Bensa E10/95

Kirjoittelin aiemmin tuosta bensan aiheuttamasta häiriöstä kun lyijytön tuli markkinoille. Silloin ongelmat olivat saman kaltaisia, kuin nyt esille tulevat viat.
Tämä sama syy, hapen lisääminen tuohon uutuusbensaan taitaa taas olla suurin syy-aihe noihin ongelmiin. Muitakin syitä, mm polttoainee jakamiseen moottorille esiintyy.

Netti varmaan kertoilee tästä kohta lisää. Polkupyörässä näitä em. vikoja ei tuntunu olevan. Kahvinkaan suhteen ei tunnu olevan niin nökönuukaa. Molemmilla käy, yhtäläisesti, Pirkalla ja TummaTarjalla, Katriinaa kun vielä saa harvakseltaan joukkoon.

Tuo moottorien kansirakenne on se nykypäivän autojen ongelma. ollut jo viimeiset parisenkymmentä vuotta. Ploki on perusploki useimmiten eri mallien välillä, mikäli syl. lukumäärä on sama. Teho tuotetaan kannessa, sen muotoiluilla palo ja imutilojen takia.
Nykyaikaiset moottorit on kaikki lyhytiskuisia, joka oli ensimmäinen tehon lisääminen.
(kierrosherkkyys ja vääntömomentin lisääminen, haittana heikko sitkeys)

Kansi myös monesti maksaa lähes yhtäpaljon kuin vaihtomoottori, joissakin tapauksissa jopa enemmän. Myös polttoainee annostelusysteemi vaikuttaa tehoihin.
Tällä on pyritty ja päästy rakenteiden keveyteen, jolla on saatu paljon tehoa aikaiseksi, kevyemmästä moottorista.

Tälläinen vastaava "hama"/fiba syntyi jo kerran aikaisemmin, 80 luku, kun Oldsmobile teki tuon
delta moottorin. Jossa vankasta perusplokista, miljoonia valmistetusta, V-8-bensa tehtiin kansirakelmaa muuntamalla diesel moottori. Näillä koneilla ei tahtonut päästä kuin 30-40 th/km ennen kuin ne jysähtivät. Bensakone muutettiin tehtaalla Dieseliksi.
Rakenne ei kestänyt dieselin käytöstä aiheutuvaa suurempaa puristusta vaan hajosi. 

Autoja oli käytössä mm taksina ja mm Rakennusliikkeillä pick-up malleina. Kaikki nämä kärsivät myös huomattavassa määrin vaihdelaatikko (autom?) vioista.
Vasta myöhemmät mallit joiden pakosarjan takana oli DX merkintä osoittautuivat kestävimmiksi. Mutta auton myynti hiipui nopeasti, peruuttamattomasti.

Tätä voisi verrata WW-II aikaiseen saksalaisten lentokone moottorien rakenteeseen, joka jouduttiin korvaamaan vahvemmilla rakenteellisilla seinämillä, kuin vastaavat liittoutuneiden,  joista lähinnä kyseeseen tuli (GB) RollsRoycen tuottamat Merlin ja Griffon moottorit,  sekä (USA) Pratt & Whitney ( F4U/Corsair 2x9syl / Seversky Thunderbolt 2x9syl) jotka olivat kevyempiä ja tehokkaampia, saavuttaen myös suuremman moottoritehon, ja tehokkaamman toiminnan, samalla kun polttoaineina käytetyt bensat jalostettiin yhä kokeaoktaanisemmiksi, tehokkaamiksi.

Samalla kun annostelu moottoreille tehostui entisestään, vaadittiin myös lisää lujuutta käytetyilta metalliseoksilta. Tähän saksalla ei ollut metalliseosten raaka-ainepulasta johtuen mahdollisuutta ja tehojen tarvitsema lujuuden lisäys oli mahdollista ainoastaan painon lisääntymisen kustannuksella jotka eivät riittäneet kompensoimaan riittävästi (Daimler = 109 ja BMW, = wyrtger) toisiaan. Paremmat saatavilla olevat raaka-aineet uhrattiin suihkukoneiden kehittämiseen, muun kaluston kustannuksella.

Aikahan sen taas näyttää. Seokset paranevat autojen nykymoottoreissakin, syystä kun eurooppa kait siirtynee myös E10 pensan käyttämiseen. Muutaman vuoden viiveellä.