Jouluaatto yksinäisen

              


                                   Se kuusi oli vihreä ja pihkan tuoksuinen.
                                       Sen isä pirttiin kantoi illansuussa.
                           Ja kirkkaimapana yhä muistan latvatähden sen,
                                       mi välkkyi lapsuuskodin joulupuussa.

                                 Me läpsenkäsin sytytimme pienet kynttilät,
                                        ja niiden myötä syttyi sydämemme.
                          Me näimme kedon paimenet ja lampaat säikkyvät.
                                          Sai jouluenkelikin vieraaksemme.

                           Yön tummaan ruuttuun piirtyi valo joulukynttilän.
                                          Se sulatteli kylmän jään ja kirren.
                                   Ja vaari kertoi jouluyöstä ääni väristen.
                                        Me veisasimme tutun paimenvirren.

                             Sen kuusen tuoksu unessakin meidät ympäröi.
                                            Ja unessa soi laulu heleämmin.
                               Ei pelottanut pakkanen, mi pirtin nurkkaan löi,
                                         kun hehkui lähellämme liesi lämmin.

                                            Se pirtti oli pieni, oli pienet asujat. 
                                           Jo niiden ylle kasvoi vuorten kirsi.
                              On lapsuusjoulun kuvat mulle yhä rakkaimmat, 
                                           ja kaunein lapsuuskodin jouluvirsi.
                                                                                       - Ester Ahokainen -