Oheinen muistokirjoitus sattui silmiini tämänpäivän aamulehdestä.
Tässä se tulee kokonaisena kuin se aamulehdessä on ollut Katja Bohm kirjoittamana.
Oheinen kipale, missä oot tyttösein, mietin usein päivin öin, saattas sopia tähän.
Agentsin? esittämänäkin tutuksi tullut vanha (kansanlaulu?) kappale.
Moi! Mä oon Sylvi Toivonen, jotain neljä vee. Mä asun pyynikillä, missä mut yleensä näkee hengaa mun porukoitten parvekkeella kyttääs oravii ja lintui.Eniten mä ehkä vietän kuitenski aikaa kerjäämässä, nimittäin ruokaa keittiössä.
Lähinnä mä haluisin syödä porsaan sydäntä, mut ei mun mutsi anna sitä ku ehkä kerran viikos.
Sit aina ku se ei anna sitä, vaan jotain purkkimoskaa, niin mä meen marttyyrinä koittaa kaluu jotain kuivunutta rairuohokasaa, jos se vaik tajuis.
Mut yleensä se ei tajuu.
Sit mun mutsi vaan haukkuu mua, kun mä oon niin tyhmä ja kömpelö. Ennen ku mä jouduin muuttaa mun mutsin luo, niin mä olin kerran seitsemän päivää puussa, ja siitä se jaksaa vielä kettuilla!
Se vaan jaksaa ihmetellä miten mä oon siellä puussa pysyny, kun mä tipun sohvaltakin vähä välii, ku en mä osaa tasapainoilla niinku muut kissimissit.
Oon mä kai myös vähän yksinkertainen, joo, mut kuinka moni kisuli hei tajuu mikä on oikee ulko-ovi, jos niit on kolme samanlaista vierekkäin?
Sit mun mutsi pitää mua ihan pentuna, vaikka on mulla ollu jo kundikaveriki kerran ku asuttii Tahmelassa.
Tosin mä sain kyl ihan tarpeeks täst perus-suomalaisest kollista. Voitteks kuvitella: me oltiin tapailtu jotai viis kertaa, mut sit ku me viimeks nähtii, ni se löi ja raapi mua!
Et kiitti vaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti