Juhannus / Midsummer festival / St John's Day

Suomessa juhannus on yöttömän yön juhla. 
Napapiirin pohjoispuolella aurinko ei laske lainkaan kesäpäivänseisauksena.
                                               
Juhannus on virallinen liputuspäivä, Suomen lipun päivä.
Muista liputuspäivistä poiketen silloin liputus alkaa jo aattoiltana kello 18 ja jatkuu yön yli, yhtäjaksoisesti juhannuspäivän iltaan kello 21 saakka. 
Juhannus on nykyisin myös kirkollinen juhlapäivä
                            
Juhannus (myös mittumaari joissakin murteissa) tarkoittaa valon ja keskikesän juhlaa, jota vietetään kesäkuussa kesäpäivänseisauksen tienoilla. Suomessa, Ruotsissa ja Baltian maissa juhannus on ollut alun perin muinaisuskontoon liittyvä juhla. Monet kristilliset kirkkokunnat viettävät juhannusta Johannes Kastajan syntymäpäivänä, mistä tulee nimi juhannus.

Juhannusta vietettiin alun perin vuoden valoisimpana päivänä eli kesäpäivän seisauksen aikaan, josta katolinen kirkko siirsi juhlan vieton kesäkuun 24. päivään eli vietettäväksi puolta vuotta ennen joulua. 

                                                                                      Kuva: Rakentaja Lehti
Nykyisin juhannusta juhlitaan Suomessa ja Ruotsissa kesäkuun 20. ja 26. päivien välisenä lauantaina. Vuonna 2014 juhannus on 21. kesäkuuta.

Suomalaiseen juhannukseen kuuluvat kiinteästi esimerkiksi juhannussauna koivuvastoineen, juhannuskokko ja juhannustanssit. Suomessa juhannus on myös virallinen liputuspäivä, jolloin liputetaan koko juhannusyön ajan. Monet juhannuksen perinteistä juontavat juurensa vanhaan eurooppalaiseen valon ja hedelmällisyyden juhlaan kesäpäivänseisauksen aikana. Juhannukseen on vanhastaan liittynyt erilaisia uskomuksia ja taikoja, joilla on pyritty varmistamaan tuleva sato ja naimaonni.

Juhannusta vietettiin Suomessa alun perin Ukon juhlana sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. Etelä-Karjalassa juhannusta kutsuttiin Ukon juhlaksi vielä 1800-luvulla.

Juhannuksena tehtiin yleisesti taikoja, joilla pyrittiin varmistamaan tuleva sato ja naimaonni. Suomalaisiin juhannusperinteisiin kuului aiemmin myös suursiivous. Portaiden, ovien ja ikkunoiden pieliin oli tapana pystyttää juhannuskoivuja. Koivunoksista sidottiin lisäksi tuoreita vihtoja. Sisään taloon kannettiin kukkia ja tuoreita puunlehviä.

Vuoden pisimpiä päiviä juhannusviikolla on kutsuttu pesäpäiviksi, koska aurinko on silloin ”pesässä”, eli sen päivittäinen kierto käy korkeimmalla kohdallaan, ikään kuin maailmanpuun oksalla. 

Aurinko näyttää viipyvän pesässä joitakin päiviä, kunnes auringon liikerata alkaa taas laskea ja päivät jälleen lyhetä. Pesäpäivinä tapahtuva kosminen suunnanmuutos on koettu taianomaiseksi tilanteeksi, jolloin pahojen henkien ja kummitusten on uskottu nousevan esiin ja liikkuvan vapaina maan päällä. Juhannuspäivä oli suotuisa myös enteiden katsomiselle. Silloin katsottiin säitä, satovuotta ja karjaonnea.

Meluaminen ja juopuminen ovat jo varhain kuuluneet juhannuksen viettoon. Niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Erään uskomuksen mukaan mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli sadosta. Pahoja henkiä on karkotettu myös juhannuskokkoja polttamalla.
                                
Juhannuskokkoja poltettiin aluksi maan itäisissä osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan.

Juhannusta vietettiin alun perin vuoden pisimpänä päivänä, mutta katolinen kirkko siirsi juhlapäivän 400-luvun alkupuolella kesäkuun 24 päivään ja nimesi sen puoli vuotta ennen joulua syntyneen Johannes Kastajan syntymäpäiväksi. Juhlan nimeksi vakiintui ajan myötä juhannus, joka on Johannes-nimen vanha muoto.

Samalla kirkko halusi antaa uuden, kristillisen, merkityksen Euroopassa yleisesti vietetylle keskikesän juhlalle.

Ahvenanmaalla ja suomenruotsalaisella rannikkoalueella on pystytetty juhannussalkoja, joka koristellaan lehdin ja kukin. Salkojen on ajateltu kuuluneen skandinaaviseen pakanalliseen hedelmällisyysriittiin. 

On myös esitetty, että keskiajan Hansa-kauppiaat toivat salkoperinteen Pohjoismaihin, jolloin tapa olisi sukua Manner-Euroopassa vappuna pystytettäville saloille.

Juhannuskokko:
Juhannuskokkojen polttaminen liittyy keskieurooppalaiseen tapaan polttaa tulia kevään juhlan yhteydessä. Suomessa juhannuskokkoja poltettiin maan itäisissä ja pohjoisissa osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan. 

Aikaisemmin maan länsiosissa poltettiin ennen juhannusta helavalkeita ja pääsiäiskokkoja. Jälkimmäinen perinne elää edelleen Pohjanmaalla. Myös syksyllä mikkelin tai kekrin aikaan poltettiin kokkoja. Kokkojen on joskus selitetty liittyvän auringonpalvontaan, useimmin niiden on katsottu liittyvän satoisuuden sekä karjan ja ihmisten menestyksen tuottamiseen sekä pahan torjuntaan.

Juhannustaika:
Juhannuksena on tehty runsaasti erilaisia juhannustaikoja.Tunnetuimpia ovat erilaiset lemmentaiat. Taioilla pyrittiin takaamaan naimaonni, näkemään tuleva puoliso tai saamaan haluttu henkilö puolisoksi. 
                               
Juhannustaioista monet tehtiin alasti. Naimaikäiset tytöt koettivat saada selville tulevan sulhasensa esimerkiksi kiertämällä kolmesti saunan ympäri ja kurkistamalla lakeisesta sisään tai katsomaan keskiyöllä alastomana lähteeseen. 

Juhannussaunassa valmistauduttiin houkuttelevammaksi kosinnan kohteeksi lukemalla loitsuja ja kylpemällä kukista tehdyllä Vihdalla.

Juhannuspäivä oli suotuisa enteiden katsomiselle. Silloin katsottiin säitä, satovuotta ja karjaonnea. Kaikenlaiset oudot tapahtumat olivat luonteenomaisia juhannusyölle. 
Aaveiden ajateltiin vaeltavan ja aarnivalkeiden palavan.

Juhannusta edeltävä perjantai on juhannusaatto. Se ei ole pyhäpäivä, mutta useimmilla työpaikoilla se on vakiintuneen käytännön mukaisesti vapaapäivä. 
Kaupat ovat silloin yleensä auki kello kahteentoista asti päivällä.

Juhannuspäivää vietetään Suomessa ja Ruotsissa kesäkuun 20.–26. päivälle osuvana lauantaina. Aiemmin juhannusta vietettiin viikonpäivästä riippumatta 24. kesäkuuta, Suomessa vuoteen 1954 ja Ruotsissa vuoteen 1952 saakka.

Esimerkiksi Norjassa, Virossa ja Latviassa juhannusta juhlitaan edelleen aina 24. kesäkuuta.
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Suomen kesään kuuluu erottamattomana tanssi, joka on hyvin suosittu viikonlopun tapahtuma kaiken ikäisen yleisön keskuudessa.

                    

Lavatanssiksi kutsutaan tanssilavoilla ja -paikoissa tapahtuvaa tanssimista ja niissä erityisesti harrastettavia tanssityylejä. Suomessa yleisimpiä lavatansseja ovat foksi (foxtrot), tango, valssi ja humppa. Lisäksi lavatansseissa soitetaan yleensä kerran pari vanhempia perinteisiä tanssilajeja, eli: jenkka, polkka ja masurkka.

Ohjelmistoon kuuluvat myös rock 'n swing -tanssit. Rock 'n swing -tansseilla eli kädenalitansseilla tarkoitaan yleisnimityksenä seuraavia lavoilla tanssittavia tansseja: jive, fusku (käytetään myös sanaa lava-jive), bugg ja boogie woogie, lindy hop, discoswing (käytetään myös nimiä disco-jive tai samba-jive). Näistä tansseista käytetään myös nimityksiä jenkkitanssit tai rokkitanssit.

                    

Näiden lisäksi lavoilla tanssitaan myös latinalaistansseja eli "lattareita" kuten samba, rumba (bolero) ja cha-cha. Näistä rumba ja cha-cha ovat paikallaan tanssittavia tansseja ja sambaa tanssitaan periteisemmin lavaa kiertäen.

Lavatansseissa ei ole kirjoitettuja sääntöjä siitä, mitä tanssilajia mihinkin kappaleeseen tanssitaan. Tästä syystä onkin tyypillistä, että eri parit tanssivat samaan aikaan eri lajeja ja tanssipari voi jopa vaihtaa tanssittavaa tanssia kesken kappaleen. Esimerkiksi foksia ja fuskua tanssitaan tyypillisesti samaan aikaan, mahdollisesti joku saattaa tanssia jiveä, boogie woogieta tai lindy hoppiakin samaan aikaan. 

Monista tansseista onkin sekä vartalokontakti- että kädenaliversio, joissa usein askelten rytmitys pysyy samana. Tällaisia pareja ovat esimerkiksi foksi ja fusku, ja polkka ja swingpolkka
                    

                    

                                

                    

                    
---------------------------------------------------------------------------------------------
Before 1316, the summer solstice was called Ukon juhla, Midsummer, full story
("Ukko's celebration") after the Finnish god Ukko. 
Ukko = very old man, or / and He is like Manitou!

In Karelian tradition, many bonfires were burned side by side, the biggest of which was called Ukko-kokko (the "bonfire of Ukko"). After the celebrations were Christianized, the holiday became known as juhannus after John the Baptist (Finnish: Johannes Kastaja).

Since 1955, the holiday has always been on a Saturday (between June 20 and June 26). Earlier it was always on June 24. Many of the celebrations of midsummer take place on midsummer eve, when many workplaces are closed and shops must close their doors at noon.

In the Finnish midsummer celebration, bonfires (Finnish kokko) are very common and are burned at lakesides and by the sea. Often branches from birch trees (koivu) are placed on both side of the front door to welcome visitors. Swedish-speaking Finns often celebrate by erecting a midsummer or maypole (Swedish midsommarstång, majstång). Some Finland Swedes call the holiday Johannes after the Finnish term juhannus - or more accurately after the Biblical John the Baptist (="Johannes Döparen" in Swedish).

In folk magic, midsummer was a very potent night and the time for many small rituals, mostly for young maidens seeking suitors and fertility. Will-o'-the-wisps were believed to appear at midsummer night, particularly to finders of the mythical "fern in bloom" and possessors of the "fern seed", marking a treasure. In the old days, maidens would use special charms and bend over a well, naked, in order to see their future husband’s reflection. In another tradition that continues still today, an unmarried woman collects seven different flowers and places them under her pillow to dream of her future husband.

An important feature of the midsummer in Finland is the white night and the midnight sun. Because of Finland's location spanning around the Arctic Circle the nights near the midsummer day are short or non-existent. This gives a great contrast to the darkness of the winter time. The temperature can vary between 0 °C and +30 °C, with an average of about 20 °C in the South.

Many Finns leave the cities for Midsummer and spend time in the countryside. Nowadays many spend a few days there, and some Finns take their whole vacation in a cottage. Rituals include bonfires, cookouts, a sauna and spending time together. Heavy drinking is also associated with the Finnish midsummer.

Many music festivals of all sizes are organized on the Midsummer weekend. It is also common to start summer holidays on Midsummer day. For many families the Midsummer is the time when they move to the countryside to their summer cottage by the sea or lake. Midsummer is also a Finnish Flag Day where the flag is hoisted at 6 pm on Midsummer's Eve and flown all night till 9 pm the following evening.

                                                                                            Midnight Sun
Finnish Canadians in the New Finland district, Saskatchewan, Canada celebrate Juhannus.

Kiitos uskollisille vierailijoille.

Hyvää Juhannusta.