Sinulle, le petit fleur, Violetta, tahdon osoittaa tämän oheisen kipaleen, jonka laulajan tiedän olevan erään suosikkiartisteistasi, samalla osoittaen kiitollisuuttani saamieni neuvojesi johdosta.
Kiitos!
Laulun sanoin voinen kertoilla; Minä lemmin ;) syksyn kukkaa, sinitummaa Orvokkia...
http://youtu.be/x3XbUzGs7fk
Tähän vois lisätä erään plokitaipaleeni alun ollen kanssasi pitkä, alkaen eka kommistasi, jatkuen sen jälkeen vaihtelevasti, laulun sanoin, kappeleen matkaa, toisenkin, kolmannen, oikeastaan juuri sen ekan ansiosta, välillä ilkamoiden, riehakoiden, temperamentikkasti leimahtaen, villiintyen, kunnes
tyveneksi seesteiseksi ystävyydeksi lauhtuen.
Pirun kivaa tämä jumppa on useimmiten ollut, ainakin mulle, se myönnettäköön, kuten eräs hektinen hetkesi, yksi niistä, oli toteamuksesi hoksatessasi, teekkö sää perhana kiusoitellakses (Piruuttas. kirj huom.) mulle tätä, saadessasi sen kohdaltasi tietää.
Tampereen kielellä vastaus. Kyä näi o. Nääs. :DD
Myönnetään että elämässä on kaikilla meillä niin sanotut sanattomat hetkemme, joka kenties joskus saattais johtaa, jopa yhteiselle kasalle. Kenties!
Mutta pidemmittä puheitta. Hyväntahtoiset kutinat päänahkani alta kuin myös muut mutukivathytinät päivääsi toitottaen. -Max-
Mutta nyt, saaren laiturin viimeistelyyn, tulevaan vierailuun valmistautuen.
(Kts. ed. plogini)
:D
VastaaPoista;)
VastaaPoista