Kotiseutu.

                           

  

                                          
                                            Maalta kerran lähdin, kauas kulkemaan.
                                            Silmin niinkuin tähdin,
                                            katsoin suureen maailmaan.
                                            Luulin etten tulla, tahdo takaisin,
                                            paluulippu mulla, oli kuitenkin.

                                            Unohtaa en voinut,
                                            kuinka tällä tuoksua voi maa.
                                            Kuinka linnut, kesäpäivin,
                                            suven juhlaa kuuluttaa.
                                            kuinka illan tullen,
                                            metsä syliin ottaa auringon.
                                            Unohtaa en saa,
                                            se  maalla vielä mahdollista on.

                                            Unohtaa en voinut,
                                            kuinka sade kattoon rummuttaa.
                                            Purot pienoiset se poikki pihan,
                                            ryntäilemään saa.
                                            Ja kun ukkosmyrsky tumman taivaan
                                            rikki salamoi.
                                            Luonnon voimaa mahtavaa,
                                            vain puutkin kumarrella voi.

                                            Pihanurmikolla, kaste kimmeltää.
                                            Aamuauringolla vielä paljon tehtävää.
                                            Ahomansikoista, heinään helmet teen,
                                            päivänkakkaroista, solmin seppeleen.

                                            Unohtaa en voinut,
                                            kuinka syksy metsän värittää.
                                            Kuinka tienoo,
                                            jälkeen muuttolinnun, hiljaiseksi jää.
                                            Ja kun leskenlehti kevään tullen
                                            pälven asuttaa.
                                            Mietin. Voiko missään olla enää
                                            tämän kauniimpaa.

                                            Unohtaa en voinut,
                                            kuinka täällä tuoksua voi maa.
                                            Kuinka linnut kesäpäivin, 
                                            suven juhlaa kuuluttaa.
                                            Kuinka illan tullen metsä,
                                            syliin ottaa auringon.
                                            Unohtaa en saa,
                                            se täällä vielä mahdollista on.