Hiekkalaatikolla. Osa 2.

  

Lambadasta rivitanssiin, vaikken enää vermon maxpo -91 jälkeen ole näihin tansseihin
isosti osallistunut, suuremmassa mittakaavassa, lepaata ja överbytä lukuunottamatta.
Toki demo esittelyjä tein edelleen, kunnes muut hommat veivät ajan tuolta reissailulta.

Mitä tasapainoisempi koe, sitä vaikeampaa on saada se takajaloilleen. Kiitos herkän kaiken sormituntuman säilyttävän, käsiherkkyyteen välittömasti vastaavan ohjauksen
yhtyneenä tehokkaaseen ajo- sekä vetomoottorien tuottoon tämäkin temppuileminen on mahdollista.  

Sormi- ja jalkalkatuntuman kepetä käsittelyherkkyyttä tarvitaan, sekä ranneohjausta,  hyvää tilannesilmää, sekä ahterituntumaa. Raskas ja tunnoton käsi on unohdettava. 
Tällöin homman voi hoitaa, kepeästi ja ilmavasti, vaikkapa laulaen tai sikaria poltellen.

Asfaltilla temppuilu on helpompaa. Esim. nyrkin kokoiset kivet, sekä irto kokkareet puuttuvat, jotka saattaa horjuttaa tasapainoa, sen hekimmässä, sivuttain, vaiheessa.
Lisäksi pyörien pito on tasaisempi asfaltilla, puhtaudesta/kuivuudesta riippuen.

Maastossa kun pyöritään, pyörien pito on erilainen, joka pitää tunnustellen hakea, sekä osata myös tuntea, voidaseen luottaa kaikkien temppujen onnsitumiseen, joista näistä vain osa on näillä (youtuben) videoilla nähtävillä.  

Esim kukkulat ja yli koneiden syvyisten kuoppien muotoilu ja niille nousut laskut sekä täytöt puuttuvat kokonaan, samoin näiden myötä myös sivuttaiset kaltevuus tilanteet.