Pitkä polkuyörämatka. #2

Matkan sujuessa ehdin pian tuon maatalouskaupan kohdalle, jonka jälkeen alkoi olla tuttua maisemaa joita Tatran,  Ifan, tai Pikku Mossen takaikkunoista olin katsellut minkä ehdin autokyydin viedessä milloin kunnan lääkärin yksityiseen, tai toisen yksityisen lääkärin vastaanotolle.
Paikat tutuiksi tulleina etupenkillä istuvien keskusteluista, niistä mieleen jääneinä ohitin Setälän talolle vievän pitkän koivukujan, ehtien pian silloisen pitkän sairaala-rakennuksen kohdalle, jonka pihapiiri oli tuttu. Monet kerrat olin ollut tuossa paikassa hoidossa (kevät - syksy) astman takia, jota turhaan yritettiin saada parantumaan. 
Normaali kiertotie oli tämä sairaala, josta Porin uuteen Tiilimäen keskus-sairaalaan, ellei täällä olo aikana "tullut paremmaksi". 
Touhu tosin oli turhaa, en tullut siellä hullua hurskaammaksi tautiini nähden.

Monet täällä naapurikunnan sairaalassa viettämäni kahden kolmen viikon jaksot olivat hyvin mielessäni. Jälkeenpäin olen tätä josksus kummastellut, mutta silloin hoitavalla yksityis lääkärillä oli ilmeisesti mahdollisuus vaikuttaa tuohon sairaalaan pääsyyn, olihan nuo lääkärit ja hoitajat tuttuja menehtyneiden velipojan ja siskon hoito toimista. Mutta ohi sairaala rakennuksen, jota vastapäätä oli enoni talo, jonka tuuheassa kuusiaidaas autolla ajettava kulku-aukko, josta näkyi pieni kesäaikainen jäätelökioski jota kummitätini piti, avoinna iltaisin ja viikonloppuisin. Talossa olimme isän kanssa käyneet katsomassa kaksi eri kertaa Viikingit sarjaa, jota kummitäti ei minun antanut katsoa, se kun oli kielletty lapsilta.

Pian olin rautatien tasoristeyksessä jossa oli kolme rataa rinnakkain, sekä melkein tasoristeykseen asti ulottuvat kaksi sivuraidetta. Hieman vasemmalla radan varressa pieni punainen mökki, jossa oli ovi, ikkuna molempiin suuntiin ja peltinen savupiippu. Sen edessä tuolilla tummasiniseen takkin puettu mies päässä musta koppa-lakki, kädessä pilli, punainen lippu pienessä varressa lähellään. Oli jännä katsella asemalta lähtevää junaa, miestä joka junan mentyä nousi kääntämään vaihteen "oikeille raiteille".
Nyt näistä yli ja jatkoin suurten puiden reunustamaa leveää hyväkuntoista, mutkaista hiekkatietä jota olin tulossa keskustaan. Vasemmalla pieni sininen Vallemaan Paperi ja Kemikalio, edessä vasemmalla suuri kaksikerroksinen talo, Hannulan Pyöräliike. 

Muutaman talo, pieni alamäki jossa keltainen Ojalan Parturi - Kampaamo. 
Mäen alla Rautakauppa M Vekara jonka (peitetyt) suuret näyteikkunat olivat tutustumisen arvoisia. Kauppias oli tuonut kotiimme monet sementti ja kalkkisäkit kuin myös mustat tervapahvirullat, ruskeat huokolevyt, kovalevyt talon sisä-seiniä varten, myös suuren korkkimattorullan aluspahveineen (mummon) olohuoneen lattialle.
Punakattoisessa rakennuksessa oli naisten asusteliike.

Rautakaupan jälkeen samalla puolella ruskea osuuskaupan rakennustarvike varasto jonka päädyssä suoraan tietä lähimpänä suuret käymälät joiden käyntiovet vain parin metrin päässä tuon yksityiskaupan päädyn ikkunoista, kuvan auton kohdalla.

Näitä vastapäätä hieman eteenpäin suuri neliön muotoinen tummankeltainen kivitalo jonka seinässä 
luki seurahuone. Vastakkaisella puolella osuuskaupan viljavarasto, ja suuret korkeat viljasiilot, joiden edessä hevospuomit, pihaan käynti, joiden jälkeen osuuskaupan matala lähettämö, pyöräkatos, jonka toisessa päässä kadun kulmaan asti ulottuva puinen kaksikerroksinen konttoritila.

Kadun toisessa kulmassa suuri harmaa puutalo, talon sivulla olevien kolmen korkean rappusten yläpäässä neljä ovea, niiden edessä suuri tasanne sisään menoa varten, viimeinen yksittäinen kulmassa korkean portaikon päässä, josta mentiin sisään apteekkiin,
jossa äidin kanssa olin monesti käynyt.  


Olin T-risteyksessä vastapäätä Osuusliike-kansa, josta ohjeen mukaan lähdin kulmasta vasemmalle ohitse tuon Osuuskaupan liikerakennuksen, josta matka jatkui kohti Fransun kioskia.

Kahdentoista vuoden kuluttua nousisin tuon pyörä- ja varastokatoksen keskellä olevia portaita Vanhan Johtajan huoneeseen, tuohon aikaan sitä lainkaan aavistamatta, tullessani 18v ikäisenä elämäni kolmanteen työpaikkaan. 
Olihan kauppa siihen aikaan toiseksi suurin työn antaja paikkakunnalla heti kunnan jälkeen. Ja minä, olisin edelleen vieras, muu- paikkakuntalainen tässä keskustassa. Kunnassa, jossa elämästäni osan tulisin tulevaisuudessa viettämään yhtenä kunnan asukkaana.