perjantai 6. tammikuuta 2012

Meren rannalla...

Auringonnousu 9:39. Auringonlasku 15:23. Päivän pituus 5 h 44 min. -7 astetta.

Joskus, kun on hieman ns. parempaa aikaa, on aikaa myös miettiä, tehtyjä ja tekemättömiä. Niin myös saatuja moitteita, sekä myös kehuja.

Kummatkaan eivät sinänsä mitenkään vaikuta päätöksiini tai muuhun käytökseeni, joten siinä mielessä ne saattavat olla hukkaan heitettyjä.

Oman arvostukseni mukaan niitä kuitenkin tapauksittain omassa mielessäni arvostan ja mielessäni käsittelen. Kiitos niistä.

Tuonnempana muista aiheista.  


 
Erään hitaan, kauniin kauniin valssin sanoin:

Sieluni soitto

Istun rannalla yksinäisyyden
aallot ymmärtää mun tarinaa.
Lämmin kallio suo ystävyyden,
yhtä vahvan kuin kallio maan.
Eilen täytyi pois luotasi mennä,
tänään katsettas sun ikävöin
Taivaan tuulissa luokseni lennä
sua tarvitsen päivin ja öin.
 
Meri, kuule sieluni soitto,
kuule lauluni huutoni mun.
Ota kyyneleistäni voitto,
ne on suolaa kuin sielusi sun.
 
Katso kallio, aurinko herää,
usvaverhon se lämmittää pois.
Murheet ihmisten säteisiin kerää,
antaa voimaa ja ottaa taas pois.
Milloin saan jälleen katsoa silmiis,
milloin suudella huulias voin.
Milloin kanssasi lentää taas pilviin,
niistä hetkistä vain unelmoin.
 
Meri, kuule sieluni soitto,
kuule lauluni, huutoni mun.
ota kyynelistäni voitto,
ne on suolaa kuin sielusi sun.
 
Meri,kuule sieluni soitto,
kuule lauluni huutoni mun.
Ota kyyneleistäni voitto,
ne on suolaa kuin sielusi sun.
 
 
Hyvää päivän jatkoa kaikille.
Kiitos vierailustasi
klo

2 kommenttia:

  1. Plätty22. tammikuuta 2012 klo 23.31

    Tuosta laulusta olen aina pitänyt, kerroin plogissani tästä 25.3.2011. Olin kuunnellut sitä aiemmin radiosta, eikä sitä ollut juutuupissa. Myöhemmin huomasin sen jtuupissa ja viime talvena siitä oli tehty karaokeversiokin. Ystäväni, kaimasi lauloi tämän tähtiartistikisassa ja pääsi superfinaaliin, ei kuitenkaan ihan palkinnoille asti.

    VastaaPoista
  2. maximex23. tammikuuta 2012 klo 9.28

    Voihan PLätty. Huomenta ja pannari vieköön, kiitti kommistasi.
    Siis sen johdosta kun meillä on hieno samankaltainen tuo musiikkimaku.
    Voisko ihmisillä meidän musamakua parempaa ollakaan.

    Mutta tuota valssia ilmeisesti tarkoitat. Se on hieno, etenkin sen sanoitus. Korviini kantautui tämä laulu ekakertaa eräästä saarta lähestyvästä viiskytäluvun viimeiseltä vuodelta tehdystä rannikkoveneestä, tiedäthän, tuollaiselta vielä klassisesti muotoillulta.

    Mutta tuo Mattilan kipales lähtee niin matalalta alkuun ja on siinä pari muutakin kohtaa, joiden takia se ei tahdo luontua kunnolla meikäläiselle.

    Mutta uusin jonka nyt olen saanut luonnistumaan kunnolla on tuo ikivanha, kaipuun kukka (Fyr Elise) jonka olen heti alusta asti onnistunut rytmittämään oikein, hieman samaa ongelmaa, kuin pelurissa, mutta helpompi laulaa.

    Valitettavasti tätä Beethofenin rakkaustarinaa ei enä löydy mistään, tuona alkuperäisenä, ja iki-ihanana saksankielisenä versiona, jollaisena sen jo lapsena opin tuntemaan ja siitä myös tykkäämään.
    Catherina sitä esitti. Samoin kuin tähtien takana kipaletta.

    Tuota beethofenin rakkaustarinaa on kerrottu kauan, alkaen siitä kun hän ei kelvannut köyhänä, nuorena säveltäjänä, rikkaalle appiukolle joka eväsi rakkaus-avioliiton nuorilta rakastavaisilta.

    VastaaPoista