Talvinen harmaa päivä on vaihtunut illan pimeydeksi. Kuluvan vuoden ensimmäinen
on kohta kulunut loppuun, menneisyyteen iäksi häipyen. Kohta alkaa taas uusi päivä.
Sitä ennen kuitenkin vielä aamuyö, kuten Lähteenkylän tyttö ohessa laulullaan kertoo.
Pöydälläni liekki lepattaen palavat punaisten kynttilän liekit antavat lämmintä pehmyttä
valoaan huoneen pimeyteen, hieman kuin itsekseenkin keskenään tunnelmoiden.
Hämäryys verhosi koko päivänvalon ajan, muutaman lumihiutaleen saattelemana.
Tunnelma on hiljainen, rauhaisa, rauhoittava. Suorastaan nautiskelevan romanttinen.
Lähtö laulamaan on edessä. Malttaisiko. Muutama tunti, tuttujen tapaamisia, puhetta.
Olisi mukava istua kotona, nauttia lasillinen punaviiniä, nukahtaa, herätä aamusella
keittelemään aamukahvit. Aloittaa vuoden toinen, uusi päivä. Mutta ei kun menoksi.
Kaunista ja ah..niin herkkää:)
VastaaPoistaKotona ei kannata istua, jos seuraa kaipaa ja on paikka, minne mennä. Kynttilän valossa yksin ehtii kyllä olla. Laulamaan vaaan.
VastaaPoistaHelmiina. Ole hyvä. Herkältä mieheltä ;)
VastaaPoistaTuhkimo. Paremminkin, muut tuntuu kaipaavan mun seuraa. Joskus :)
VastaaPoistaKaunis on musiikin sanoma.. Itsekin samaista kappaletta olen etsinyt vaan en löytänyt.
VastaaPoistaUlleriina. Niitä on ainakin kaksi.
VastaaPoistaTämä on se Merja Raskin(kuningatar)
Oikeestaan on ainoa näin herkkä.
Klik, Lähteenkylä (kotisivukyläni peräkallio, sieltä kyöpelinvuoren! juurelta, ei tunturin):) Totta.