sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Sunnuntai.



Viime yönä oli kuulemma todellinen super-suuri kuu taivaalla mollottamassa.
Kotiin palatessani yritin tihrustaa, voidakseni ihailla mainittua taivaan ilmiötä.

Pilvistä, niin pilvistä, kunnes pienoinen kajo alkoi näkyä, selkeytyen kohta kirkkaaksi upeaksi palloksi, joka kuitenkin pian jälleen peittyi pilvenriekaleiden taakse, kadoten näkyvistä.

                 

Eri asiantuntijatahot määrittelevät ilmiön näyksi, jonka ihminen vain hyvin harvoin pystyy
näkemään. Kyseessä on lähellä horisonttia nouseva kuu, täydenkuun hetkellä.

Liekö tuo herkistänyt eilen illalla karaokessa viihtyneitä ihmisiä jollakin tapaa, vai olivatko kemiallisilla aineilla taikka muilla elämän kokemuksilla sijansa, niin, että ihmiset eri tavoin herkistyivat laulun tunnelmissa, etenkin omien esitysteni kohdalla.

Toivotuimmat; Venezuela, Kaipuun kukka, Sua ilman, Enkeleitä seisemän, Esperanza,
Kuin taivaisiin.

Kaiken lisäksi, vielä poistumassa ollessani, sain yhä muutaman halauksen maininnalla
mikä siinä on, kun laulat, selkää pitkin menee joissakin kipaleissa kylmät väreet ja sydän tuntuu olevan täynnä pakahtumistaan.

Käännyin ja esitin toivomuksena saada laulaa eräs kipale oheisella sanoituksella, näillä sanoilla, jotka ovat juuttuneet mieleni johonkin sopukkaan jo kauan aikaa taaksepäin.

http://youtu.be/lOLLLd1AQqg

Kai mulle hetkisen, suonette kuunnellen,
oon lapsi yksinäinen, suuren kaupungin.
Tiedä et ystäväin, kuinka syömmestäin,
mä teille riemuja, vai tuskaa kertoisin.

On onni kauneinkin, valhetta vainen,
ja hurma hetkien, pois kiitäväin.
Käy öisten lyhtyjen, loistehen sammuen
mun tieni, virvatulta kohti yksinäin.

Lapsuuden muistojain, en teille kerro lain,
tie yksin, kulkea ei liian vaikeaa.
Kai joskus kyynelen, pois salaa pyyhkien,
yön lapsi, yksinäistä tietään taivaltaa.

En tunne rikkauden riemuja laisin,
en elon onnea, kuin hetkisen.
On onni laina vain, laulussa kerrotaan,
lie lyhyt liiankin, vain hetken viipyen.

Kiitin kuuntelijoita ja juontajaa illasta, pokkasin ja poistuin paikalta.

       

                                                    Kiitos vierailustasi.

                                                   Hyvää päivänjatkoa.

6 kommenttia:

  1. Hyviä lauluja, Venezuela varsinkin, ja se Esperanza, Esperanza... hyviä lauleluita valostuvissa illoissa toivottaa merilii

    VastaaPoista
  2. Hello, Merilii.
    Venezuela on siitä kummallinen, ettäs itä toivoo muutama miespuolinen,
    "kuin taivaisiin" on kipale josta pitää muutama mies myös pitää.

    VastaaPoista
  3. Heips Maxi!
    Kummallisen erikoinen kuutamo on tainnut eilen näkyä.
    Näkyisköhän se vielä tänään, jos menis kurkistelemaan?
    Kokokuuiltaa toivotellen ja rentouttavaa musaa tarjoten:

    Auringonlaskun jälkeen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi. Yleisesti ottaen pitäisi näkyä tietenkin samalla tavalla.
      Täällä ainakin on ihan tumma, ja synkkä taivas, joten tuskin näkyy, ja kylmää. Ihan kuin lunta, kosteaa lumiräntää ennustais.
      Mutta musiikki, nimenomaan musiikki sielulle, se lämmittää...

      Poista
  4. Ihana tämä Janne Tulkin Kulkurin kuu.. ja kuu noustessaan luo jotenkin optisen harhan siitä isommasta koosta, itsekin olen joskus katsonut kun metsänreunassa on aivan uskomaton iso taikakuu, joka "pienenee" kummasti sitten noustessaan (eihän se oikeasti pienene, mutta vaikutelma on silminnähden juuri se). Nyt en nähnyt, mutta uneton olen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta. Tykkään Jannen kipaleista. Yks on tuo sataa, tuulee, salamoi.
      Nin että unetonko. Ja-a, ja oulusta. Mikähän vaivaan auttas.
      No, syö leijonia sanotaan.. Mutta kiekkokisathan on kesken...

      Optisesta harhasta olen eppäilly jo pitkään sellainen olevani.
      Moni, kats, nääs kato, kattoo mua pitkään, mut sit kun ne on tarpeeks tsiikannu pärstääni, niillä on taipumus jatkaa tota toljotusta mittään näkemätä, ihan niinku meikäläinen olis muuttunut siit ekakerrast läpinäkyväks...

      Poista