Iltamusiikki hetki...

Hawaiji tyylinen musiikki ja sen kitaran soinnut on eräs musiikin muoto, joiden soinnuista olen pitänyt lapsuudesta asti, ne ensikertaa kuultuani.

       

Proudly swept the rain cloud by the cliffs,
As on it glided through the trees
Still following ever the "liko"
The "Ahihi lehua" of the vale...

Farewell to thee,
Farewell to thee,
Thou charming one who dwellst among the bow'rs.
One fond embrace,
Before I now depart,
Until we meet again.

Thus sweet memories come back to me,
Bringing fresh remembrance of the past
Dearest one, yes, thou art mine own,
From thee, true love shall ne'er depart.

(Chorus)

I have seen and watched thy loveliness,
Thous sweet Rose of Maunawili,
And 'tis there the birds oft love to dwell
And sip the honey from thy lips.

Kiitos runsaista vierailuista, hyvää illan jatkoa.

Onnea Isät ja Iso-isät 2013

Pieneen sydämeen ei paljon mahdu, mutta ukille siellä on aina tilaa.

Kun opetat poikaasi, opetat pojanpoikaasi. - Talmud -

Sinun karheat hiuksesi, leveä hymy ja lämmin syli. Rakastan sinua juuri tuollaisena, sillä olethan isäni ja yksi tärkeimmistä asioista maailmassani...

Suurin ero isien ja poikien väliillä on lelujen hinta, niiden koko, sekä kalliit harrastukset.

Isänpäivän elokuva
         

                                   Hyvää isänpäivää kaikille.

Laulajan lantti

        
           

-  Jenkka / Laulajan lantti / Sanoitus Timo Koivusalo -

Jo poikana sen minä huomasin,
pienet kolhut ei kulkijaa kaada,
Ja se tyttö, se kulkee jo jossakin.
jos on kumppani määrä mun saada.
Niin se tyttö se kulkee jo jossakin, 
jos on kumppani määrä mun saada.
Ja jos itse mä turkkini tuhrisin, 
aina itse se puhtaaksi nuollaan, 
ja ne kuuset jo kasvaa jo jossakin, 
joista kerran mun arkkuni vuollaan. 
Ja ne kuusetkin kasvaa jo jossakin,
joista kerran mun arkkuni vuollaan.
Ei pehmeeksi pöyhitä pelimannin pielusta,
eikä patja ole untuvaa,
kaipaa jostain syvältä sielusta
kolkkaa kodilta tuntuvaa.
Sillä kansan kourassa hajallaan,
aina on tämän laulajan lantit, 
jää pelimannin perinnöksi ajallaan,
velat vekselit vipit ja pantit.

On hankala syntejään tunnustaa,
kun ei kaikkia niistä ees muista,
ja paljon soi sielussa sanottavaa,
mutta kuivana kieli ei luista.
Ja niin paljon soi sielussa sanottavaa,
mutta kuivana kieli ei luista.
Kai siksi on tartuttu tuoppeihin,
ohikulkija tarttuu suoraan,
ja se ohra jo lainehtii jossakin,
jota ensi jussina juodaan.
Ja se ohra jo lainehtii jossakin,
jota ensi jussina juodaan.
Ei pehmeeksi pöyhitä pelimannin pielusta,
eikä patja ole untuvaa,
kaipaa jossain syvältä sielusta
kolkkaa kodilta tuntuvaa.
Vaikka soppa on kylmää ja leipä on sitkeä
auta ei päätänsä aukoa.
Itse voi valita, nauraa vai itkeä,
kunhan soitto ei taukoa.
Sillä kansan kourassa hajallaan 
aina on tämän laulajan lantit,
jää pelimannin perinnöksi ajallaan
velat vekselit vipit ja pantit.

On haaveista suurin jos elämään
edes yksi jäis lauluistansa,
ja hänen mentyä penkiltään,
sitä vielä laulaisi kansa,
- Sitä vielä laulaisi kansa.