Zellstoff askaretta.

Näitä lapsuuden joulun tapahtumia herää mielen perukoilta aina hetkittäin, herätyksen sattuessa. Selaillessani erästä lehteä sattui silmiini artikkeli jossa oli joulu nuken teko ohjeet ja joulun alla tietysti tuon nuken tontumpi sovellutus siitä. 
Meillä näitä lankanukkeja näperteli aina serkkuni Orvokki, joka joskus kelpuutti isosiskoa mukaan itsensä seuraksi.Tuohon aikaan kaupoissa myytiin selluloosa levyjä, jotka alunperin ehkä oli ostettu johonkin oikeaan, siis tähdelliseen tarkoitukseen. 

En muista enää minkä ikäinen olin, vain sen että meillä oli joskus saatu nukke, toinen kahdesta, joka oli jäljellä. Se oli tehty jostakin pehmeästä aineesta, raajat oli muotoiltu kalastaja langalla. Nuhjaantunut ja kastunut se oli monet kerrat ja Orvokki-serkkuni oli luvannut tehdä meille uudet jouluksi.

Erään kerran muistan näitä ns. "selstoffi" (zellstoff) levyjä ostetun ihan joulunukke tonttujen tekemistä varten.
Tilanne oli jännä, ja sain seurata kuinka tuo hahmo ilmestyi valkoiselle levylle, ensin
jonkinlaisen muotin avulla, siitä hitaasti reunat vahvistaen, piirtäen hahmo valmiiksi.
Lopulta pääsin mukaan kokeilemaan oman tontun tekemistä, joka ei sujunut kunnolla.

Askar aloitettiin pienentäen muutama levy vielä pienemmiksi suurilla sepän takomilla "matonkude saksilla",  asetettiin muutama näin saatu levy päällekkäin sopivan vahvuiseksi kerrokseksi pituuden ratkaistessa vahvuuden. Ellei Orvokki jaksanut leikata saksilla sitkeää selluloosaa, pyysi hän mummolta, äidiltä tai isältä apua useamman palan kerralla muotoon leikkaamiseksi.

Usein leikkaus tehtiin vain karkeasti hahmottamalla zellstoffin sitkeyden takia, sitten levy pala kerrallaan muotoillen samankokoisiksi, pienemmillä saksilla.
Tämän jälkeen samanlaiset palat jälleen koottiin päällekkäin yhteen nipuksi, ja yritettiin laittaa vähän maitoliimaa reunojen väliin nipun koossa pysymiseksi ja alettiin sitoa nukkea muotoonsa punaisella villa langalla. Ensin keskivartalon kohdalta, sitten kaula, kädet ranteista, jalat nilkoista kunnes hahmo oli saanut hieman pyöreämmät muodot.
Tonttulakki tehtiin punaisesta paperista, jalkoihin värjättiin mustalla kengät, vartaloon napit ja tietysti kasvoihin silmät nenä ja suu, ehkä poskiin hieman färiä.

Vartalon keskikohta oli ongelma. Se ei tahtonut pysyä sivuilta irvistelemättä koossa, vaikka liimaa välissä tällä kohdalla olikin. Tähän yritettiin saada ristikäin laitetusta villa langasta edestä ja takaa menevillä "henkseleillä"  ne vyötäröllä ympäri nuken yhdistäen, joista olikin jonkin verran apua.

Homma oli sotkuista, silppu ja nöyhtä joita selluloosasta kertyi vaatteisiin ja lattialle, kulkeutuen eteisen matoilta sisälle huoneisiin oli stkeää siivottavaa, jonka maitoliima
sai irto muruset vielä kiinnittymään kuin iilimato kaikkeen mihin ei olisi tarvinnut.

Lopulta vanhempien kärsivällisyys loppui ja niin ollen myös illan tonttuilu. Seuraavan päivän illlalla Orvokki-serkku leikkasi sideharsosta hahmot, laittoi pumpulia tai vanua niiden sisälle liitti ne karhulangalla muotoonsa, joiden päälle punaisesta villalangasta solmiten toisen langan. 

Zellstoffi-levyt ja palat saivat pikakyydin brännin pesään, muiden roskien seuratessa
jonka jälkeen niitä ei meille enää hankittu. 
Tämän jälkeen ei meillä enää tonttuhahmoja valmistettu kun vain paperista leikaten.