Monet henkilöt, jotka narsistinen ihminen on koonut "hoviksi" ympärilleen eivät koskaan kykene saamaan silmiään auki, koska narsisti kokoajan palkitsee heitä, hivellen heidän heikkoa itsetuntoaan.
Näitä aina ja kaikkialla ympärillä parveilevia jäseniä, tai ihailijoita kiehtoo heidän heikkoudessaan että joku heitä mahtavampi menestyjä hyväksyy heidät.
Narsisti (esim. esimies) on jopa saattanut taistella hoviväelleen tiettyjä etuuksia ja sillä tavoin "ostaa" heidät itselleen.
Tästä syystä he eivät usko uhrien kertomusta suunnattomasta kärsimyksestä, johon hän (narsisti) on heidät (uhrinsa) ajanut. Jos he uskoisivat he saisivat sen tietää. Mikäli narsistin todellinen luonto näkyisi kaikille ja kaikki suostuisivat uskomaan sen, niin jokainen todella viisas kammoksuisi häntä.
Tästä syystä monet eivät kauhistu narsistia - ennen kuin heidän on pakko tajuta tämän kammottava olemus.
Kun viisaus alkaa nähdä narsistin kierouden lävitse ja tämän epäinhimillisyys alkaa paljastua, häneen ei voi enää mitenkään luottaa. Narsisti ei tätä luottamuksen menetystä todennäköisesti koskaan ymmärrä, sillä hän löytää (kykenee) aina uusia ihmisiä, joiden sinisilmäisyyden varaan hän voi rakentaa oman kuvansa.
Viisastunut entinen uhri saattaa pystyä suojelemaan itseään alistajaltaan. Uhri on kuitenkin voinut menettää luottamuksensa ihmisiin yleisesti. Sen palautuminen ottaa aikansa.
Sananlaskujen mukaan narsisti ei muutu:
- Jos omahyväistä ojennat, hän pilkaa sinua, jos jumalatonta nuhtelet saat solvauksen.
(9:7)
- Viisas ottaa vaarteen isäntänsä moitteet, omahyväinen ei nuhteista piittaa. (13:1)
kts. myös 15:12
Usko narsistin muuttumiseen on hänen uhrinsa suurimpia virheitä ja itsepetosta. Narsisti voi kyllä muuttaa käyttäytymistään kohdatessaan ehdottman rajan, mutta sekään ei ole varmaa. Hänen sisäiset yllykkeensä jotka ajavat häntä vastustamattomasti toimimaan, voivat kuitenkin estää häntä siitäkin, koska hän kokee ehdottoman oikeaksi ja välttämättömäksi kaiken, mitä hän tekee.
Useimmiten edes elämän kovat kolhut, jotka hän on itse aiheuttanut itselleen, eivät vaikuta häneen mitenkään. Ainakaan hän luonteena ja persoonanana ei muutu.
Muuttumattomuus onkin narsistille elintärkeää. Koko hänen olemisensa rakentuu sen virheettömän kuvan varaan, jonka hän on itsestään muodostanut. Kuvan hajoaminen hajoittaisi siihen uskoneen ihmisenkin, koska hän on itsessään tyhjä.
Myös ikääntyminen on narsistille tuskallista, kun nuoruuden voima ja kauneus väistämättä katoavat.
rakentua kokonaan uudelleen. Hänen pitäisi tulla uudelleen uhmaikäiseksi lapseksi.
Siinä iässä omatunto alkaa muotoutua, kun lapsi kohtaa oikean ja väärän rajat, jotka vanhemmat ovat rakkaudessaan hänelle (lapselle) asettaneet.
Niiden varaan rakentuvat lapsen perusturvallisuus ja omatunto. Sanalasku toteaa: "Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siitä poikkea" (22:6).
Uudelleen lapsen asemaan tulleella narsistilla täytyisi olla joku, joka olisi hänellä vanhemman asemassa. Tälläisen henkilön tulisi toisaalta olle hänelle ehdoton auktoriteetti ja siten asettaa hänelle rajat, joita hänellä ei varsinaisessa lapsuudessa ollut.
Toisaalta tämän tulisi samalla antaa hänelle rajojen takana olevaa rakkautta, jota hän ei ole kokenut. Terapiaa lukuun ottamatta käytännössä ei yleensä voida löytää tälläista "vanhempaa" eikä palata tällä tavoin uhmaikään. Ainakaan kumppania ei saa kehoittaa odottamaan sitä. Se tuottaisi hänelle vain uusia pettymyksiä.
Terapiassa käydessään narsisti useimmiten keskeyttää hoidon ennenaikaisesti.
Pehmeä, kaiken salliva ja ymmärtävä rakkaus ei koskaan auta bnarsistia. Hän vain käyttää sitä hyväkseen. Loputtomiin venyvä "rakkaus" mahdollistaa narsistin rajattoman ja rakkaudettoman toiminnan jatkumisen. Näin kuitenkin on monessa, miehen ja naisen, sekä vanhemman ja lapsen välisessä suhteessa.
Taistele tai pakene - tai ole vaiti ja kärsi!
- "Lyö rehentelijää, se on tyhmille opiksi" (19:25).
- "Rankaise rehentelijää, se on kokemattomille opiksi" (2:11).
- "Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun" (9:8) + 21:24; 22:10; 24:9; 29:8.
Narsistien käsissä kaärsineitä on lukemattomia; Aviopuolisoita (niin vaimoja kuin miehiä), lapsia, johtajan alaisia, työtovereita, seurakuntalaisia, kansalaisia. Usein he ovat, ehkä eri syistä, omaksuneet nöyrän alistujan osan vastustamatta.
Toisaalta se rauhoittaa narsistia,, koska hän alistaa uhrejaan silmittömän pelkonsa tähden. Nähdessään toisten pelkäävän häntä hän huoahtaa helpotuksesta; hänen ei itse tarvitse pelätä, vaan hän voi kokea turvallisuutta, jota uhrit pelollaan hänelle tuottavat.
Toisaalta mitä enemmän joku suostuu äänettömänä alistumaan, sitä ankarammin hänen alistajansa häntä kohtelee, niin ettei hänellä lopulta ole elintilaa enää lainkaan.
Alistuminen ei siis ole oikein eikä viisasta, vaan alistajaa on vastustettava. Sananlaskut suosittaa tai suorastaan kehoittaa kokemuksen perusteella realistisesti; "Rankaise, aja pois ja lyö!" Kehoitus ei ole tietenkään väkivaltaan yllyttämistä.
Väkivalta on narsistista käyttäytymistä, jota juuri on tarkoitus vastustaa. Sen sijaan kysymyksessä on sisäinen asenne. Toisaalta uhri osoittaa alistajaansa kohtaan suurinta rakkautta.
Onhan hänen lähtökohtanaan ollut juuri rakkaus niin miehen ja naisen kuin vanhemman ja lapsen suhteessa. Alistaja (narsisti) tarvitsee sitä, mitä hän eniten vihaa ja vastustaa; rajojen asettamista ja vastustamista.
Ellei häntä vastusteta hän käy yhä häikäilemättömämmäksi, koska hänenvapaudenharhansa siten vain vahvistuu.
Näin tulee tietämättään vahvistaneeksi juuri sitä, mistä kärsii ja jossain mielessä joutuu pahan liittolaiseksi.
Taisteleminen eli rajojen asettaminen voi olla hengenvaarallista. Siksi toinen menettelytapa on pakeneminen, etsiytyminen eroon.
Oman ja lasten hengen, mielen ja ruumin terveyden säilyttämiseksi pakeneminen on usein ainoa mahdollisuus.
Joskus ei voi sen paremmin suoraan taistella kuin paetakaan. Alistetun taloudellinen asema saattaa olla niin heikko, tai lapset voivat olla niin pieniä, ettei voi tehdä kumpaakaan.
Voi myös olla muita ulkoisista olosuhteista johtuvia syitä. Silloin on ehkä jäätävä vaikeaan tilanteeseen - toistaiseksi.
Yleisesti ottaen narsistien uhreja ei saa kehoittaa kärsimään. Se olisi vain heidän kokemansa julmuuden ja kärsimyksen vahvistamista. Ratkaisevaa on uhrin asenne alistajaansa. ja ennen kaikkea itseensä.
Ensimmäiseksi alistetun pitää päästä tajuamaan, että hän todellakin on toisen ihmisen pahuuden "uhri" eikä suinkaan syyllinen siihen, mistä tämä häntä milloinkin syyttää.
kieltäydyttävä ihailemasta ja palvomastaTämän tiedostaminen on vapauttanut monia suuresti ja auttanut heitä saamaan takaisin ihmisarvonsa jonka menettäminen narsistin kynsissä on ehkä kaikkein kauheinta.
Tämän tiedostamine voi tuottaa sellaista sisäistä rauhaa, josta käsin voi suunnitella varsinaisia toimenpiteitä. Tärkeää olisi löytää lähimmäinen joka kuuntelee ja ymmärtää eikä tuomitse usein jo äärimmilleen rääkättyä ihmistä.
Kaikkien niidenkin, jotka eivät ole joutuneet narsistien uhriksi henkilökohtaisesti, on määrätietoisesti keiltäydyttävä ihailemasta ja palvomasta itseään ihailevia ihmisiä:
esiintyviä "tähtiä" viihteesä, elokuvassa, teatterissa, musiikissa, urheilussa, juontajia, showmestareita, kansanjohtajia, saarnaajia, hengellisä laulajia.
Kieltäytykäämme siksi kaikesta ihmisten palvomisesta, olkootpa nämä kuinka ihanan tuntuisia tai kuinka hengellisiä tahansa ja maistukoompa sellainen palvova ihailu ihailijasta kuinka makealta tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti