Pupuja ja aprillipäivä 2013

Toisen pääsiäispäivän aamu valkenee hitaasti.  
Ilma on raikas, kevät-talven aamuinen ilma hieman harmaa. Pakkasta - 11 astetta.

Taivaan kannen peittää edelleen ohuet mutta tiheässä lähes toisissaan kiinni olevat hennot valkoiset pumpulimaiset hattarat, niiden välistä pilkahtaa kuulas sininen taivas.
Ensimmäiset auringonsäteet hohtavat kirkkaina huoneistoni ikkunan läpi, auringon kehrän noustessa yhä korkeammalle.



Keskiviikko, kaupassa asioidessani, tein tilaa edelleni pyrkiville ostoskärryille, joissa
istui pieni hieman vakava ilmeinen tyttö minua kasoen. Päästin vaunut ja kiireisenä käyttäytyvän äidin ohitseni. Äidin, jota seurasi kaksi muuta hieman isompaa tyttöä.
Koko tiimi ryhmittyi edelleni hedelmähyllylle. Katsoin ryhmää ja tajusin lasten olevan sisaruksia, vaunuissa olevan ehkä 1,5v, seuraava n. 3v ja vanhin n. 5v.   
Kaikki lapset oli puettu samoin, tupsukorva lakkeihin ja pääsiäiseen sopiviin värein.
Kun pysähdyin heidän taakseen, keskimäinen katsoi minua, ja minä heitä.
Sitten, malttamatta mieltäni, sanoin herran jestas, nyt näen ensimmäistä kertaa ihan oikeita, aitoja pääsiäsipupuja, mitkä teidän nimet mahtaa olla.

Neljä kirkasta silmää, ja parillinen määrä sopivan suuria valkoisia hampaita, joilla olisi voinut haukata vaikka betonia, katsoi minua totisena, pian hymyillen, keskimäisen sanoessa ujostelematta nimensä, jota en heti kuullut ja pian ilmaantui kolmas pari.
Iso sisko tuli apuun, ostosvaunuihin nojaten, eteeni asettuen, kertoi kaikkien nimet.

Nyt äitikin, pieni vaalea nainen puuttui puheseen, ja saimme keskustelua aikaiseksi.
Kertoi ja myös näytti yhden uuden pikku-pupun olevan pian tulossa maailmaan. 
Tyttöjen kassa (ja tietenkin myös äidin) syntyi pitkä vuorovaikutteinen juttelutuokio, joka sai ympärillä olevat ihmiset innostumaan ja hymyilemään aurinkoisesti, vaikka muutama oli selvästi harmistunut tälläisestä pikku hassuttelusta, sen näyttäen.

Hetken jälkeen jatkoin matkaani, mutta keskimäinen pikkuisista, jonka mukaani tuloa
ehdin kysyä, ehti jo kiintyä jollakin tapaa meikäläiseen. Pitkään heilutti, ja vielä monta
kertaa, kun näki minut vilahdukselta, vaikka heille kerroin, etteivät vanhemmat malta antaa lapsiaan pois. 
Eipä silti, kyllä tämä hetkellinen kiintymys oli molemmin puolista, etenkin kun lapset ovat aina aitoja, välittömiä ja teeskentelemättömiä, tämän ikäisinä ollessaan. 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Maaliskuun viimeisen viikon aikana vierailijoiden määrä on ollut todella suuri.
Tuona aikana naapurimaa Venäjä ohitti Yhdysvallat vierailu määrässä, hieman kuin urheilukisa 10.000 m juoksun tapaan.

Kuitenkin, vaikka on vielä toinen pääsiäis päivä, on jo huhtikuu, on kesä aika joten lisään tähän hieman muutakin, kuten huumoria  sekä musiikkia ja tilannekuvia.

          

On hienoa, kun jalkakäytävät ovat olleet siistit lumesta jo pitkään. Nyt kadun reunan ja kävelytien välinen lumi on poistettu. Kulkiessa katson eteeni, lumipenkoissa olleet koirien runsaat jätökset ovat liiskautuneet asfaltin pintaan siihen jäätyneinä ja juuttuneina, kunnes liikenne ja hetkeä myöhemmin harjakone siistivät niistä osan, loppujen jäädessä tulevien kevät sateiden puhdistettavaksi.
Autoni on pysäköity kadun pihakadun reunaan, yhdessä monen muun auton kanssa. 
Ikkunoiden puhdistaminen on aina talvella ollut ihan oma taitolaji. 
Kauimpana olevasta talosta ilmaantuu aamulenkille mies ja koira.
Tämä säännöllinen tapahtuma on lähes jokapäiväinen vakio. 

Vakio tapahtuma on myös naapurin auton sekä oman autoni metsän puoleiselle reunalle syntynyt tapahtuma, riippuen siitä kummasta suunnasta tullessa koira hoitaa aamuiset tarpeensa. Mikäli he tulevat vasemmalta, saa autoni takarengas suihkun, ja naapurin auto hieman myöhemmin viereensä kasan, miehen tupakoidessa ja odottaen talutushihnan toisessa päässä. Mikäli he tulevat oikealta tapahtuma on päin vastainen.

Muutaman kerran jälkeen, autoani puhdistaessa, astuin näihin karkeampiin jätöksiin, opin pikapuoliin systeemin. 
On mukava kun voin kadun puolelta mennä autoon sisään, tahrimatta kenkiään ja tuomatta hajuja tai helposti tarttuvaa, autoon tai asuntoon tullessa.

Vaikka koira on ihmisen paras ystävä, kuten usein kuulee sanottavan, en silti ole koirille kiukkuinen. Muutamia niiden omistajista tosin inhoan, käytöksestä johtuen.
Voihan koirasta olla omistajaperheelle muutakin harmia, kuten kuva sarja osoittaa.

                                    Hyvää aprillipäivää kaikille vierailijoille.