Joten. Sanattomasta pyynnöstä. ;)
Jostakin mielen sopukoista löytyy eräitä muistoja tuolta nuoruuden kultaiselta 50-60 luvun ajalta.
Musiikkimaailmaa (kin) hallitsi (verrannollisesti) kaksi soitinta, balalaikka ja banjo. Toisen musiikki kantoi aavalta arolta, toisen laajalta preerialta.
Mutta olipa myös euromusiikkia, Saksa, Italia. Ranska, sekä muutama tuolloin tutuksi tullut lausahdus, joita isot tytöt kirjoittelivat ruutuvihkoihinsa, koristellen sivut kukkien, enkeleiden tai perhosten kiiltokuvilla.
Lisäillen vielä itse piirtämiään kukkasia ja kommenttejaan sivujen poikittais reunoihin, iskelmien sanoituksen tekstien sivulle, tuikitärkeinä merkintöinä.
Tuolta ajalta on myös jäänyt mieleen eräs saksan kielinen lause, joka ei mennyt tuolloin ihan tässä esiintyvässä muodossaan:
Ein leben ohne liebe und kusse gipt es keinen wirklichen leben.
Prinssiä tällä ei tuohon aikaan tuntunut markkinoille ilmaantuvan, ei myöhemminkään
mutta ei myöskään kukaan muuttunut sammakoksi, ei sen paremmin, tyttö kuin poika,
vaikka sitä ensi arastelun, saadun kokemuksen suomin avuin useamminkin kokeiltiin.
Mutta kaikki muuttuu, kaikki muuttuu, kuten laulussa silloinkin todettiin.
Näinköhän tuossa suudelmassa, mikäli sen edes saisi, kävisi toisin tänään...
Optimistiset ihmiset elävät pitkään, ovat onnellisia ja terveitä.
Miten sitten tullaan optimisteiksi?
Ole tietoinen ajatuksistasi ja vahvista aina postitiivisia ajatuksia itsestäsi.
Näe aina asioiden hyvät puolet.
Ajattele positiivisesti ja aina kun negatiivisia ajatuksia alkaa kertyä päähäsi yritä kääntää ne positiivisiksi.
Vaihda mielesi “mustat vaatteet” energisempiin – punaiseen, pinkkiin ja oranssiin.
Joskus auttaa ihan konkreettinen vaatteiden värien vaihto.
Erityisen tärkeää on vaihtaa alusvaatteet.
Värikkäät alusvaatteet tekevät hyvää.
Varsinkin mustan jälkeen.. ..etenkin punaruskean, tai luumun eri sävyt...
Kuka meistä tahtoisi kohdata sellaisen henkilön, jonka hievahtamaton olemus saa meidät tuntemaan itsemme levottomaksi.
Sellainen joka samalla katsoo arkailuamme, samaan aikaan täydellisellä tyyneydellä.
Kenties henkilössä on jokin, jonka edessä me joudumme tajuamaan, että olemme kuin aavikolla säntäilevä jänis, täysin vailla suojaa.
Vai onko se jostakin kumpuava hiljainen kaukainen kutsu joka odottaa epävarmuuden voittamista ja että alkaisit tulla sitä kohti, ehkä hieman arastellen, ikäänkuin valmiina säntäämään karkuun.
Uskallatko kenties luottaa siihen, että voisit joskus seisoa rinnalla, katsoen yhdessä samaan suuntaan, samalla vastaansanomattomalla tyyneydellä.
Kiitti Max, vastapainoa minulle henkisesti todella raskaaseen lauantaihin.
VastaaPoista---Satoi vähän Pyhäjärven maisemissa tänään.
---50-luvun nuoruus (lapsuus). Joo, hikkakasalla minulla oli nukke ja pojilla autot, kilpailivat siitä, kuka saa olla nukkeni isä. Oi jos näin olisi vieläkin. --- 60-luku onkin sitten jo eri asia, on ehkä oltu saman katon allakin joskus.
Huomenta Tuhkimo.
VastaaPoistaOle hyvä. Hienoa jos tästä iloa sinulle oli.
Kaunista on ollut keli, poutaista.
Mulle kaunein järvi pyhäjärvi on, soiton saaret ja salmet kuulee..
Tosin nuo on lappajärven sanoituksesta, mutta on se kauniinpi kuin ilta oulujärvellä.
Kyllä. On oltu saman katon alla.