Talvi-illlan mietettä.

                       
                                                     

                                                     
Nyt on tullu otettua univelkaa takaisin, tai siis nukuttua paremmin kuin viimepäivinä.
Treenit olis taas mielessä, noihin latinorytmeihin tottuakseni. Tai rytmit on kyllä tuttuja,
mutta se että onnistuu sovittaan ilman kuulokkeita sanat rytmiin, uusiin sovituksiin.

Tämä vain pelkältä korvakuulolta, liian lähellä olevista kaiuttimista, on se varsinainen ongelma, siksi ettei ole kuin vain teksti näkyvillä, teksti, joka on joku toinen sovitus, eikä vajostus seurantaa ole käytössä. Huono, kun aina ei kuule rinalla omaa ääntään.

Keli on hieno, talvinen, puut lumen peitossa. Taivas kuuton, tähdetön, pakkasta -10.
Hieman tosin ramasee, mutta liikkeelle. Vaikkapa tuon viiskytäluku musiikin tahtiin.