Osa -III. Saksa vallankumouksen jälkeen. Kolmikon yhteys rakoilee.

Oheinen video lienee kuvattu Parolassa, tutunoloisista Suomen maisemista päätellen.
Samalla vois kysäistä onko tämän videokuvan kuvan henkilöissä jotakin muuta tuttua,
kuten esim. tuo hymyilevä silmälasipäinen mies autokauppiaana myöhemmin toiminut.

Lisäksi maalaus ei istu alkuperäiseen nähden. Tämä maalaus kuvaa aikaa, -40 jolloin Ranska käytti vielä joissakin määrin ko. vaunua Saksalaisia vastaan.

Nyt tähän väliin mielestäni sopii vuodelta 1916 oleva, meille tuttu Ranskalainen valssi.

Saksassa alkoi venäjän vallankumouksen jälkeen elää yhä voimakkaampana ajatus saada aikaan vastaava bolshevistinen yhteiskunta. 
Syntyi vallankumous ja saksan keisarin, Vilhelm - II oli luovuttava kruunustaan. 


                
Oheisella videolla Saksalaisten valtava lähes hyödytön keksintö joka ei menestynyt Brittien tankkeja vastaan.
Paras konstruktio oli Renault FT jossa oli pyörivä torni, oli lisäksi siro, kombacti rakenteellisesti edellä muita.


Tämän Spartacus gladiaattorista nimensä saaneen liiton johtohahmoja olivat Rosa Luxemburg ja Karl Libknecht  joita, 1960- 1970, luvulla suomalaiset kommunismin aate-kannattajat pitivät omina pyhimyksinään, ohi kaikkien muiden.

Saksan tappio toi Leninille myös uuden mahdollisuuden saada aatettaan levitetyksi ja hän mitätöi Brest-Litovskin rauhansopimuksen alkaen kiivaan lietsonnan saksassa.
Tammikuussa 1919 saksassa alkanut vallan kaappaus lyötiin lyttyyn ja Rosa ja Karl
saivat surmansa kapinan kukistumisen aikana.
Unkaria hallinnut, Bela Kunin johtama bolshevistihallitus kukistettiin 1919 elokuussa. 

Loppuvuonna 1918 Ranskan joukkoja nousi maihin Odessassa ja Novorossikissa,
(80.000 miestä) jotka ottivat  perääntyvien Saksalaisten tehtävät itselleen. Ranskalaisten joukkojen mukana oli uusia, tehokkaita, Renault FT panssarivaunuja.

Niin, kyllä, juuri niitä samoja joita suomellakin oli, ja joista eräs teknolokinen kehitys
Neuvostoliitossa alkoi, johtaen sen hieman myöhemmin Stalinin, sekä Leningradin tehtaiden ansiosta maailman johtavaksi ja myös parhaimpien vaunujen valmistajaksi.

Se on myös tarina maailman suurimmasta ja motorisoiduimman armeijan kehityksestä
jonka tuotteiden paras testirata sijaitsee lähellä näitä kuuluja tehdastuotantolaitoksia.
Sen läntisellä rajalla, lähellä, sopivan, parituntisen maantie-ajomatkan päässä.

Panssarien valmistajaksi joka se yhä edelleen on panssarivaunujen tuotannossa, jonka puutteita on vain ja ainoastaan hieman heikompi nykyisen elektroniikan taso.

Britittien maihinnousu Bakussa sai näiden hallintaan osan kaukasiasta jossa heillä
oli mukana omia, ww-I aikaisia Mark-V ja Medium-A (whippet) panssareitaan.
Amerikkalaisia ja Brittejä oli noussut maihin myös Baltian lisäksi myös Odessassa.

Nämä kaikki kolme vaunua olivat ensimmäiset vieraat panssarit Venäjän maaperällä.
Näitä jäi pian puna-armeijan saaliiksi, ja näistä myös muodostettiin heti puna-armeijan
panssarijoukot  juuri näistä, venäjän valkoisilta joukoilta saaliiksi saaduista vaunuista.

Ranskalaiset ja Britit toimittivat kaikkiaan venäjän eteläosien valkoisille 100 tankkia ja
150 lentokonetta joissa piili siemen myös puna-armeijan mekanisoitumisen alkuun.

Britit hyökkäsivät keväällä 1919 Muurmanskista etelään. Karhumäki ja Poventsa vallattiin toukokuussa. Samoin eteni Argangelista Brittipanssarien tuella lähtenyt Venäjän valkoinen armeija, mutta hyvin heikolla menestyksellä. 

                 
                          

Neljäs valkoisten ryhmä suuntasi kesäkuussa Virosta kohti Pietaria. Lokakuussa 1919
uudistettiin hyökkäys Suomessa hetken asuneen kenraali Judenitsin johdolla jolla oli
myös Brittiläisiä tankkeja tukenaan. 

Suomi oli ostanut vuonna 1919 Renault - FT panssareita Ranskasta 6 kpl, mutta nyt jouduttiin Ranskalaisten painostuksesta luovuttamaan tuolle Judenitsin armeijalle 2 kpl.
Näissä tankeissa oli koko ajan Ranskalainen miehistö, ja Ranska korvasi uusilla nuo
Suomen menettämät tankit.

Pietarin valtaukseen haluttiin saada myös Suomlaisjoukkoja mukaan koska olimme
vapaus-sodassa saaneet venäläiset karkoitetuksi, saavuttaneet Rajajoen Kannaksella.
Valtionhoitaja Mannerheim kannatti hyökkäyksen suorittamista Pietariin, mutta valtion
muu johto ei tätä hyväksynyt, eivätkä Suomalaiset osallistuneen hyökkäykseen.

Kun Judenitsin valkoinen armeija lähestyi Pietaria, siellä toimivasta Kansainvälisestä Puna-Upseerikoulusta muodostettiin 250 miestä käsittävä pataljoona.
Pataljoonan kokosivat Suomalaiset politrukit, Eino ja Jukka Rahja. Joiden johtamina
saatiin kolme lähestyvää vaunua tuhottua, miestappioiden ollessa 30 Suomalaista.

Kolmen pävän ajan, sen kiivaissa taisteluissa Suomalaiset torjuivat Venäjän valkoisen
armeijan 18.500 miehen, sekä kuuden Brittitankin ja kahden Renaultin hyökkäykset.
Hyökkäys pysähtyi Pietarin porteille, sen ulkopuolisille Pulkovin kukkuloille.

Puna-armeija sai lisää joukkoja avuksi ja Judenitsin joukot pakenivat Viroon, jossa ne
riisuttiin aseista. Ehjät tankit laivattiin Englantiin. Leninin puna-armeijan joukot yrittivät
nyt vallata itsenäisyytensä julistaneet Viron, Liettuan, Latvian, mutta maat torjuivat ne.

Tämän jälkeen Lenin suostui rauhaan niiden kanssa 1920 ja tunnusti itsenäisyydet.  
Samana vuonna Suomi ja Neuvosto-Venäjä sopivat tarton rauhan jossa Suomen
Neuvosto-Venäjä tunnusti suomen itsenäisyyden, maamme itärajan linjat vahvistaen.