Saari

                      

Saari.
Niin.
Siellä se yhä edelleen on. 
Sijainti kaukana vaivalloisen meri-matkan takana aavan ulapan laitamilla.

Aina syntyhetkensä alusta alkaen on sen rantoihin tyrskyten lyöneet roimat aallokot kuten syys- , kevätmyrskyt, sekä muut ahavat ovat vankkumattomilla voimillaan pyrkineet murtamaan osin myös onnistuen hieman muokkaamaan näitä karun kauniita ja kiehtovan karikkoisia rantoja ja rantakarejaan. 

Kauan ovat meren aallot niihin tyrskynsä lyöneet pärskeiksi hajoten, milloin rajuimmin, leppeämmin, hellemmin, harvoin mitä hempeimmin hyväillen.
Leikkisimmillään ollessaan kutsuen kietoen helposti mukaan vallattomaan menoonsa siihen kiusoitelevasti ilkamoiden aina mukaansa kisailemaan houkuttaen.

Kuin aikoja uhmaten vakaasti se vielä edelleen kohoaa juuriltaan paljastaen jyrkät rantansa tuoden ne selkeästi esiin heti auringon säteiden haihdutettua aamuisen kosteuden, häätäen pois verhoamasta rinteet, saade rantansa esiintuovan näkymän.

Kaikki nuo eri osatekijät ovat kukin parhaansa mukaan yrittäneet muovata saarta mieleisekseen, osittain onnistuneet, vaikuttaen hieman sen pinnan muotoutumiseen. 

Kuitenkin nämä ovat hiomalla ja murtaen saaneet karikkoisten rantakivien terävimmät kulmat sileiksi niistä turhat särmät poistaen, antaen näin myös mahdolliselle
rantautuvalle alukselle paremman tilaisuuden, tuoden samalla tilaisuuden nähdä myös kaikki hionnan esiintuottamat erilaiset kuviot ja muodot.

Silti yhä vielä sen rannat ovat kivikkoiset vaikeat lähes luokseen päästämättömät, vaatien lähestyvätä alukselta matalapohjaisuutta, luovintataitoa, sisukkuutta, päättäväisyyttä, ennen kuin nuo vastustamattomat kutsuvana kiehtovat katajamäntyiset kanervikkoiset rinteensä voivat tarjota lepopaikan ja suojan rantaan päässeelle alukselle.  

Aikojen myötä sen erääseen matalaan heikompaan kohtaan on muodostunut tyveinen seesteä lempeän hellivän hienon hiekan kuorruttama poukama. 

Tuosta poukamasta kohti huipun lakea alkaa maastoon sulautuva huomaamaton, 
lähes umpeutunut polku, joka alkaa kohoamisensa kohti saaren ylintä huippua.

Poukama jonne vain muutama harva hyvin luovimaan onnistunut, kevyt-soutuinen vene aiemmin onnistunut pieneksi hetkeksi rantautumaan.  
Veneet, nuo jotka saari avosylin on ottanut vastaan kunnes nämä karut elämän olot ovat pakoittaneet ne lähtemään muualle, aurinkoisemmille tyvenemmille rannoille.

Kuinka niin monet uljaat ja upean loisteliaat purje- ja matkaveneet ovat aikojen saatossa ylväästi saaren ohittaneet sille suurempaa huomiota suomatta, jättäen muistoksi jälkeensä rantoja huuhtelemaan ylvään ja korskean keulansa tuottamat vellovat aallokot.

(Kuitenkin saari muistaa. Muistaa hyvällä sitä kauan, ensin kauempaa, sitten yhä lähemmäs uskaltautunutta alusta, oma kuvauksesta päätellen vanhempaa kalustoa edustavaa rahtilaivaa, jolle tuo hienoinen ruskeasävyisyys antoi pirteätä ilmettä.)

Kuitenkin niin monen tälläisen upean aluksen, saari niin toivoi rannalleen saapuvan, unohtaen omat matalat karun kiviset, louhikkoiset tyrskyisät rantansa, näiden osoittautuessa kuitenkin liian vaikeaksi lähestyä lähes kaikille noille "paremmille" alustyypeille.

Muutama nopea uljas olemuksinen pikavene on liian vauhdikkaasti saarelle pyrkinyt karikkoja huomioimatta, siinä haveritta onnistumatta. Samoin on käynyt liian hitaasti hiljaa lipuen lähestyville muhkeille purjeveneille, joiden pitkä syväystä vaativa köli on aina estänyt rantautumisen.

Soutuveneille matka on myös ollut pitkä ja rasittava rannan tyrskyjen lomassa, näiden usein estäessä noiden hentorakenteisten veneiden luovimisen karun kivikon lomassa.

Kuitenkin jostain kaukaiselta aavalta saaren rantaan on nyt tuulien tuomana eksynyt optimisti-jolla, pienenpieni vene, juuri tuo jolle rantautuminen ja ankkurointikin on viimein onnistunut, saarta kauan kauan varoen lähestyttyään, lopulta kepeästi rantautuen nousten rannalta alkavaa polkua kivuten hetkessä saaren huipulle asti.

Tiedättehän tuon veneen optimisti, jolla, joka on tuollainen pieni, siro, nopealiikkeinen, kevytsoutuinen, mutta myös hyvinkin kiikkerä soutajan purjedittavaksi ja hallitavaksi.

Opimisti, nimi jonka opiskelijat sille ovat antaneet joka ominaisuuksiensa ansiosta on myös kyennyt selvittämään rannan karikot sekä tyrskyt kiikkeryydestään huolimatta.

Tuosta laguunin tyvenestä poukamasta lähtevältä polulta kapuaminen alkaa kohti saaren tuulista, avaraa lakea, ylös kohden huippua, kohoten korkeammalle, kunnes saavuttaa laen, muutamien tuulen tuivertamien katajien, varpukasvien, mäntyjen ja havun neulasten kirjoman laen.

Tämä sama laki josta saari seuraa eläämänsä aamuisin vielä ilmestyvää auringon kehrää loistettaan ihaillen, kuten myös kauas meren taakse painuvaa auringon laskua.

Myös kesän kuutamot, yön pimeimpänä aikana kuunsilta, sekä taivaalla loistava tähdistö etenkin näinä kuulaina suomen syysöinä. 
Vaikuttavaa ja mieleenpainuvaa. 

Vielä tänäänkin tuolla saarella aurinko noussut sukeltaakseen iltasella jälleen takaisin meren taakse, palataakseen amun sarastuksen myötä jälleen valaisemaan.

Kumpa vielä huomenna ja sitä seuraavinakin päivinä yhä yhdessä voisivat nuo nähdä samat edellä kuvatut auringon ja kuun loisteet, niiden hohteet ja tähtien välkkeet.

                     

Päivä saarella alkaa rauhoitua illan painuessa kohta mailleen hämärän saadessa pian enemmän valtaa. Laiturin teon voi siirtää huomiselle, huoahtaen päivän tapahtumista!

                                Lauantai iltaa toivotellen kaikille lukijoilleni.