Keskiviikon mietteitä

                     

Keskellä viikkoa taas mennään.

Aika kuluu nopeasti.  Viikko hurahtaa samalla nopeudella, kuin nuoruudessa siihen meni päivä.
Kuukausi kuluu yhtä nopeasti kuin nuoruudessa kokonainen viikko.
Vastaavasti taas vuosi hupenee samoin kuin nuoruuden kokonainen kuukausi.

Esikoiseni täyttää tänään täydet neljäkymmentä vuotta, tuolla uudessa kotimaassaan.
Toiseksi vanhin tyttäreni täytti jo kuun alussa 39, joten vajaa vuosi on tyttärilläni eroa.
Poikani on 35 ja nuorin tytär kohta jo 33 vuotias.  Vanhuus ei tule yksin.

Plokisivustokin tuntuu vanhenevan. Sillä on muistipeli häiriöitä. Joko sitä ei löydy googlella ollenkaan, johon saattaa mennä päiviä. Tai sitten se löytyy vain oman nimimerkkini kautta.

Mikäli se jotenkin löytyy, ja haluaa hieman restauroida vanhaa plokiaan vaikkapa videon muodossa, se kirjauttaa sen kokonaan uutena kirjoituksena luettavaksi.

Saapa nähdä mitä muita muutoksia viikko vielä elämääni tuonnee, ehkä jopa kokonaan uuden ykköskauden elämääni, mutta sese on vielä hamassa tulevaisuudessa.

Ajankuluksi olen seuraillut iltaisella noita dokumentteja jossa Vietnamin veteraanit, siis vietnamilaiset kertoilivat kokemuksistaan sodassa usa:ta vastaan.

Toinen asiadokumentti kertoi usa:n myrkkyjen kylvämisestä Vietnamin maaperään.
Karseeta katsottavaa nämä hyönteismyrkkkyjen tuomat mutaatiot ihmisten perimään.

Muutakin asiallista ohjelmaa on näkynyt esitettävän. Tällä en tarkoita jälkiviisaita jotka
paheksuvat kaljapullon näkymistä yleisölle tai muuta juhlintaa kompasteluineen.

Tästähän sitä saadaan nuorisolle malli-trauman aihetta seuraavaksi kuudeksitoista vuodeksi.

Kukaanhan ei kiinnitä huomiota jokavuotiseen vappu tai rokkitapahtumaan joissa kaikkissa tahtoo olla perhekin mukana, pikkulapsineen aikas useasti.

Näissä on myös se kaljakoppa tai puteli usein vieressä, joista suoraan myös nautitaan.
Kuitenkin nämä on hyväksyttyjä perhetapahtumia joista ei tule jälkipuheita, muiden kuin roskien siivojien aiheuttama päivittely, puhdistuksen yhteydessä.

Nämäkin siivoukset maksaa yhteiskunta, mutta se on normaalia elämää, ei siis tuomittavaa, kuten on noiden kiekkoilijoiden suorittama, ansaittu, ilakointitapahtuma.

Onse hyvä, että osaamme käyttäytyä korrektisti, harvoja urheilijoitamme lukuunottamatta.

Hyvä näin.