Päiväuni.

                 

Elo (elämä) ihana kuin unen-näkö yöni...  Näillä sanoilla eräs laulu alkaa...

Nukahdin iltapalan jälkeen jälleen suosikkipaikkaani vanhaan nojatuoliini, iltauutisten
kuluessa, kuten tapanani telkkaria katsoessani niin usein on.

Uni maukas kesäinen, josta ei millään olisi malttanut herätä, tästäkin vasten tahtoani.

Nuo uneni kesäiset maisemat, ranta josta istahdin veneeseen soudellakseni
Soudellessa katse kiinnittyi muutamaan cirruspilven hattaraan, joiden kulkua jäin seuraamaan.

Ramaisi suunnattomasti ja nojautuen taakse otin rennomman asennon, laskien lierin silmieni suojaksi häikäisyä vastaan, katsellen sen suomasta varjosta noiden pilvien hidasta kiiruhtamista.

Annoin veneen ajelehtia vapaasti nauttien hiljaisen aaltojen väreiden tuottamasta keinunnasta, taivasta katsellen, miettien elämän ohikiitäneitä, kiitämättömiä hetkiä.

Haaveita, toteutuneita, tavoitettuja, "väkisin otettuja"  (= haluttuja) ja myös saatuja.

Vielä toteutumattomista, eräitä vielä tarkempaa ja pysyvämpää kohdetta vailla olevia, mutta kuitenkin juuri niitä, jotka yhä mietityttävät, mutta toki myös miellyttävät, sekä tietenkin kiehtovat meikäläistä niin monesti.

Tämän tapaiset haaveilut ovat juuri sellaisia jotka ovat niitä eräitä elämän parhaita nautintoja.





    Me kaikki etsimme onnea emme vain tiedä missä se on.
Olemme kuin humalainen joka etsii kotitaloaan, muistaen hämärästi että hänellä on talo.
 - Voltaire -

                                                Hyvää yötä. Kiitos vierailuista.