäiväistä, kertymiä
syntyi helposti hevosen kengän alle, vaikeuttamaan kulkua, joten ne poistettiin
joskus jopa matkalla, tai kuitenkin aina ennen liekanaruun laittamista.
Appeeksi vierailun ajan lieassa viihtymisen takia vielä, heiniä kauralla maustaen.
Harvinaista oli tuo herkku siihen aikaan, oikeastaan jo syrjään jäämässä, etenkin
kun lähes joka talossa alkoi olla traktori, jolla kylämatkat oli helpompi tehdä.
Aina jäi valjastamisen riesa, kuten muukin, hevosen ruoka ja oma varustelu pois.
Tunnelma hieman ehkä kärsi. Mutta helpompi oli monesti istua hytittömät taktorin
kurakaarella, usein kovasta pakkasesta huolimatta, olihan ilma raikkaampi sekä
valojen ansiosta mukavampi kulkea.
Kuutamoisina iltoina hevonen oli hiljainen, reki sihateli, kaviot kopsuttelivat
tahtia palaaville, täyden kuun ollessa usein kohonneena kotimatkaa valaisemaan.
Traktori oli helppo, äänekäs. Kaikki matkat sujuili mukavasti, kun kuutamotiellä
käänsi ajovalot pois päältä voi seurata ja varjojen leikkiä metsikön puiden
runkojen lomassa ja arvuutella, mikä minkäkin tumman varjon saattoi aiheuttaa.
Nyt tälläinen hevosajopeli on harvinainen, lukuunottamatta tälläistä joulun aikaa.
Iltaa, yritin päästä tänne sivullesi ja tuli pari kertaa ettet ole enää olemassa...no, onneksi olet:) Nyt pääsin tänne :)
VastaaPoistaOlen ainakin toistaiseks. Mikäs pahan, jne.
VastaaPoistaKysy-mys. Oiskos pitäny! ;)
Koitin räplää noita "lukupäivityksiä"
Mutten oo ehtiny perehtyy niihin tarpeeks.
Muuten; yx vas-taus = #3, oikea.
Tää keleen kookle on liian viisas,
se se tahtoo temppuolla. En juuri kirjaannu sillä. Liika viisas mulle.
Voi kunpa pääsisi tällaiseen tunnelmaan vielä joskus.........
VastaaPoistaUlleriina. Ehkä parhaita rekikelejä suht kireä 15-25 kraatia pakkasta, tai sit kevyt pakkaslumisade.
VastaaPoistaMiksei nuo kostean pehmeät suuret nuoskaiset hiutaleet. :)
Olen vaan niin jumetun allerginen kaikille eläimille ollu koko ikäni.
Heinät viljapöly, ja nyt nämä tintin kaurat, jotka aivastuttavat avatusta pussistaan. Silmät pahimmat. Seuraavaks ostan hiutaleita.