Rakkauden raunioilla...

Lauantaipäivä oli kaunis aurinkoinen, sää lähes helteinen, kun iltapäivällä suuntasin tulevaa äitienpävän sunnuntaita varten ostoksille läheiseen kauppaliikkeeseen.

Tarve ei ollut suuri, hedelmät, maito, jotakin aamukahvin kanssa naposteltavaksi.

Kassoilla jonoa kun juuri edessäni avautui tyhjä kassa, kehoituksella tänne voi tulla.

             

Ehdin toisena jonoon, sain ostokseni maksettua ja pakattua valmistautuen lähtöön, kun jokin edessä oleva henkilö kiinnitti huomion, pysähtyen eteeni ostoskärryineen.

Näin kaksi vihreää silmää, täyteläiset huulet ja kesakkoiset kasvot jotka tuijottivat minua kohti sanoen moi, johon tietysti vastasin, katsos, kiva nähdä pitkästä aikaa.

Aika pysähtyi hetki kului tuijotellen toisiamme. Ihmisten paheksuvat katseet niskassa

suuntasimme ulos toisten seuratessa, jääden piha alueelle hetkeksi juttelemaan.
Edelleen on tunteita, ei voimakkaita tai kiihkeitä, vaan sellaisia joissa tuntee toisen läsnäolon hyvänä, rauhoittavana ja tyynnyttävänä olotilana vierellään.
Jotakin lähes kouriin tuntuvaa tuntui leijuvan ilmassa, vaikka sitä ei koskaan sanottu.

              

Nautin yhä näkemästäni, moni mukavan muiston poikanen lämmitti mieltä, hymyilytti.

Manikyyri tuntui muuttuneen ranskalaiseksi, auringon tummentamat piirteet yhä tutut,

vakavoituminen tullut aikaisemman, niin innostavan räiskyvän luonteen piirteen tilalle.

Muu kaikki oli lähes ennallaan, hajuveden tuoksu muuttunut toiseksi, nuorekkaaksi.

Runsaan puolituntisen kuluttua piipahdimme kahville läheiseen kahvilaan, jossa aika tuntui kuluvan turhankin joutuisasti, olihan huomenna vieraita tulossa talon täydeltä.

Poistuimme niitä näitä jutellen, puhelin numeroiden tultua varmistetuiksi poistuimme kumpikin omaan suuntamme.

              

Kenties, ehkä joskus puhelimeni soi, kuka sen niin varmasti voi koskaan tietää. 

Toisaalta voihan olla että se ei koskaan tule soimaan, kuka sen niin varmasti tietäsi. 
Onhan toisaalta mahdollista että soitan, olihan numero yhä puhelimeeni tallennettuna vaikka luulin sen poistaneeni. 
Toisaalta, olen yhä (edelleen) huono soittamaan...