Huomenta, laulun sanoin.

                  


Kun väsyttää ja kyllästyy, systeemiin, se on hyvä syy, jäädä paikalleen sitä pohtimaan,
ja oottamaan mitä tarjotaan.

Vain vilahtain käy ihminen, jokainen, ohi jokaisen, vilkuillaan, takaa naamion, mä/sä näinkö oon/oot yksi kasvoton.

Oheisen laulun sanat piipahtavat useinkin mielessäni, sattumoisin seuraillessani näitä
eri vaikuttimia joilla me kukin tuomme itseämme esiin, näissä kirjoituksissa.

Se, mikä säväyttää aina, on tuo "puhumaton kieli", etenkin live elämässä, mutta myös täällä.

Miksikö nyt kirjoitan. Kirjoitan sitä, mikä mieleen juolahtaa, ja mistä parhaiten osaan.
Kun olen muutaman hetken vaitonaisempi, se aiheuttaa kyselyt liikekannalle, joka on mielestäni paremminkin myönteistä,  ;)  ja miellyttävää, kuin kielteistä ilmentymää.

Kun on hetken kirjoittamatta niin moni intoutuu tuomaan ajatuksiaan esille, joka on mielestani pelkkää positiivisuutta, vaikkakin ehkä vain hetkittäinen ilmenemis muoto. 

Tämä kait se on ollut alunperin yhteiskasan tarkoituskin. Saada kirjoittajia mahdollismman laajalta alalta, niin ettei se olisi vain muutaman aktiivisemman varassa, jotka aina haluavat olla vain omaa pelkää omaa erinomaisuttaan esillä. 

(Paljon on myös kirjoittajia joiden tekstin käsittely on mielyttävää, ilmaisutaito sujuvaa
kirjoitus selkeää, johdonmukaista, joita selailee usein ja aina mielellään, kuten myös harvemmin kirjoittavia, asiallisia kirjoittajia.) 

Tämä olisi mielestäni suotavavampaa, toisin kuin alkanut jatkuva, hiljainen hiipuminen
johon voisi lisätä usein toistamaani (kaatumiseen itse luotujen kriisiensä johdosta).

Tämä kait ei olisi kenenkään "etuus",  mikäli etuudesta tässä yhteydessä voisi puhua.

Joku täällä muistaakseni toi esiin kirjoituksien hiipumisen huolenaiheen, ja se on ollut selvä ilmiö jo pidemmän aikaa.  Näistä on jollakin tavalla alkanut mennä maku, jonka hienokseltaan kyllästymisinä ja erillisinä virkkeinä teksteissä huomaa.

Osa maun menetyksistä on tosin myös suorassa kytköksessä kevään tuloon, jolloin alkaa olla muutakin tekemistä kuin ruudun toljottelu ja näppäimistö.

(Tämä ilmiö on näkynyt/näkyy maaliskuusta alkaen myös treffisivustojen vierailijoiden kiihtyvänä ilmiönä, jokavuotisena vuositrendinä, vanhalla sivustolla.)

Maun menetys on suora johdannainen tuosta vallitsevasta, ikuisesta valta-asetelma-teemasta joka niin usein pläjähtää välittömästi silmille, jos, tai paremminkin mikäli, texti ei sattune miellyyttämään.

Todettakoon tässä yhteydessä myös, ettei mun kirjoituksissani koskaan ole isoimmin makua saati sitten tyyliä ollutkaan, mutten ehk' empä ole sitä niin tarpeellisena pitänytkään, muut mielestäni enemmänkin.  Näihin en myös ole erikseen pyrkinyt.

Siispä, siksi koitan pitää yllä jonkunasteista neutraaliutta, tarkoituksenani jatkaa näitä
sepustuksiani, teidän, sivuillani vierailevien iloksi, tai ehkä joidenkin murheeksi, mutta suhtautumistapa on vapaa, kunkin lukijan mieltymyksien mukaan.

Työelämässä on opittu vastaamaan aina kaikkiin tarjouspyyntöihin, tuon pyynnön vaatimalla tapaa, sekä myös tekemään tarpeelliset reklamaatiot, niihin asioihin jotka sitä erikseen vaativat.

Tämä vastaaminen on aina, sekä ns. "hyvä tapa", että myös käytäntö, liike elämässä,
ottamatta nyt erikseen kantaa näiden sisältöihin.

Yleisesti ottaen vois todeta tuon hiipumisen olleen vallalla koko alkuvuoden aikana alkaen hiljakseen piristyä, sekin tosin syklittäisenä, ilmentyen useimmiten ns. odottavalla kannanotolla.

Tämä on annettu näkyä myös noissa miitingeissä, suosion ollessa jatkuvasti hiipuva.
Hiipuva siitä tuli kun, etenkin viimeisestä, tehtiin turha (mieli-)arvovalta kysymys.

Kuluneesta alkutalvesta vois mainita tuon kirjoittelun, jonkunasteisen mielenkiinnon
ylläpitämiseksi olleen kokonaan muutaman (3) kirjoittelijan varassa, enimmäkseen.

Tämä hiipuminen näkyy kait myös kirjoittajien vähenemisessä alkuperäisestä luvusta
tarkoittaen myös hiljaista protestia, turhaa mekastusta kohtaan, joita täällä usein on
tarpeettomasti pidetty.

Tämän kirjoitukseni tarkoitus ei ole sen kummemmin aiheuttaa mitään erityistä eripuraa, ellei sitä (taas) erikseen haluta aloittaa, vaan esittää toivomus, muidenkin
tulla hyväksytyksi omine julkituomineen kirjoituksineen, olivatpa ne sitten mitä tahansa.

Eli kun niin runsaasti, (tekopyhästi) mainostellaan, antaa kaikkien kukkien kukkia, niin puutarhurin tapaisena ihmettelen, miksi ei sen anneta toteutua, ilman turhaa märinää.

Monesti kun täällä tunnustelee ilmapiiriä, jollakin sattumaheitolla, on kuin tömäyttäisi 10 cal. haulikolla lonkkalaukauksen kalkkuna laumaan.

Helvetisti lentää höyheniä ja lakkaamaton kluk-klutus, heltat punaisena pullistellen, varsinkin uroksilla, on ollut jatkumona, seurauksena.

Vaikkakin pamaus, ja takapotkukin on melkoinen, karkeakot susihaulit eivät muodosta niin tiheätä kuviota että sillä pienempään surisijaan osuisi, joten lennelkööt rauhassa.

Kirjoitin muistaakseni joskus konsepti-luonnoksen, ehdotelman, jota noudattelen mikäli muut noudattavat samaa rauhan aatetta.  Tämän aion pitää em. ehdoin.

Mielepiteeni ja aatokseni, kuten myös käytökseni säilytän ennallaan, edelleen ominani.
Tämähän ei tosin mulle ole ongelma.

Mutta kaunista, kuulasta keväistä aamua, kuitenkin kaikille vierailijoilleni toitottelen.