Kuuntelulla. ?!

                      

Kun kuuntelemme jonkun, meille itselle ei niin tärkeän ihmisen puhetta, usein ajatellaan, että juuri tuon tyypin jorinat on sellaisia käsittämättömiä ja pitkäpiimäisiä, eikä niitä kannata kuunnella, koska ohi korvien menee tuskin mitään meille kovin tärkeätä, tai muuten merkityksellistä seikka tai asiaa.

Ongelman ydin onkin se korviemme sulkeminen, joka saattaa olla joskus jopa kohtalokasta. Ajatellaan vaikka matkustajana liikenteessä olemistamme tai lentokoneen turvallisuustiedoitusta, autolla ajon tai lennon aikana.

Mikäli emme kuuntele kuljettajan tai lentokoneen turvatiedoistuksia, kun tiedämme ne jo kaikki melkein ulkoa, meiltä jää huomaamatta jotkin tärkeimmät muutokset reitissä, ajoesteissä, turvallisuudessa, niin autoissa kuin lentokoneessakin istuessamme.

Ellemme kuuntele toista ihmistä ja varmistaudu siitä että ymmärrämme tuon toisen kertoman, mitä he meille sanovat, voimme aiheuttaa epäsopua ja pahaa mieltä ja joskus jopa vaarantaa oman työpaikkamme.

Monesti emme kuuntele ystäviämme, perheenjäseniämme, kumppaneitamme, koska
luulemme tietävämme (olettamuksemme) etukäteen mitä hän milloinkin aikoo sanoa.
Tällöin teemme karhunpalveluksen tuolle ihmis-suhteelle.

Tärkeää ei ole ainoastaan kuunteleminen. Kaikissa pitkäaikaisissa ihmissuhteissa elävät ovat aina (usein) hyvän, kahdensuuntaisen kommunikaatioprosessin varassa.

Tärkeää on omien tunteiden, toiveiden, halujen, ilmaiseminen, niiden näyttäminen, kuten myös sen kuunteleminen mitä toinen ihminen meille haluaa sanoa tai kysyä.
Tämä on kaikkien parisuhteiden toimivuuden edellytys.

Hyvin usein päätämme lauseet toisen puolesta, jokohiljaa mielessämme tai ääneen, tai suljemme korvamme kaikelta mitä siltä, toinen meille haluaa sanoa, kertoa, tai kysyä.

Näin tehdessä päättelemme omahyväisesti luullen tekevämme kumppanillemme aidon palveluksen, yrittäen samalla viestittää kohtalotoveruutta, kuvittelemme kokeneemme jotakin samantapaista.

Meidän pitäisi kuitenkin odottaa että toinen saisi kerrotuksi koko asiansa tai sanottua
mitä hänellä on meille asiaa. Vasta tämän jälkeen voisimme kumppanillemme että olemme ymmärtäneet hänen taroituksensa, tarkoitusperänsä.

Tämän jälkeen voimme osoittaa kumppanillemme että olemme ymmärtäneet hänen tarkoituksensa, ja meillä on aika vastata, sekä mahdollisesti tehdä hänelle selventäviä
kysymyksiä.

Kysymyksistä ja vastauksista rakentuu näin hyvä, tarkoituksenmukainen, sekä 
vastavuoroinen dialogi, samoin kuin siitä, että molemmat ymmärtävät miltä tuosta toisesta tuntuu.

On siis syytä ottaa selvää, mitä keskutelukumppanisi sinulta toivoo, odottaa.

Säästä turhat merkityksettömät latteudet, kehumiset, ylistämiset, voivottelut vaikka
bussipysäkille tai marketin ostosjonoon, ja kommunikoi kaikkien ystäviesi taikka muiden keskustelukumppaniesi kanssa mahdollismman selkeästi.

Viimeinen osio on oikeastaan itsestään selvyys, useimmille palvelualalla tai yrittänä toimiville / toimineille,  joissa se on ehdoton edellytys, etenkin kirjallissa asioissa.