Kortilla maksun haittapuolia.

Kysymykseen, voiko pankkikortilla maksettaessa tulla huijatuksi vastaan lyhyesti että, tottakai, aina voi tulla huijatuksi. 


                     


Kuitenkin aina toiminnan alkuajoista lähtien tapani on ollut saada, pyytää tai "ottaa" lähes kaikesta itselle kuitti, maksoipa sitten käteisellä tai myöhempinä aikoina kortilla.
Tätä tapaa olen noudattanut, ja noudatan yhä vieläkin, kaikissa paikoissa käydessäni.

Eräs esimekki huijauksen kohteeksi tulemistani on muutaman vuoden takaa, jolloin olin juuri opetellut käymään karaokessa, tai ns. kalja-baareissa yleensäkin.
Eräässä paikassa tuli tuolloin piipahdettua aktiivisesti monien viikonvaihteiden aikana.


Kapakan katsoin siis nyt vaarattomammaksi paikaksi kortilla maksamiseen kun vaikka ruokakaupan, tai esimerkiksi 17 vuoden ajan vakio-asiakas suhteeksi minulle muodostuneen lähi-ruokakaupan kassan.
Erään kerran seuraillessani sattumalta tuoreinta tiliotettani joita silloin vielä postitettiin,
kummastelin itse tietämättäni olleeni erään viikonvaihteen perjantain - lauantain iltojen aikana kolmessa eri nimisessä paikassa, iltaani viettämässä, kaikki kaukana toisista.

                

Kuukauden alkupäivien kapakointiin kuuluneet raha-menoni ihmetyttivät summillaan. 
Tsekkasin sen kolmeen kertaan ennen kuin uskoin. 
Nän se perskeles paperien mukaan kuitenkin oli. 
Muistan ja tiedän ottaneeni kumpanakin iltana vakioannokseni, vain kaksi harmaata lonkeroa.
Seurasin muita, edellisiä aikaisempia tiliotteitani. Sama tarina toistui säännöllisesti aina jokaisena viikonvaihteena, kaikkiaan nyt viidesti ja peräkkäisesti..


Käytössäni oli silloin vielä faxi, jolla otin kopion tiliotteistani. Ajattelin kysyä, mutta epäilin omistajan tietysti kieltävän ko. seikan.
Mennäkkö poliisiasemalla. Ei helvetti, pikkupaikkakunta jossa kaikki tuntevat toisensa.
Toisaalta poliisihan tutkii rikoksia ja on kiinnostunut vain niistä ja laittomuuksista.
Toisaalta taas summat olivat kaikkiseltaan vaatimattomia, mutta kertyihän niistä summaa, kun kolmeen kertaan illan juomat aina oli laskutettu samalta tililtä, etenkin kun tuohon aikaan oli muutenkin hieman tiukkaa rahan kanssa.
Soitin tilintarkastajalle, ja kysyin neuvoa, joka kehoitti ilmoittamaan näistä verottajalle,
pitäen sitä kaikkein toimivampana ratkaisuna. 


Varmistin asian hyvältä ikivanhalta tutultani, juuri eläköityneeltä LEL-tarkastajalta.
Niimpä samantien soitin verottajan ilmoitus puhelimeen, eräälle näihin petos-asioihin perehtyneelle keskusviraston mieshenkilölle joka kysyi onko dokumentteja olemassa. 
Kerroin ottaneeni kopiot ja kysyin osoitetta mihin voisin laittaa ne tulemaan, kunnes huomasin että onhan mulla faxilinja vielä toiminnassa, tuutaten ne numeron saatuani heti faxilla matkaan.


Hetken kuluttua tuli soitto ko. henkilöltä, joka tiedusteli juttelimmeko tästä asiasta.
Vastasin kyselyyn, firman nimestä ja mikä nimi tällä hetkellä luki oven yläpuolella.
Kerroin nimen. Toinen nimi oli kylän toiselta laidalta, kolmas nimi oli tampereelta.
Kuitenkin olin istunut vain yhdessä ja samassa osoitteessa.
Kysymykseeni miten tämä on mahdollista, virkailija kertoin koneita olevan tiskin alla useampia, ja sama kortti leimataan uudestaan, etenkin jos asiakas ei pyydä kuittia ja etenkin mikäli kortti ei kokoaikaa ole asiakaan nähtävillä.
Tällä yrittäjäpariskunnalla oli silloin käytössään myös edellisten (toimintansa loppuvaiheessa yhä vielä olevien firmojen niin kirjanpidollisten, sekä veroituksellisten, että pesäselvitysten loppuvaiheiden erinäisten seikkojen johdosta roikkuvina olevien) toimipaikkojen korttimaksulaitteet yhä käytössään. 


Kysyin kuinka jatkossa tapahtuu, ja ilmoitin myös etten vaadi mitään korvauksia kunhan tuo pikku hevostelu lakkaa kohdaltani.
Mutta tilanne on sikäli mielenkiintoinen, että illan aikan asiakasmäärä oli suuri ja jatkuva jono tiskillä, monta kortilla maksajaa, samat ihmiset vuodesta toiseen.
Montako ja kuinka paljon on huiputettavia ollut, jäänee arvoitukseksi.


Firma tuntuu toimivan edelleen, joskin asiakasmäärä tuonaikaisesta on murto-osa.
Hieman kauhulla ajattelin erästä korpilahden tapahtumaa, jossa asiakas oli jättänyt tiskille korttinsa vapaasti, (planco - tyylisesti) yksittäisiä ostoksiaan maksaakseen.
Kuinkahan mahtoi käydä. Hyvin kai, ja ilmeisesti, koska huhu ei kanna muuta tietoa.


Kiitos vierailustasi.
Hyvää päivän jatkoa.