Tanssipaikan eräs neljäs tarina.

                   

Kuuskajaskarin saarilinnakkeessa järjestettiin erään itsenäisyyspävän tienoilla tanssit.

Tämä oli syksyllä palvelukseen astuneille aloikkalle järjestetty tilaisuus, johon kaikki tyttöystävät ja morsiamet olivat erikseen kutsuttuina tervetulleita osallistumaan.

Puolustusvoimien taholta järjestettiiin kyyditys saareen ns. rautaveneillä, joita silloin vielä yleisesti käytettiin huoltokuljetuksiin, niiden kiikkeryydestä huolimatta.

Tuolloin kuuskymmen luvun puolivälissä oli järjestettu taas perinne, tanssitapahtuma,
veneen tullessa noutamaan ja tietysti tuomaan myös takaisin tansseihin saapuneet. 

Veneen palatessa takaisin hieman ennen sen rantaan ehtimistä, siihen törmäsi hinaaja
joka oli palaamassa satamaan keikaltaan. Hinaaja törmäsi tuon rautaveneen kylkeen jolloin rautavene kallistui hörpäten vettä partaan yli sisäänsä.

Tasapainonsa kadottanut vene pyörähti ympäri, vieden mukaansa syvyyksiin nelisenkymmentä matkustajana ollutta tansseista palavaa tyttöystävää tai morsianta, sekä veneen koko miehistön.  Muutama nainen selviytyi pelastustoimien ansiosta.

Onnettomuuden syyksi kirjattiin huonon räntäsateesta ja pimeästä talvi-illasta johtuva
huono näkyvyys. Molemmat alukset olivat varustettu asianmukaisin ajo- ja varoitusvaloin.  Epävirallisempi ja todellisempi syy oli kuitenki ennakoiva turvallisuus
siis silmämääräinen tähystys, jonka laivan miehistö löi laimin, syystä jota voi arvailla.

Onnettomuus tapahtui joidenkin onneksi lähellä rantaa, muutaman lähellä olevan aluksen saapuessa nopeasti hätiin. Yksi henkilö, kykeni uimaan maihin, pelastuen.

Hyisestä, talvihyhmäisestä pimeästä merestä noihin aluksiin pelastettiin tusinan verran noita onnettomuudesta eloon jääneitä. 

Onnettomuutta käsiteltiin laajasti silloisissa tiedoitusvälineissä ja aikakausilehdissä
teksteineen ja valokuvineen.

Tämän jälkeen puolustusvoimat luopuivat näistä kiikkeristä rautaveneistään.