Linkki, vinkki tässä alla.
http://maxim-ex.blogspot.com/2011/10/paattymaton-tarinaa.html
Mä aina alla öisen taivaan kuljin luokses,
sä usein kysyit, miks en aamuun asti jää.
Niin monta kylmää yötä valvoin sinun vuokses,
vain viulu hiljaa soitti jotain sävelmää.
Mä unohdin sun laulus, kauas kun mä kuljin,
ja etsin pitkään jotain toista sävelmää.
Vaan silmät menneisyydeltäni jälleen kun mä suljin,
tuo tuttu laulu jälleen mieleen soimaan jää...
Se kaikki on niitä elämämme nopeita aikoja, hetkiä joita rakkaus tuottaa tuntevien ihmisten mieleen, korvatakseen monen monet aikaisemmat elämän vaivat.
Elämä kuluu. Rakkaus saa unhoittamaan kaiken koetun, senkin, kun kiitävässä hetkessä kykenee elämään vain muutaman hektisen tuokion.
Tuokion joka on enemmän kuin aiempien kymmenien vuosien tuottama tunne-elämys.
Elämän sinisiin hetkiin....
Hyvää yötä. Ja taas tämän myötä. Kiitos vierailijoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti