Tunnetko hedelmän...

Nyt syksyllä kun kaupoissa oli vielä niitä makeita egyptiläisiä appelsiineja, kävin ostamassa niitä lähes päivittäin. 
Hieman myöhemmin niiden alkaessa loppua, tilalle tuli  kirpeämpiä israelilaisia tai espanjalaisia lajikkeita joista en pitänyt.
Näihin (makeampiin tottuneena) valikoin aina paremmat päältä, tiedättehän sellaiset mehukkaammat painavat ja kypsemmät (bruunit) niin kauan kuin yhä pienemmäksi käymässä valikoimassa niitä oli jäljellä.

Kuinka ollakaan, katselin yhtä, joka oli sileä, tumma kiinteä, hyvin mehukas näyttäen hieman erilaiselta etenkin vaalean navan kohdalta. Mutta pussiin yhtä kaikki ja kassan kautta kotiin. Kun tämä myöhemmin kotona sattui maljasta käteeni, ihmettelin ohutta kuorta, helppoa kuorittavuutta sekä tuon valkoisen sisäkerroksen helppoa irtoamista, jonka alta paljastui tumma verevä hedelmä. 
Olin ilmeisesti onnistunut ostamaan nyt yhden veriappelsiinin, joista en ole pitänyt.
Kumeksuin outoa, kirpeää jälkimakua, hedelmän kadottua tuulen varjoon.

Seuraavalla kerralla katsoin mikä tuo joukkoon eksynyt oli. Veri-greippi, tieto kertoi.
Tämän jälkeen olen ostanut niitä suhtellisen säännöllisesti. Hedelmästä tulee hyvä
olo, kirpeästä mausta huolimatta, vaikka se voi toisille aiheuttaa haittavaikutuksia.

Mutta tunnetko tämän kauniisti kukkivan kasvin:

Tässä eräs hedelmä, sen kielletyn lisäksi, joista pidän.

Tämä hedelmä on kotoisin kiinasta, jossa sitä on viljelty tuhansia vuosia, paljon ennen ajanlaskumme alkua.  

Venäläiset tutkijat kertovat kasvin olevan samaan aikaan viljelty myös Keski-Aasiassa, josta (noin 300 eaa) Aleksanteri Suuri toi sen europpaan.
Kreikkalaiset ja roomalaiset antoivat sen hedelmälle sama- alkuisen lempinimen.
Kasvi on eräs niistä joiden hedelmien kivissä on katkeraa ja myrkyllistä ainetta.
Erään myrkyttömän lajin siementen kiveä käytetään mantelin tapaan mausteena sekä elintarvikkeena ja hedelmästä tehdään hilloa ja sosetta ja käytetään leivonnassa.

Tähän loppuun sopii myös eräs puu, jonka kukkien kaltaisista olen vaihtelevalla menestyksellä ;) saanut nauttia, mutta näiden jälkimaku on osoittautunut monessa yhteydessä tämän sanoituksen kaltaiseksi
Vai onko vika ollut hedelmän :) poimijassa, josta jokin pikantti sivu-maku on niihin tarttunut.