Lähes kaikki mikä jollakin tavalla surisee, pörisee, kolisee, paukkuu, soittaa ja laulaa on etusijalla....
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Tanssipaikan eräs neljäs tarina.
Kuuskajaskarin saarilinnakkeessa järjestettiin erään itsenäisyyspävän tienoilla tanssit.
Tämä oli syksyllä palvelukseen astuneille aloikkalle järjestetty tilaisuus, johon kaikki tyttöystävät ja morsiamet olivat erikseen kutsuttuina tervetulleita osallistumaan.
Puolustusvoimien taholta järjestettiiin kyyditys saareen ns. rautaveneillä, joita silloin vielä yleisesti käytettiin huoltokuljetuksiin, niiden kiikkeryydestä huolimatta.
Tuolloin kuuskymmen luvun puolivälissä oli järjestettu taas perinne, tanssitapahtuma,
veneen tullessa noutamaan ja tietysti tuomaan myös takaisin tansseihin saapuneet.
Veneen palatessa takaisin hieman ennen sen rantaan ehtimistä, siihen törmäsi hinaaja
joka oli palaamassa satamaan keikaltaan. Hinaaja törmäsi tuon rautaveneen kylkeen jolloin rautavene kallistui hörpäten vettä partaan yli sisäänsä.
Tasapainonsa kadottanut vene pyörähti ympäri, vieden mukaansa syvyyksiin nelisenkymmentä matkustajana ollutta tansseista palavaa tyttöystävää tai morsianta, sekä veneen koko miehistön. Muutama nainen selviytyi pelastustoimien ansiosta.
Onnettomuuden syyksi kirjattiin huonon räntäsateesta ja pimeästä talvi-illasta johtuva
huono näkyvyys. Molemmat alukset olivat varustettu asianmukaisin ajo- ja varoitusvaloin. Epävirallisempi ja todellisempi syy oli kuitenki ennakoiva turvallisuus
siis silmämääräinen tähystys, jonka laivan miehistö löi laimin, syystä jota voi arvailla.
Onnettomuus tapahtui joidenkin onneksi lähellä rantaa, muutaman lähellä olevan aluksen saapuessa nopeasti hätiin. Yksi henkilö, kykeni uimaan maihin, pelastuen.
Hyisestä, talvihyhmäisestä pimeästä merestä noihin aluksiin pelastettiin tusinan verran noita onnettomuudesta eloon jääneitä.
Onnettomuutta käsiteltiin laajasti silloisissa tiedoitusvälineissä ja aikakausilehdissä
teksteineen ja valokuvineen.
Tämän jälkeen puolustusvoimat luopuivat näistä kiikkeristä rautaveneistään.
Surullista, muistan hyvin. Silloin oli myrskyinen sää. Jotkut tytöt lähtivät rannalta kotiin myrskyn vuoksi. - - - Minun isovanhempieni vieressä "lepää" yksi tämän onnettomuuden uhreista.
VastaaPoistaSurullinen tosiaan.
VastaaPoistaLapuan räjähdyksen vertainen onnettomuus, uhreiltaan pienenpi.
Kymmenen vuotta myöhemmin Lapua.
Tämä oli sen suuren lumitalven alku aikaa. Lumentulo oli niin suurta että jäimme koululle jumiin iltakymmeneen asti ennekuin Huovinrinteen armeijan lumilinko sai peltoaukean yli menevät tiet raivattua. Kinokset oli silloin 3-4metriä korkeita. tavalliset tienhoitokoneet jäivät aukelle riviin, jonoon juuttuneina, auttaessaan toinen toisiaan.
Juu kyllä. Näin Oli.
VastaaPoistaEn tätä olis muistanutkaan.
Näitä perujia oli jonkin verran, kun sitä mysrkyä epäiltiin.
Joten lähtikö? sinne toinen vene tyhjänä ja toiseen vain tulivat nämä siellä ja onettomuudessa mukana olleet.
Armeijalla ei ollut varaa parempiin veneisiin mutta tämän onnettomuuden jälkeen niitä alettiin rakentaa,
ja osa niistä on vieläkin käytössä.
En muista tarkemmin. --- Sellainen muistikuva on jäänyt, että Eurasta olisi ollut 2 tyttöä, joista toinen palasi takaisin ja toinen oli tämä hukkunut tyttö. Suurin osa uhreista sai "vimeisen leposijan" Raumalta Monnan hautausmaalta.
VastaaPoistaMuistelin, kun naapurin poika oli siellä aikoinaan palvellu että Jaskarin linnakkeen väkimäärä olis ollu alta parinsadan joten kyllä naiskavereita oli oltava enemmän kuin tuo nelisenymmentä.
VastaaPoistaNoin 130 astui joka palveluserässä
alokkaana sisään.