Vanhat koulukuvat

Kirjahyllyni takaa löytyi myös muutama koulukuva ja samalla kun otin eilen käyttöön

jo muutaman kuukauden ajan varastossani olleen printti-skannerin onnistuen siirtää
myös muutamia kuvia koneelleni.

Kuva vuodelta 1964. Kankaanpään kansalaiskoulun 8C luokka, Peruskoulun esiaste kokeilu, silloin niin sanottu Liikelinja. Mielessäni muistikuvaa jolla perusteella nämä
kunnat olisi valittu, ja se edellytti suurehkoa kahdeksannelle tulevaa oppilasmäärää
näiden joukosta valittiin oppilaat joiden keskiarvon täytyi olla vähintään 8, tai ylittää.

                                                        7 luokka 1963                                              

Sysäyksen tälle ns. liikelinja-luokalle antoi Vinnarin kansakoulun opettajani Olavi Paavilainen joka toimi yläluokkien 4-7 opettajana. Hänen ehdotuksensa perusteella laitoin hakemukseni tähän kokeilu luokkaan, muistaen vieläkin kehoituksen, joka oli sama kuin kotona. Lue, se kannattaa kun sinulla on lukupäätä ja taitoa oppia.

En halunnut opiskella, koska omasta mielestäni olin ollut liikaa "sisällä" yli 10 vuotta kestäneen sairauteni jaksojen aikana, joka oli jo mielestäni liikaa rajoittanut elämääni.
Nyt uusien lääkkeiden ansiosta maailma oli vapaa edessäni, pystyin urheilemaan ja tekemään ruumiillista, fyysistä, sitä oikeaa työtä.

Tämä opettaja oli täysin ns urheiluhullu mies, erittäin huumorintajuinen, tiukka mutta oikeamielinen, 165cm ja 135kg mies, joka antoi herkästi karttakepin heilua hyvin lähellä, sopivassa tilaisuudessa, tai ellei oppilas keskittynyt tai seurannut tunneilla
hyvin herkästi nakkasi liituisella ja hyvin kastelemallaan sienellä ko. oppilasta ja yleensä osui kohtuullisen tarkasti kasvoihin, kun ensin kiinnitti oppilaan huomio itseensä tätä nimeltä kutsumalla.

En tiedä kuinka tämä kokeilu aste erosi tavallisesta kahdeksannesta tai oppikoulun luokasta, mutta meillä oli kirjanpito ja konekirjoitus tunteja säännöllisesti viikoittain.

Puhuttiin myös liike-laskenta oppimisesta, mutta tämä muistikuva on jo hämärämpi
sekä puhuttiin myös käytännön työ-harjoittelujen mahdollisuudesta kauppaliikkeissä
mutta ainakin meiltä tämä jäi kokematta. 
Kenties tämä ajatus syntyi opettajien toiveista, tai heidän kuulemistaan kaavailuista.

Näitä kokeilukuntia tai paremminkin paikkakuntia oli suomessa tuolloin viisi kuntaa.
Seuraavan vuoden aikana ns oppikoulut muutettiin peruskoulun yläasteiksi, joten
näistä kouluista pystyi valmistumaan ylioppilaaksi.

                                                   Liikelinja 8 C luokka. Lokakuu 1964

Tämä oli myös aikaa jolloin ensimmäiset hieman hapuilua vakavammat kokeilu yritykset vastakkaista sukupuolta kohtaan (lue, ei naapurin tyttöjä) osoitti jo hieman
laajempaa innostusta ja ensimmäiset, diiva, ei niin diiva, kiva, mukava, päättely alkoi.

                

Kuva on otettu koulurakennuksemme aitan etupuolella olevan maa-kellarin edessä.
Kuvaajan takana on suuri villiintynyt syreeni pensas aita ja suuret ruusupensaat, niiden takana tämän vanhan maatilan puutarha, penkkejä, omena- ja luumupuita. 

Koulu jossa me kaikki kahdeksas luokka olimme oli vanha pirtti-pakari rakennus.
Rakennuksen pikkuhuoneet muodosti nykyisen keittiön ja lastenhoito-opetus tilan.
Ja molemmissa suurissa huoneissa tapahtui opetus A ja B luokille. 
Me kolmas C luokka jouduimme sijoittautumaan yleenä B luokan yhteyteen tuntien yhteydessä, kun opetus oli samaa, eli tavanomaista, kuin kahdella muulla luokalla.

Muuta opiskelua varten meidät sijoitettiin Yttilän uuden (ala)koulun yhteyteen meille käyttöön annettuun luokka huoneeseen, joka oli kohtuullisen tilava meille kaikille, valoisa ja lämmin. Tähän kouluun jouduimme siirtymään kävellen n 1,5 km matkan.

Vanha Torkkeli rakennus alkoi olla kunnoltaan hieman heikko. Normaali talven aika (joita silloin vielä oli) rakennuksen puulämmitteiden luokkahuoneiden lämpötila oli kohtuullisen viileä + 10- 12 astetta, jatkuvasta puiden polttamisesta huolimatta.

Päädyssä olevan Ikkunan vieressä lämpötila laski talvella + 4 asteeseen, kovimilla pakkas jaksoilla ja opettaja joutui laittamaan hansikkaat käteensä, takin ja hatun voidakseen jatkaa opetusta, ja monet oppilaat pukivat myös ulkovatteet päälleen.

Erään kotitalous tunnin aikana, minulle ja kaverilleni määrättiin tiskaus vuoro, joka tietysti käsitti kaikki koulun oppilaiden ruokailu astiat. Kaverini nimi oli Usko joka usein kärsi huomattavasti ja hyvin äänekkäästi erilaisista ilmavaivoista, niistä myös suunnattomasti nauttien.

Tiskipöytä oli pitkä, yksi (minä) tiskasin, Usko huuhteli ne ja kolmas kuivasi astiat, neljännen sijoitellessa ne astiakaappiin. Yhtä äkkiä tunsin lattian notkuvan jalkojeni
alla, ja kuulin vieressäni olevan uskon sanovan, tämä lattia on aivan mätä ja notkuu
eikä varmaan kestä kovinkaan kauan, kajautti samalla raikuvan suuriäänisen iloisen remakan naurun, keinuttaen jalkjensa alla olevaa lattian osaa vielä lisää.

Hetken kuluttua kuului räsähdys lautojen katketessa, yhä lisää riemuiten pulppuavaa naurua ja sitten kiroilua, vasemman jalan upottua lattiaan ja jäädessä sinne jumiin.

Kotitalous opettaja "Tiitu" eli Marja-Leena oli pakko kutsua paikalle opettaja huoneen
kahvipöydästä, ja myös muita opettajia ilmaantui ihmettä katsomaan. 
Onneksi oli jo kevät aikaa, joten ei suurempaa hätää.

Marja-Leena joka juuri ennen koulumme alkamista oli ehtinyt valmistua opettajaksi ja tuli enimmäiseen työtehtäväänsä, meitä opettamaan, myös jääden loppuiäkseen kunnan palvelukseen, opettaen aikanaan myös meidän lapsiamme uudessa koulussa.

Kaunis, kesakkoinen tumma hoikka nainen, joka menehtyi syöpään n. 50 vuotiaana, juuri siihen aikaan kun meidän vanhimmat lapset oli koulun kolmannella ja toisella luokalla.

Monta muuta muistoa, hyvää tai ei niin hyvää, tämän kuvan katsominen tuo mieleeni.
Kenties niistä joskus vielä lisää