Panssarit # 2 - tietoutta asiasta kiinnostuneille...

Parissa plokissa täällä on sivuttu näitä panssarijuttuja. Tässä niistä vielä hieman lisää.
Muistoja syvärin rintamalta
Espanjan sodan kokemusten perusteella neuvostojohto piti käytössään olevia T-26 ja BT-3, -5, -7 mallejaan liian vanhentuneina.
    BT-2  
                                                                                                    
Elokussa 1938 suunnittelijat saivat tehtäväkseen valmistaa uudet ylivoimaiset tankit.
Kiireellinen tehtävä annettiin Leningradin Kirov panssarivaunutehtaalle. 
Johtajana toimi I M Salzman.
Leningardissa toimi myös erikois-suunnittelutoimisto 2 (venäläinen lyhenne SKB-2).
Sitä johti insinööri J Kotin, joka siirrettiin Kirovin tehtaaseen johtamaan kaikkea panssarialan kehitystä.
Uusi projekti sai nimen SMK (Sergei Mironovits Kirov) kaupungin ex-johtajalta,  jonka Stalin oli murhauttanut jo 1934.
Uutta projetkia johti ins. A S Jermolajev yhteistoiminnassa Kotinin kanssa.
Uusille tyypeille annettiin prototyyppien valmistumisen ajankohdan määräpäiväksi 1939 elokuu johon mennessä niiden tuli olla valmiina esiteltäväksi.











                       T-28                                                                T-35

T-28 vaunusta suomalaiset käyttivät nimitystä postijuna, se kun toi talvisodassa 
tutuksi tulleita terveisiä.

Myös toinen Leningradilainen, Kirovin Kokeellinen Koneenrakennustehdas sai samanlaisen tehtävän.

Tehtaan johdossa oli 1.asteen sotilas-insinööri N V Barykov. Hänen johdollaan alkoi raskaan T-100 vaunun suunnittelu, jotka 9.12.1938 esitettiin bolitbyroolle. Stalin käski jättää kolmannen tornin pois ja käyttää materiaalin panssarin vahventamiseen. Stalin totesi myös että oli parempi mikäli vaunuissa olisi
ainoastaan yksi ympäri pyörivä torni, joka näin samalla määräyksenä tuli suunnittelijoille tiedoksi.
Suunnittelun tuotteen valmistumisen aikataulu säilytettiin ennallaan kaikista muutoksista huolimatta.

Mallien suunnittelu Kirovin tehtaalla alkoi kireän aikataulun puitteissa. 
Samaan aikaan jatkettiin vielä T - 28 vaunujen sarjatuotantoa. 
Tälle tankki tyypille suomalaiset antoivat myöhemmin talvisodassa nimen postijuna.
Uuden yksitornisen vaunun suunnitteluun tuli insinööri N L Duhov. Tämä vaunu sai nimensä neuvostoliiton kansankomissaarin Kliment Voroshilovin mukaan. 
SMK:n suunnittelua jatkoi edelleen Jermolajev.

SMK ja T 100 olivat molemmat ulkonäöltään samankaltaisia. Molemmat olivat pitkiä, pituus 9.7 metriä ja molemmissa oli päätorni 76.2 mm tykkeineen korkeassa päätornissa, pienemmässä sen edessä olevassa 45 mm tykki. Pienempi torni kääntyi 190 astetta, päätorni 360 astetta. Molemmissa oli kk:t  tykin suuntaisesti, sen rinnalla.
Nämä vaunut perustuivat Brittien Independent Tank  malliin.
Myös näiden pääase, tykki, oli Englantilainen, kuten kaliiberin tuumakoko osoittaa.

T-100, telaston telapyörät olivat kumitettuja, paino 45 tonnia, päätornissa  oli vaununjohtajan kupu. Päätykki 76.2 mm      

SMK:ssa terästelapyörät, paino 56 tonnia ja sauvajousitus, joka nyt otettiin NL:ssä ensimmäistä  kertaa käyttöön.                                                           
Prototyyppien valmistuttua KV-1, SMK, T-100, vietiin syyskuussa moskovan lähistölle, jossa olivat myös Harkovin veturitehtaan A-20, T-32, sekä käytössä olevia paranneltuja vaunuja, kuten T-26 ja BT-7M.
Vaunut esiteltiin ylimmälle sotaneuvostolle, jonka puheenjohtajana toimi NL:n marsalkka K Voroshilov
muina jäseninä mm A Zahdanov, sekä A Mikojan. Voroshilon oli vaikuttunut nimensä saaneesta vaunusta.

T-32 vaunua pidettiin myös erinomaisena tuotteena.                                     
Marraskuun 30 päivän hyökkäysten ankarissa taisteluissa T35 ja T28 vaunut eivät saaneet murtoa aikaan. Hyökkäykseen oli tuotu nämä uusimmat vaunutyypit, miehistöinä tehtaista kootut miehet 
ja osin puna-armeijasta määrätyt, heti Tsarskoje Selossa annetun pikakoulutuksen jälkeen, joka sisälsi myös maastossa ajoa ja ampumaharjoituksia.

Joulukuun 17 päivän hyökkäyksiin osallistui muiden satojen panssarien lisänä nämä T-100, SMK,  sekä KV-1 tyypin vaunuja. Käytännön kokemukset eivät olleet myönteisiä T-100 ja SMK vaumuille joten niiden sarjavalmistusta ei koskaan aloitettu. T100 vaunusta rakennettiin SU-100 rynnäkkötykki suomen linnoituksia vastaan kokeiltavaksi, joka osallistui myös muihin talvisodan taisteluihin.
Yksi SMK vaunuista ajoi suomalaisten asemien sisään jääden sinne seisahtuneena, niissä esiintyvien monien teknisten vikojen johdosta. 
Vaunusta suomalaiset ottivat kolme valokuvaa. 
Tehokasta hinauskalustoa suomella ei ollut jonka vuoksi vaunua ei voitu hinata omalle puolelle korjattavaksi.
Mikäli paikalle olisi saatu asiantuntevia panssarimiehiä, he olisivat ekä saaneet moottorin käymään ja vaunun ajettua omien puolelle, lähempää tutustumista varten.

KV-1 vaunujen sarjatuotanto kuitenkin aloitettiin. 19.12. 1939. 
Suomen kannaksen rintamalle miehistön pikakoulutuksen jälkeen lähetettiin kaksi vaunua sekä korjaamo-auto,  jossa ne neuvostoliiton lähteiden mukaan osallistuivat menestyksellisesti taisteluiden kulkuun.  http://youtu.be/2nPIeoeWmKk
Raatteen tien muistoja, talvisota

Neuvostoliitolla oli käytössä talvisodan alkuun mennessä 24.570 kpl panssarivaunuja.
Näistä Neuvostoliitto keskitti suomea vastaan 6541 kpl ( venäläinen tieto). 
Näistä se menetetti talvisodan aikana 2268 kpl, joista suomalaiset valtasivat n. 300 kpl.
Puna-armeijan tappiot oli 9.2 %  panssarivaunujen kokonaismäärästä.

Jatkosodan aikana 1941, suomalaiset tuhosivat 437 panssaria + kolme panssarijunaa. 
Vuoden 1942 aikana tuhottiin 21-23 kpl.
1944 vuoden aikana jatkosodan historian mukaan T-34 ja JS-2 panssareita n. 950 kpl.
Kymmeniä JSU-152 rynnäkkötykkejä, muutama T-70 + yksi T-30 joka vallattiin ehyenä.
 - Lähde: Alan kirjallisuus -

...factat jatkuu seuraavassa osiossa...

                                                       Kiitos vierailustasi
                                                       Hyvää päivän jatkoa.