Kun tuomi kukkii.. ..mä metsän polkua kuljen..

Auringonnousu 4:15. Auringonlasku 22:30. Päivän pituus 18 h 15 min  + 18°  Aurinkoista.
Ilma kosteus 61 %  Kastepiste 4,9 °C, Pohjoistuulta 4 m/s Paine 1030,3 hPa,
Tuuli: puuska 5 m/s

Meillä suomessa ei kasva akaasioita, eikä meillä valitettavasti ole myös noita monia, niin
näyttäviä havupuita, erilaisissa hopeanharmaissa, punaisissa, ruskeissa, tai keltaisen värisävyinä kasvavia,  joita niin monessa,  neljän vuodeajan maassa, voidaan nähdä tai ihailla.

Vaikka päävärejämme ovat etenkin näin kesällä, sininen ja valkoinen, muitakin on.
Tässä kuitenkin muutama, vain kesä suomessa kukkiva, meillä laajasti levinnyt laji: 
http://youtu.be/Cg5pfRW3EMw
http://youtu.be/4M9d3k7Vc7A
http://youtu.be/mSHBALBK1j4
http://youtu.be/J_83_zNR8vc

Sama on myös monien pensaiden ja monien muiden kasvien kanssa, ainakin toistaiseksi. 
mutta ehkäpä jos ilmasto muuttuu tuokin ihme suomessa voidan nähdä.

Onneksi meillä on kuitenkin muutama, joiden kukkaloistosta saamme iloita, tai ilahtua.

Aikaisin keväällä sinivuokkoja  ja valkovuokkoja lukuunottamatta, täällä ei monikaan kasvi
tule kukkaan.
Tuomipuu, ja norjan angervo ovat ensimmäisiä, valkoisina kukkaloistoina.
Kun runsas ja näyttävä kukinta on ohitse, molemmat näistä alkavat muistuttavat vanhaa kulunutta luutaa, (harja) joka on parhaat työpäivänsä nähnyt.


                 

Tuoksuvat tuomien, valkoiset kukkaset

terttuinsa peitos on puu.

Lehdossa llaulanta

soi satakielien.

Hiljaiseen yöhön

luo loisteensa kuu.

Muistatko kesän kun, tuoksuissa tuomien.

haaveillen istuimme ain.

Kuiskaili silloin tuo,

helkyntä hempeä.

Armaani aina,

sun ain oon mä vain...

                                                    Tuomipuu kukkii...  (Prunus Padus)

                                      Norjanangervo (Spiraea Grefsheim) (hypridi)

                                                       Mä metsän polkua kuljen
                                                       kesä-illalla aatteissain
                                                       ja riemusta rintani paisuu
                                                       ja ma laulelen, laulelen vain.

                                                      Tuolla lehdossa vaaran alla
                                                      oli kummia äskettäin,
                                                      niin vienoa, ihmeellistä
                                                      alla lehvien vehreäin.

                                                      Mä miekkonen vain sen tiedän,
                                                      minä vain sekä muuan muu
                                                      ja lehdon lempivä kerttu
                                                      ja tuoksuva tuomipuu.
                                                                      Runo: Eino Leino, Laulun lahja.

                                                (Runo on alun perin kokoelmasta ”Maaliskuun lauluja” vuodelta 1896.)

                                                                Tuomi

                                                                       Tuomi

                                                                                         Angervo

                                                       Kiitos vierailustasi.
                                                       Hyvää päivänjatkoa.