Suomen ilmavoimien historiaa ja taivaan helmi Brewster F2A-2 koneemme.

             
                    

Koska sotahistoria tuntuu kinnostavan ja Jorma Sarvanto plogi saa harvakseltaan
vierailuja maailman eripuolilta kirjoitan tässä lisää mieliaiheestani.

Itsenäisyyspäivä

Potkurikoneista a la WW-2  aikakaudelta. Miksi mieliaihe. 
Ehkä siksi, kun nykyaikaisen tekniikan kehityksen pohjat ovat aina sotateollisuudessa tai avaruusteknologiassa jotka sitten myöhemmin muunnettu tai sovellettu siviili olosuhteisiin käytettäväksi.

Toinen syy ihailemaani aikakauteen liittyy siihen, kun vielä tuolloin teknologia, koneet,
olivat ihmisen kädenjatke eikä niin kuten nykyaikainen kehitys ihminen on ojaamossa välttämättömänä pahana, ollen teknologian siis koneen jatke osa hienomekaniikkaa ja digitaali tekniikkaa.

Kolmas syy tähän on tuo TV-dokumentti. Brewster taivaan helmi. 
Kone joka jäljitettiin yksityisten venäläisten ihmisten toimesta putoamispaikkansa suolampeen, antaen tuon löytäjän tehdä avustajineen lähes kaiken työn ja sen jälkeen kiristämällä muut korjasivat tuon löydön hedelmät ja kunnian, sekä löydöstä koituneet hyödyt itselleen.

Tämä löytäminen (paikallistaminen) etsintä erämaassa ja veden alla ei tuottanut kuin rosvon ja huijarin maineen löytäjälleen ilman minkäänlaista mainintaa, ei palkkiota
tai muuta tunnustusta joka hänelle monien mielestä kuuluu. 

Koneen etsinnän eräs alkuunpanija oli pakkolaskun tehneen suomalaispilotin oma tytär, joka oli mukana löytäjien kanssa koneen noston aikana.. 
Tuon koneen löytäneen miehen muutamat ystävät yhteistyössä mafia, virkailijat, sekä amerikkalaiset liikemiehet jotka lopulta ottivat löydöstä kaiken hyödyn itselleen.

Tässä linkki tuohon edelliseen:  http://youtu.be/eUIMSSwI0hA
Tässä toinen: http://youtu.be/WmEEOvvB-YI

Tämä on myös kannanotto siihen, kun löytömaassaan kansalainen ei voi luottaa omiin viranomaisiin jotka saattavat olla epäluotettavia.

Samoin kannanotto eräseen tuon ajan suomalaiseen nais-ulkoministeriin, (presidentti Tarja Halonen) joka ei suostunut edes keskustelemaan koneen saamisesta suomeen valtion avustuksella diblomaattisia suhteita venäjän suurlähettilääseen käyttäen.
Olihan löytö maailman ainoa jäljellä oleva lähes ehjä kone, helppo entisöitäväksi.

Kuvan (foto yllä) koneella Kapteeni Hans Wind saavutti 26 ilmavoittoa.
Muilla Brewster koneilla lisäksi 13. 
Kokonaisvoitto määrän ollessa sodan aikana 76 kpl, yksi näistä oli tähystyspallo.

Hans Henrik Wind, Tammisaari 30.7.1919. Isä liikemies Frans Wind, äiti Elin Rehn.
Kaksinkertainen Mannerheim-ritari risti joita myönnettin vain neljälle sotilaalle. 
Lentäjistä toinen oli lentomestari Ilmari Juutilainen jonka pudotukset olivat suurimmat.

Koneessa on eräs kuuluisin hävittäjälentolaivueen tunnus, hyökkäämään valmiina
oleva ilves. (Toinen ehkä parhaimmista oli tuo potkaiseva muuli, joka oli fokkereissa)

Kuvassa irtaantuvana (poiskaartava) on Polikarpov I-16 lempinimeltään Rata = rotta, jonka sai espanjan sisällis-sodassa. Hitaampi kuin Brewster, nousukykyisempi sekä paljon ketterämpi kaartotaisteluissa (koiratappelu) lisäksi raskaampi aseistus.
Kone oli neuvostoliiton ensimmäinen tykkihävittäjä johon oli asennettu 2x20 mm Svak tykki aseistus.

Lentäjät olivat pääasiassa nuoria neuvostoliittolaisia, joita empimättä heikolla sekä erittäin puutteellisella koulutuksella uhrattiin paremmin koulutettua vihollista vastaan.

Jatkosodan alettua heidän kouluttajina oli Leningradin alueella mm brittiläisiä kouluttajia. Neuvostoliitto sai ase apuna brittien vanhentuneita Hurricane ja Spitfire koneita.
Kuitenkin nämäkin koneet olivat Brewstereita nopeampia ja paremmin aseistettuja.

Sota on aina kansainvälistä tapahtumaa. Talvisodan aikana Lontoon palomiehet olivat
hakemassa sammutusoppia ja kokemusta ilmapommituksista Helsingissä ja Turussa hyödyntäen saamiaan kokemuksiaan myöhemmin kotikaupungissa.

                   

Brewsterissä on jatkosodan ajan itärintama tunnus, saksan ja sen liittolaisjoukkojen väreinä olivat keltaiset runkonauha, moottoripelti, siipien kärjet.  
Värin leveys oli aina puolimetriä.

Lisäksi hyökkäysvaiheen aikana karjalan kannaksen operatiivisena tunnuksena oikea
siiven alapuoli, laskutelineen - kansallisuustunnuksen välinen, osa oli mustalla maalattu.

Brewsterillä eniten pudotuksia tehneet ohjaajat, lentolaivueesta 24, Windin jälkeen oli: 

Ilmari juutilainen (34) Jorma Karhunen (26,5) Lauri Nissinen (22,5) 
Eero Kinnunen (19) Nils Katajainen (17,5) Eino Luukkanen (14,5) Martti Alho (13)
Eerik Teromaa (13) Lauri Pekuri (12,5)  kone joka löydettiin ja nostettiin järvestä.
Aulis Lumme (11,5) Pekka Kokko (10)

Kirjoitin joskus maailman kenties menestyksellisimmistä ilmavoimista, ellei peräti menestyksekkäin jotka aina hieman heikommalla kalustolla alivoimaisina menestyivät
vähintäinkin kohtuullisesti alallaan, kaikiin muihin maihin verrattuna. 
Alivoimasia oltiin aina lähes kaikessa, tekniikka, määrä, laadulta.

Vasta 109 G-6 tyypit olivat edes jotenkin tasaväkisempiä naapurin koneita vastaan.
Tämäkin vasta sodan loppuvaiheilla. Tämä oli Rippentorp-Ryti sopimuksen ansiota.

Mikäli joku maa edellämme on, se on Saksa jonka voitot perustuivat usein parveen ja
siipikoneet johtajaa tukien "pehmittivät" saaliin jonka parven johtaja tuikkasi alas.

Unohtaa ei saa Puolan ja Tsekkoslovakian lentäjiä jotka Battle of Britainin aikana olivat erittäin suuri ja myös merkittävin tuki britannian ilmavoimille, kolmantena Yhdysvallat.

Suomessa voitot perustuivat useimmiten torjuntavoittoihin kohteen suojaustehtävien
yhtydessä, ei juurikaan rynnäköinti hyökkäyksissä. 
Puolikas voittojen määrä taas selittyy,  kun joku ensin vaurioittaa viholliskonetta ja toinen pilotti lopulta ampuu alas (pudotus siis jaettiin partion kesken).

Saksassa näitä voittoja ei jaettu eri lentäjille, sama oli käytäntö myös monissa muissa maissa. Vain, pudottaja sai useimmiten kaiken kunnian.

Oheisissa videokuvissa esiintynee myös muita konetyyppejä, kuin tekstissä mainitut.

Nämä on kuitenkin Saksasta ostettu heidän tarjoamansa koetyypit. Kuten Curtiss P-36, joka oli Amerikkalainen, Ranskan ilmavoimien ex kalustoa Saksan sotasaalista, sekä samoin Ranskalaisia, meillä jo esiintyvää Morane-Saulnier 406, sekä 410 tyyppiä.
Muut saksalaisten sota saaliiksi saamat koneet, Dewoitne 520 ja Bloc 152, he ottivat omaan käyttöön ja  luovuttivat osan niistä Vichyn hallituksen joukoille Länsi-Afrikkaan

Littoutuneiden aseapuna Neuvostoliitto sai Curtiss P-40, Warhawk sekä P-40B ja P-40C,Tomahawk, sekä P-40D Kittyhawk,  Mustang A36A , joiden ohjaamo Curtiss koneiden tapaan, myös uudempia olevia D-mallin koneita näkyi sekä kaksirunkoisia, kaksimoottorisia, Lokheed P-38 koneita.
Tästä mallista A 36 A (mustang) otti neuvostoliiton koneiden suunnittelijat mallin moniin omiin koneidensa suunnitteluun. 

Mustang nimen antoivat Britit A36A (apache) heidän tilauksestaan tehdylle koneelle.
Stalinin aikaan monien koneiden suunnittelijat olivat vankiloissa olevia vankeja.

Neuvostoliiton omaa tuotantoa olevat uudemmat koneet alkoi esiintyä yhä enemmän ja erittäin runsaslukuisina näiden ase apukoneiden tilalla.

Pienehköjä siroja koneita, joista ehkä sotien kaunein kone Mig 3. 
Parhaimmat LaGG-3 La-5 ja La-7 sekä Yakolev Yak-9 koneet joita oli helppo ja nopea valmistaa ja myös tuotettiin suuria määriä.

Suosituimpana ja suurimpana yksittäisenä aseapuna saatu konetyyppi, oli  Bell P-39Q Airacobra joita neuvostoliitto sai 5707 kpl USA: lta.
Lisäksi toimitettiin Bell P-63 Kingkobraa 2400 kpl joita suomen rintamalla ei esiintynyt.

Neuvostoliittolaiset pilotit lensivät Buffalosta koneet suoraan siperian yli sekä myös Irakin puolelta käyttöön omille rintamilleen. Airacobra oli konstruktiona kummallinen
ja muista poikkeava saavuttamatta mitään kummoisempaa, mainittavaa menestystä.

Paljon lentoteknisiä valmistusvikoja, epävakaa, pyrki hallitsemattomaan kiertoliikkeeseen ennen kuin paljon onnettomuuksia aiheuttanut takarungon alapuolinen lisävahvistus vakavoitti koneen lento-ominaisuuksia hieman.

Moottori ohjaamon takana ovet kuin autossa, ohjaajan pelastuminen hankalaa, usein lähes mahdotonta. Murskautuminen peräsimiin tavaomaisin syy. (Konemalli joita USA käytti japanilaisia vastaan vähäisessä määrin.) Useissa raskas aseistus,1 x 37mm, 2 x 20mm, tykit sekä 4 x 12,7 mm konekiväärit.
--------------------------------------------------------------------------------------------------
Kuitenkin, Brewster model 239 vientiversio-mallin hankinnasta tarinaa, muun ohella.

Yhdysvaltain laivasto tilasi 1936 prototyypin Brewster XF2A-1 merkillä, virallinen nimi
projektille. Alumiinirakenteinen, keskitaso, umpiohjaamo, hydrauliset laskusiivekkeet
ja sisään vedettävä laskuteline.

Vuonna 1938 tehdas sai 54 koneen tilauksen laivastolta ja vuoden kuluttua toimitukset
alkoivat, jolloin laivasto sai käyttöönssä 11 kpl koneita.  Prototyyppiin oli tehty muutoksia asentamalla isompi 1200 hv moottori, edellisen 950 hv tilalle sekä entistä
täydellisemmät laitteet ja varusteet.

Laivasto muutti kaikki tilauksensa käsittämään ttätä uudempaa F2A-2 mallia, ja jolla
korvattiin mm. suomeen myydyt koneet. Laivasto teki myös jatkotilauksen käsittämään
108 kpl uudempaa F2A-3versiota.

Vientikoneet olivat kaikki F2A-1 mallia. Näitä myytiin Austraaliaan 20 kpl Belgiaan 48 kpl Hollannin itä-intiaan 72 kpl sen Iso-Britanniaan 170 kpl.

Suomen hallitus ei saanut sotaa käyvänä osapuolena koneita ostaa, koska kongressin säätämä laki kielsi kaiken aseviennin sotaa käyville osapuolille.
Niinpä suomen suurlähettiläs sai erään suomalaisen liikemiehen avulla ostettua koneet mutkan kautta, yksityisesti.

Kauppa tehtiin 16.12.-39 käsittäen 44 kpl näitä F2A-2 konetta. Koneet myytiin romuina.
Ennen purkamista koneista poistettiin kaikki yhdysvaltain laivaston omaisuus kuten aseet, tähtäimet, mittarit.
Romuina myynti,  kun haluttiin osoittaa, ettei koneet mene sotilaskäyttöön, vientilupien hyväksymisen takia.

Koneet purettiin, pakattiin kuljetuslaatikkoihin, laivattiin Bergeniin lähteviin aluksiin, neljässä eri erässä, josta ne kaksiviikkoisen matkansa jälkeen lähetettiin rautateitse
Ruotsin Trollhättäniin, Saabin tehtaille, jossa kokoaminen ja koelennot Saabin tehtaan
oman koelentäjän suorittamana tehtiin.  (Saab on ollut alusta asti lentokonetehdas) 

Koneet saatiin suomeen vasta talvisodan päättymisen jälkeen, vappuna kaikki 44 kpl
olivat vihdoin vappuna 1940 suomessa.

Ilmavoimat pyrki saamaan uudempaa konekalustoa 1936 alkaen jolloin aselajin vastus
alkoi vihdoinkin helpottaa, mm laivaston, poliittisen, sekä hallituspuolueiden taholta eikä enää ollut niin voimakasta kuin aikaisemmin. Aselaji sai jo laajempaa hyväksyntää

Päätökset hankinnoista, rahoitus, koneiden määrä, käyttötarkoitus, hinta tekijät olivat
sellaisia joista syistä hankinta jäi aivan viime tippaan, jolloin vapaata tarjontaa ei enää ollut millään tehtaalla, valmiskoneiden osalta.

Hollannista oli saatu aiemmin ostettua 7 kpl Fokker XXI konetta ja niiden lisenssivalmistus oikeudet, samoin myös 4 kpl Fokker C.X. kaksitasoa, lisensseineen. 

Samoin saatiin ostettua aiemmin 17 kpl Bristol Blenheim pommituskonetta sekä 3 kpl
Avro Anson koulutuskonetta Iso-Britanniasta.
Ennen Saksan hyökkäystä Puolaan oli saatu ostettua Italiasta ennen sotatoimien alkua  25+10 Fiat G-50 alataso hävittäjää jotka olivat avo-ohjaamolla varustettuja, kuten kuvan Polikarpov I-16 kone.

Kun talvisota alkoi saatiin Ranskan lahjoksena 50 kpl Morane-Saulnier 406 konetta siis
korvauksetta. Näistä ehti sotaan mukaan 30 kpl, sekä 6 kpl Caurdon-Renault CR-714 kevythävittäjää, jotka olivat koulutuskäytössä.

Fiat koneista suurin osa tuli perille sodan alun jälkeen ja loput vasta sodan loputtua.
Syynä oli Saksan hallitsemat suuremmat satamat, ja yhteistyö neuvostoliiton kanssa.

Englannista onnituttiin saada vanhoja; 12 pl  Hurricane Mark-I koneita, Gloster Gladiator II-taso hävittäjiä, 30 kpl ja Gloster Gauntlet II-taso harjoitushävittäjää, samoin
24 kpl Bristol Blenheim pommikoneitta, joukossa myös muutama uudempi ns. pitkänenä malli.
Näiden lisäksi vielä 12 kpl Westland Lysander maa-yhteistoiminta-konetta.

Nämä lentokone toimitukset tapahtuivat aluksi laivauksina Ruotsiin, suoraan kokonpanotehtaalle, sieltä lentäen Suomeen. Englannin tulevia toimituksia haluttiin nopeuttaa avaamalla suora lentoreitti Skotlannista Norjaan ja Ruotsin kautta Suomeen.

Tälläiselle matkalle lähteneistä 12 Hurricane koneesta yksi jäi tuolle talvimyrskyiselle matkalle muiden tullessa perille. Kone ja lentäjä katsottiin menetetyiksi. Pilotit olivat suomalaisia. Tekninen vika, tai suunnistus virhe vei vanhan käytetyn koneen.

Talvisodan päättyessä 13.3. 1940, lentoreitti lopetettiin välittömästi. Paljon jäi myös muita toimittamattomia koneita.
Scotlannista olisi lähtenyt seuraavana päivänä 4 kpl Blackburn Roc tiedustelukonetta.
Saamatta jäi ranskasta luvatut 62 kpl Potez-633 pommittajaa, 74 kpl Caurdon-Renault
714 kevythävittäjää, sekä Scotlannista 33 kpl Blacburn Roc-tiedustelukonetta.

Brewster taivaamme helmi, tekniset tiedot.  Pituus 8,03 m Korkeus 3,66 m siipien kärkiväli 10,67 m. Siipipinta-ala 19,4 m2. Tyhjäpaino 2020 kg, lentopaino 2415 kg.
Moottori Wrigt-Cyclone 9 sylinterinen 950 hv tähtimoottori.
Potkuri Hamilton std 3-lapainen vakiokierros-potkuri.

Huippunopeus 428 km/h merenpinnassa, 480 km/h 5000 m korkeudessa, matkanopeus 380 km/h.
Nousunopeus 3000 metriin 4 min 12 sec,  ja 5000 metriin 7 min 12 sec. lakikorkeus 9900 mlentoajan kesto 4 tuntia.

Ostohetkellä poistettujen aseiden tilalle asennettiin Suomessa, potkurin kehän läpi ampuviksi, yksi molemmin puolin runkoa, 12,7 mm Colt-Browning runkokoneivääri, molempiin siipiin, yksi kumpaankin, samanlaiset.

Tähtäimiksi ostohetkellä Yhdysvalloissa poistettujen tilalle asennettiin aluksi tavalliset
piikkitähtäimet tai optiset Aldis putkitähtäimet, kunnes juuri ennen joulua -40 koneisiin
määrättiin muutettavaksi nuo heijastintähtäimet, Revi 3C tai Revi 3D, joita Väisälä Oy
valmisti lisenssillä. (Sota-aikaiset lisenssit tekivät Väisälä Oy:tä tunnetuksi maailmalla)

Koneet varustettiin myös RCA-radiolaitteilla, sekä kotimaisilla panssari-istuimilla, mutta ne eivät enää jatkosodan loppupuolella tuottaneet tarpeeksi suojaa vihollisen koneiden parempaa, raskaampaa 23 mm tykkiaseistusta vastaan. Joten ne poistettiin tarpeettomina.

Koneista ensimmäiset 4 kpl tuli suomeen 1.3.-40 ja lisäksi vielä 2 kpl ennen talvisodan päättymistä. Koneiden sijaintipaikaksi tuli Hollola, pyhäniemi. Sotalentoja niillä ei ehditty lentää, kuin vain parikymmentä talvisodan vielä kestäessä. Koneilla ei voittoja saatu.

Koneita Hollolan hävittäjälentolaivue (HLLV 22) sai kaikkiaan 17, ennen kuin se joutui luovuttamaan koneensa Suomen kuuluisimman hävittäjälentolaivue 24  käyttöön. 
Laivueen josta voitaneen todeta ettei yksikään toinen laivue ole kyennyt suorittamaan
niin paljon pudotuksia niin pienin omin tappioin.

Kaksi konetta pilotteineen menetettiin välirauhan aikana lento-onnettomuuksissa, kolmannen vaurioituessa Malmin kentällä nelimoottorisen sairaankuljetuskoneen törmätessä siihen. 

Koneiden tukikohtana Lentolaivue 24 sijaintipaikka oli Malmin lentoasema, myöhemmin Vesivehmaa, heti sen kentän valmistuttua elokuussa 1940, jolloin laivue
siirrettiin sinne kokonaisuudessaan.

Lähde, osin alan kirjallisuus. Lisäksi olen ollut friikki näihin surisijoihin jo 50 v, kuvat tekstit, kirjat, pienoismallit ja melkein kaikki muut, käsiin saatavissaoleva materiaali.