torstai 6. tammikuuta 2011

Onnenetsijä



                
                                                                 Onneni on meri.                               Tango   Tempo 105

Haaveillen, uneksien hiekkaan kirjailen kaiken mitä onni olla voi.

Tuuli hiljaa soi ja kaipuun kantaa, on meren liike tauoton Käy yksin kohti uutta rantaa, se mulle kiehtovin onni on.
En siitä luopuisi mä milloinkaan. Kun meren nään, niin onnen saan.

Pilvi valkoinen oottamaan jää kuin kaivaten myös ystävää.
Pintaan aaltojen kuvan valkoisen se synnyttää.

Tuuleen kuiskaten soi meren laulu. Vaiti kuuntelen. Onnellinen sitä ilman
voisi koskaan olla en.

Kaipuun jaksaa meri kauas kantaa, voimallaan se voittaa vahvan ikävän.
Tietää saan kun vaellan sen hiekkkarantaa: onneni on meri, sekä hän.

Tuuli hiljaa soi ja kaipuun kantaa, on meren liike tauoton. Käy yksin kohti uutta rantaa, se mulle kiehtovin onni on.
En siitä luopuisi mä milloinkaan, kun meren nään, niin onnen saan.

Kaislat keinuen uinumaan jää, rannoilla sen kun hämärtää.
Hiekka valkoinen meren sinisen voi tyynnyttää.

Tuuleen kuiskaten soi meren laulu. Vaiti kuuntelen. Onnellinen sitä ilman
voisi koskaan olla en.
                                                                                              Säv.. Pekka J Mäkelä.       
                                                                                                                           San. Ulla Kytöluhta.


Koitin etsiä alkuperäistä, vanhaa Markku Aron esitystä tuosta videosta, ei löytynyt.
Ei tämä ihan alkuperäisen mukainen ole, mutta ei sieltä pahimmastakaan päästä.
En vaan pidä juuri tästä esittäjästä. Tai äänestään, sen paremmin ilmaistakseni.


Loppianen. Joulunajan loppumisen viimeiset hetket. Alkaa nuutipukkien odottaminen.

Tälle päivälle olisi myös sopinut pieni yhteenveto erään pienen valtion ilmavoimista, sitä (sotajuttua) kun tuntuu muutenkin tuupaavan tuutin täydeltä joka puolta, kantilta.
Sotahullu en ole. Patriotismi on lähellä mieltäni.  Etenkin kun siihen WW-II aikaankin oli vielä jonkinlaista yksilöllistä urheiluhenkeä näissä kone / pilottien välisissä otteluissa.

Mutta kenties. Ehkäpä aiheesta myöhemmin.



4 kommenttia:

  1. ..uskaltaiskohan Nuuttipukkia odottaa??
    Jospa se on vaikkapa naamioitunut..

    VastaaPoista
  2. Meikäläinen ootta aina nuutipukkia / pukkeja suurella mielenkiinnolla.
    Onhan niissä yhä se oma nuoruusajan, odotuksen jännitysmomenttinsakin

    VastaaPoista
  3. Nuuttipukki vie joulun, eikö? Ainakin minä voin sanoa, että kyllä jo taas joutaakin tuo jouluhössötys :-)

    VastaaPoista
  4. Kyllä joutaa munkin mielestäni.
    Pelkkää krääsän palvontaa suurimmalta osaltaan.
    Tosin ne hetken tunnelmat on kyllä hienoa. Ei se jatkuva juhlinta. :) samoin muiden vastaavien kanssa.

    VastaaPoista