Joulupäivä 2011

Auringonnousu  9:25. Auringonlasku 15:15. Päivän pituus on 5 h 50 min +6 astetta.

                  

Aamuauringon kirkas kuuma loiste kaukaa puidenlatvojen takaa, tasalta, osuu silimiini
häikäisevän kirkkaana, istahtaessani nauttimaan aamukahvista pöytäni ääreen.

Nautin hiljaisesta rennosta olotilasta, ulkoilman raikkaasta, avoimesta ikkunasta tulvivasta tuoksusta, tuoksusta joka tuo sisään tuoreen mäntypuun tulvahduksen, puun jonka oksilla tintit malttamattomina odottelevat, koputeltuaan aikansa tyhjään ikkunapeltiin. Otan kauraleivän ja nyhdän siitä murusia näille iloisille pyrähtelijöille.

Elämä näyttäytyy jälleen kauniissa valossaan ympärilläni, valossa josta vielä saan nauttia. Aika vierii kaihoten (lähes viimevuotisen tasolle) laulaa Vieno Kekkonen.

Verkalleenkin se useimmiten meiltä soljuu, niin monilta yksinäisiltä, joita tänäkin jouluna näkyy paljon olevan. Kuinka monelle meistä virtuaali maailma näyttäytykään kaverina, kumppanina, ystävänä, jään miettimään koneen avattuani.

http://maxim-ex.blogspot.com/2010/12/vain-lunta-kaikkialla.html#links
http://maxim-ex.blogspot.com/2010/12/mauno-kuusisto-konstan-joululaulu.html#links
http://maxim-ex.blogspot.com/2010/12/vain-lunta-kaikkialla.html#links

Mietin kaikkea elämän kummallisuutta, sattumia, tapahtumia, joita meille kaikille, kunkin omina versioina väistämättä aina silloin tällöin eteemme tulla tupsahtaa.

 Tässä alempana linkki josta löytyy yhteys; eräs 1939 rintamalta;  Isän Kirje.
http://www.kolumbus.fi/jaakko.harjuvaara/orvokki_sota_ja_sotaorpous.shtml
Linkki on Jaakon plokista, jossa on tätini, äitini isosisko, saama kirje mieheltään.

Tätini odotti tuolla hetkellä lähes viimeisillään nuorimmaista lastaan.
Lisäksi tuosta linkistä löytyy myös omalle äidilleni ja mummolleni osoitettu kirje, jossa mies pyytää heitä huolehtimaan vaimostaan ja lapsistaan, kuin kuoleman aavistaen.

Viimevuoden tilastojen mukaan yksinäisyyttä oli nyt paljon vähemmän kuin silloin.
Nytkin tosin aaton kävijämäärä yltää lähes viimevuotiselle tasolle, kuinkahan käynee tämän joulupäivän kanssa, joka viimevuonna oli odottamattoman huikea kävijämäärä.

Kertooko kaikki tämä meidän monien ihmisten yksinäisyydestä ja siitä johtuvasta seurankaipuusta, joskin myönnän että on hienoa kun saa ja nimenomaan voi olla ihan
yksin, pelkästään vain olla ja löhöillä omassa rauhassaan, tarvitsematta tressata itseä kaikella turhalla hössötyksellä, vai mistä nämä aattoillan runsaat käynnit kertovat.

Meillä ikääntyneemmillä lienee jo kaikki tuo turha hössötys takanapäin, ei tarvitse enää niin juosta sen tai tuon perässä, lapsemme ovat jo isoja, omillaan kuka mitenkin tahoillaan pärjäileviä. Ne keitä kaipaamme kenties eniten ovat omat lapsenlapsemme.

Nähdä pienokainen joka on juuri tai vasta nyt oman elämänsä alussa, kuka ottaen ensiaskeleitaan, kuka tapaillen ensi sanojaan, kuka nauttien oivaltavasta riehakkuuden kokemuksestaan, kuka oloonsa tyytyväisenä vielä äitinsä tai isänsä käsivarsilla, niiden syleilevässä, turvaa suovassa, hellässä otteessa.

Tämän ihmeen kun saisi jälleen kerran, alusta asti, nähdä vielä elämässään toistuvan, siinä sitä olisi ainakin meikäläiselle joululahja josta riittäisi iloa pitkään, pitkään.

Näiden muutamien näppäilyiden aikan taivas on tummunut, painunut pilveen, alkaen
tiputella muutamia harvoja hahtuvia, hiutaleita, yhä yltyvän tuulenpuuskien alkaessa
riepotella pihan puiden latvustoja ja kohta kai myös pienempiä pensaita.

Maa alkaa muuttua valkoiseksi, keli on kuiva, asfaltti samoin. Sataa lunta, vaikka on monta astetta lämmintä. On aivan kuin lokakuu, jolloin talvi jo tapailee tuloaan, silti olemme lähellä keskitalvea, puolessa välissä vuotta, ajankohdassa jolloin talven selkä on jo taittunut kevääseen, lisääntyvän valon suuntaan.

Tuuli yltyy. Kohta myrskyää. Jalka on parempi, tosin siteiden takia kenkää siihen en saa, mutta jotakin on kohta yritettävä. Yö oli parempi, ei särkyä, joten nukuttua sain
kohtuullisesti. Nyt kun vielä on tilaisuus yritän lähteä liikekannalle, katsomaan mitä maailmassa on toisin, siellä missä en ole muutamaan hetkeen käynyt.

Tuskin mikään, pientä kasvua lukuunottamatta, mutta jäänee nähtäväksi.
Juuri äsken satanut hienoinen lumi on sulanut pois muuttaen asfaltin märäksi...

Hyvää joulupäivän jatkoa kaikille.

Kiitos vierailuistanne.