Kertomus Osa-II

                        

                                                                         
Tässä jatkoa tuolle aikaisemmalle kirjoitukselleni. Ei pidä nyt luulla minun olevan juuri nyt tekemisessä narsistin kanssa. Tosin olen ollut, kuten eilen jo tulin maininneeksi.
Nykyiseen elämääni ei enää kovin voimakkaasti vaikuttamaan pyrkiviä ei enää mahdu.

                      

Narsistin sokeus ja epärealistisuus koskevat nimenomaan hänen kuvaansa omasta itsestään ja ominaisuuksistaan. Sen sijaan hän on todllisuudentajuisempi muiden ja ulkoisen esinetodellisuuden suhteen.

Hänen käsityksensä todellisuudesta on virheellinen ja vääristynyt.  Muitakin ihmisiä on olemassa.  Viisauteen kuuluu juuri heidän, siis noiden muiden, huomioon ottamisensa.
Usein tämä "hulluus" ilmenee toisille kuitenkin vasta paljon myöhemmin, ehkä vasta narsistin aiheuttamien kokemusten jälkeen.

Narsisti saattaa käyttää myös runsaasti alkoholia:
- Viinissä on rehentely, oluessa rettelö, päihtyneenä hoippuva on älyä vailla. (20:1)
  (Kts. myös 9:12)

Narsisti juo itsensä suhteellisen usein humalaan. Se vahvistaa hänen kuvitelmaansa kaikkivaltiudesta.  Humalainen tunnetusti "ei ole köyhä, eikä kipeä".

Humaltuminen osoittaa kouriintuntuvasti, että narsistin todellisuudentaju on vääristynyt. Raittiinakin hän katsoo itseään, muita ja koko elämää kuin humalainen. Siis vinoutuneesti ja holtittomin mielin. Hän myös provosoituu vähäisimmästäkin vihjauksesta ja nauttii rehentelystä ja rettelöinnistä.

Niinkuin humaliseen, narsistiinkaan ei tehoa järkipuhe. Kummankin käytöstä läheiset
usein peittelevät ja selittelevät, - ja häpeävät. Kun ihmiseltä edellytetään vastuuta toiminnastaan, jotkut vetoavat johonkin perusteeseen, jonka tähden hänen ei tarvitse itse kantaa vastuuta.

Humalainen esittää toimintansa syyksi humalan. Narsisti puolestaan on ehdoton mestari keksimään oikeutuksen törkeimmällekin käytökselleen. Jos läheinen kuitenkin oikeutetusti ilmaisee suuttumisensa, krapulainen ja narsisti puolustautuvat.

He vetoavat, " Minähän sanoin, että asia johtuu tästä. Älä lyö lyötyä!"  Näin taitavasti uhrin kädet sidotaan ja suu kapuloidaan. Hänen alkoholin käyttöönsä ei kukaan saa puuttua.

Humala on myös todiste narsistin tosiasiallisesta heikkoudesta, jota hän ei tiedosta, eikä halua tiedostaa. Hän ei sittenkään pärjää omillaan. Hänen on haettava huojennusta tiedostamattomaan tuskaansa ja vahvistusta voimattomuuteensa, jonka hän kaikesta huolimatta aavistaa.

Narsisti ei rakasta muita.
- Ylimielinen tavoittelee turhaan viisautta (14:6)
- Rehentelijä saa herjaajan nimen, hänen röyhkeydellään ei ole mitään mittaa, eikä
  määrää. (21:24) Kts myös 3:34; 9:7-8; 12; 13:1; 15:12; 19:25, 29.

Narsisti on häikälemätön: hän saattaa sanoa ja tehdä muille mitä tahansa. Hän voi loukata mitä törkeämmällä tavalla ja jatkuvasti. Hän on väkivaltainen, usein ruumiillisestikin (sekä nainen, että mies) mutta aina vähintään henkisesti.

Perimmältään hän tähtää toisen ihmisarvon riistämiseen, vaikkei suinkaan myönnä sitä. Hän ei suo toisille vapautta. Toiset ovat hänelle vain väline.

Narsisti ei koskaan anna anteeksi. Hän ei armahda ketään vaan päin vastoin kaivele esiin kaikki mahdolliset synnit ja pikku rikkeetkin. Elli niitä ole hän keksii niitä.

Hän valehtelee sumeilematta ja kirkkain otsin, vaikka hän julkisuuskuvassaan korostaisi oikeudenmukaisuuttaan, arvostelukykyään ja rehellisyyttään.

Narsisti on kärkäs vetämään ihmisiä oikeuteen ja uhkaamaan heitä poliisislla ja tuomarilla. Hän pyrkii kaikin keinoin pelottelemaan muita valtaansa. Kaikkiin se ei kuitenkaan tehoa, koska he ovat häntä voimakkaampia tai asemaltaan hänen yläpuolellaan.  Heitä hän mielistelee olemalla samaa mieltä heidän kanssaan.

Narsisti jakaa mielessään ihmiset kahteen joukkoon. Toiset hän alistaa, toisia hän imartelee.  Näille jälkimmäisillekään hän ei kuitenkaan tahdo hyvää. Hän ei siedä että kukaan on mitenk.ään häntä parempi ja voimakkaampi. Hän alistaa myös ylistämällä.

Hän antaa ihmisen ensin ymmärtää, että tämä on erinomainen ja suorastaan jalustalla. Näin on erityisesti parisuhteen alussa ja ennen avioliittoa. Pian narsisti kuitenkin romahduttaa tuon ihmisen jalustalta synkkään kuiluun.

Narsisti odottaa kiitosta ja tunnustusta kaikilta, niin alistamiltaa kuin imartelemiltaan. Niitä jotka eivät häntä ylistä, hän vastustaa ja vihaa kuolemaansa asti.

Sitä ennen hän pyrkii järjestämään asioita siten, että hänen vihansa jää vaikuttamaan sen kohteisiin vielä hänen kuoltuaankin.

Silti narsisti menestyy.
-  "Kiihoittajat villitsevät kaupungin" (29:8).

Narsisti ei suinkaan aina, eikä useinkaan, ole kauhea väkivaltarikollinen, jonka ihmiset tunnistavat jo pitkän matkan päästä. Päinvastoin hän on yleensä hyvin sulavakielinen ja miellyttävä ja kykenee ulkoisella olemuksellaan, sanoillaan ja lupauksillaan hurmaamaan ihmisiä.

Hänellä on älyä, joka ei siis, edelleenkään, ole samaa kuin viisaus. Hänellä on selkeät näkemykset ja visiota sekä luja tahto. Hän vaikuttaa mitä luotettavimmalta itsevarmuudessaan.

Hän on ehkä hakeutunut johtajaksi tai asiantuntijaksi, jotta hänen yläpuolellaan olisi mahdollisimman vähän kyseenalaistajia ja rajoittajia.  Monet narsistit ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia, koska he eivät kykene työskentelemään esimiesten alaisina.

Aina on niitä jotka ihastuvat narsistiin ja ylläpitävät tätä hänen menestystarinaansa. Ilman näitä ihmisiä  - "hovia", jonka hän on koonnut ympärilleen, "peiliä", josta hänen katselee kuvaansa  - hänellä ei olisi menestystä, ei edes olemassaolon perustaa.

Monissa hyväntekeväisyysjärjestöissä ja -kamppanjoissa on näkyvällä paikalla mitä kylmimpiä ja itsekkäimpiä ihmisiä, joilla hyvän puolesta esiintyminen on vain rajattoman itsekkyyden verho.  Narsistin vaikuttimena ei ole toisten hyvä, vaan oma paras.

Hän pystyy naamioimaan itsekkyytensä lähimmäisenrakkaudeksi. Onhan suuremmoista saada kiitosta ja kunniaa sitä että tekee toisille hyvää  - vaikka vaikuttimena olisi vain oman kunnian tavoittelu.