Tapaninpäivä

Tapaninpäivä on ollut perinteinen ulkoilupäivä, etenkin aikana jolloin joulun valmistelut olivat vaatineet kaiken vapaa-ajan, mutta myös jouluaaton, pitkän kotona vietetyn joulupäivän takia, pyhä-ajan kulumiseksi sekä ehkä jo arkipäivän askareiden aloitamiseksi.

Kylään saatettiin tulla tai mennä aikaisin, monesti heti kirkonmenojen jälkeen, kuten kesäaikaan tapana oli, eli aikaisintaan puolenpäivän tietämissä.
Tuohon nuoruuden aikaan matkaa tehtiin sopivan pakkaskelin vallitessa hevosella ja reen kanssa, ellei pakkanen ollut liian kova hevosen odottaa vierailun ajan reen eteen kytkettynä valjaissa ulkona. 

Tapaninpäivä (Stefanos) on aina ollut perinteinen hevosmiesten ja hevosten päivä, ja myös päivä jolloin alettiin sallia muitakin huvituksia. 
Tapanin tanssit on perinteisesti ollut arjen aloittaja, aina keväiseen päätökseen asti kestävänä "sisätanssi" kautena, jolloin ulkolavat vielä olivat lumen ja jään peitossa.
Se on ollut myös päivä jolloin naista ei saanut kohdata heti ensimmäiseksi aamulla. 
Hääpäivänä se on ollut suosittu (suosituin heti juhannuksen jälkeen).
Myös päivä, jolloin saunaa saatettiin lämmittää heti aamulla alkaen koko päivän ajaksi.

          

Tapanin aamuna ajelitte
omalla orhillanne.
Maanko ja taivaan aavistitte
katsovan kulkuanne...
Häitäkö helkkyi maailma teille,
välkkyi pakkanen parhain...
- Häitänne soitti se kulkureille
Tapanin aamuna varhain.
Orhin ohjissa käsi toinen,
toinen ympäri armaan:
ihana nähtynä onni moinen,
ihanampi varmaan,
yhä ylväämpi omananne,
kun ei näe kukaan,
kun ei ehdi kerallanne
maailma varkain mukaan...


               

Näinpä se kulkuri kuvitteli
omiksi iloiksensa,
onnenne ylvään jo varkain eli,
ainoan autuutensa -,
Tapanin teitä kun ajelitte,
ohitse orhillanne,
kevättä kohti kun kiiruhditte
talven koruissanne.
Kaksi ylvästä onnen lasta
yhtenä onnen reessä:
pois vain, poispäin maailmasta,
 - oma maailma eessä!

Kaksi yhtenä kaunokaista
huurteisten salojen syliin,
katua hohtavan hopeaista
kaukovaarojen kyliin,
päiväntaipaleen taakse 
kuuden,uuteen honkalinnaan,
- sinne onnenne, ehon ja uuden,
viette nyt valkosinnaan.
Huurrehuntuna morsiolla,
kruununa tähtikiteet:
kaunispa sulhona sulhon olla,
silmillä kuuran siteet.
- Juhani Siljo -