Hyvää Uutta Vuotta / Happy New Year

Beneath the Soil, the Seedling pushes upward toward the light:
To preserve his integrity, the Superior Person contents himself with small gains that
eventually lead to great accomplishment.

                                         
Supreme Success.
Have no doubts.
Seek guidance from someone you respect. 
A constant move toward greater clarity will bring reward.

Old Halter / bridle hangin on the wall.

Vanhaa vuotta jäljellä on enää ihan vähän.

Paljon mahtui tapahtumaan myöskin vuoteen tähän.

Uteliaana, rohkeana vuoteen uuteen kulje,

takanasi vanhan vuoden kaikki portit sulje.

Anna haaveen toivemielen uuteen vuoteen kantaa

katso mitä tulevalla on sulle antaa.

 - Birgit Ahokas -

Kaikki vanhat vuodet 2013  -34 celcius, 4. Jan. (All my good / bads years past time periods)

    
        

 Vuosi 2014   +4 celcius.

                                    Ronny & The Loafers / Finnish version.

                                                      Hyvää uutta vuotta.
                                                     Palataan ensivuonna.

Joulutervehdys!

Hyvän joulun tervehdys teille kaikille jotka uskollisesti olette käyneet sivullani.
     
Pahoittelen hiljaisuutta, joka aiheuttanut minulle hieman oman tunnon tuskia runsaiden vierailujen johdosta. 

Kenties ehkä ensivuonna onnistun korjaamaan puutteeni.

         
Mutta nyt toivotan teille kaikille Hyvää ja rauhallista Joulua.

But now I wish you all a Happy and Peaceful Christmas.

Но теперь, я желаю вам всем счастливого и мирного Рождества.

Aber jetzt wünsche ich Ihnen allen ein frohes und friedliches Weihnachtsfest.

Mais maintenant, je vous souhaite à tous un joyeux et paisible Noël.

        

        

        

Iltamusiikki hetki...

Hawaiji tyylinen musiikki ja sen kitaran soinnut on eräs musiikin muoto, joiden soinnuista olen pitänyt lapsuudesta asti, ne ensikertaa kuultuani.

       

Proudly swept the rain cloud by the cliffs,
As on it glided through the trees
Still following ever the "liko"
The "Ahihi lehua" of the vale...

Farewell to thee,
Farewell to thee,
Thou charming one who dwellst among the bow'rs.
One fond embrace,
Before I now depart,
Until we meet again.

Thus sweet memories come back to me,
Bringing fresh remembrance of the past
Dearest one, yes, thou art mine own,
From thee, true love shall ne'er depart.

(Chorus)

I have seen and watched thy loveliness,
Thous sweet Rose of Maunawili,
And 'tis there the birds oft love to dwell
And sip the honey from thy lips.

Kiitos runsaista vierailuista, hyvää illan jatkoa.

Onnea Isät ja Iso-isät 2013

Pieneen sydämeen ei paljon mahdu, mutta ukille siellä on aina tilaa.

Kun opetat poikaasi, opetat pojanpoikaasi. - Talmud -

Sinun karheat hiuksesi, leveä hymy ja lämmin syli. Rakastan sinua juuri tuollaisena, sillä olethan isäni ja yksi tärkeimmistä asioista maailmassani...

Suurin ero isien ja poikien väliillä on lelujen hinta, niiden koko, sekä kalliit harrastukset.

Isänpäivän elokuva
         

                                   Hyvää isänpäivää kaikille.

Laulajan lantti

        
           

-  Jenkka / Laulajan lantti / Sanoitus Timo Koivusalo -

Jo poikana sen minä huomasin,
pienet kolhut ei kulkijaa kaada,
Ja se tyttö, se kulkee jo jossakin.
jos on kumppani määrä mun saada.
Niin se tyttö se kulkee jo jossakin, 
jos on kumppani määrä mun saada.
Ja jos itse mä turkkini tuhrisin, 
aina itse se puhtaaksi nuollaan, 
ja ne kuuset jo kasvaa jo jossakin, 
joista kerran mun arkkuni vuollaan. 
Ja ne kuusetkin kasvaa jo jossakin,
joista kerran mun arkkuni vuollaan.
Ei pehmeeksi pöyhitä pelimannin pielusta,
eikä patja ole untuvaa,
kaipaa jostain syvältä sielusta
kolkkaa kodilta tuntuvaa.
Sillä kansan kourassa hajallaan,
aina on tämän laulajan lantit, 
jää pelimannin perinnöksi ajallaan,
velat vekselit vipit ja pantit.

On hankala syntejään tunnustaa,
kun ei kaikkia niistä ees muista,
ja paljon soi sielussa sanottavaa,
mutta kuivana kieli ei luista.
Ja niin paljon soi sielussa sanottavaa,
mutta kuivana kieli ei luista.
Kai siksi on tartuttu tuoppeihin,
ohikulkija tarttuu suoraan,
ja se ohra jo lainehtii jossakin,
jota ensi jussina juodaan.
Ja se ohra jo lainehtii jossakin,
jota ensi jussina juodaan.
Ei pehmeeksi pöyhitä pelimannin pielusta,
eikä patja ole untuvaa,
kaipaa jossain syvältä sielusta
kolkkaa kodilta tuntuvaa.
Vaikka soppa on kylmää ja leipä on sitkeä
auta ei päätänsä aukoa.
Itse voi valita, nauraa vai itkeä,
kunhan soitto ei taukoa.
Sillä kansan kourassa hajallaan 
aina on tämän laulajan lantit,
jää pelimannin perinnöksi ajallaan
velat vekselit vipit ja pantit.

On haaveista suurin jos elämään
edes yksi jäis lauluistansa,
ja hänen mentyä penkiltään,
sitä vielä laulaisi kansa,
- Sitä vielä laulaisi kansa.

                                                 

Täysikuun aikaa...

Sanovat että jokaisen pitäisi seurata omaa tähteään. Mikä on se tähti miljoonien joukosta, joka vie perille?
Onko se suuri ja kirkas vai onko se pieni ja himmeä. sekö se on joka putoaa  ja pudotessaan hetkeksi sokaisee valollaan.
Kotipihalla katselen syysöistä taivasta, kuin lapsi makeisrasiaa. Mistä tietää mikä on karvas mikä on makea,  mikä pelkkä korea kuori?
Sanovat että jokaisen pitäis seurata omaa tähteään, eikä tahtien maailmassa sallita vaihtaa tähteä lennossa. - Tommy Tabermann -

Syksy-illan kauneuteen..

       

Syksyn viimeisiä kuivia kuulaankauniita päiviä joista on ilo saada nauttia, ennen kuin talven lumi peittää kaiken pehmeään untuvaiseen vaippaansa. Vielä kuurattoman puun tummien neulasten täyttämien oksien keskellä tiaisten hypähtelyt, sirkutukset pienet reviirien raja selvitykset saa hymyn nousemaan katsojan kasvoille.

Sininen taivaan laki, jossa juuri ja juuri eroittuu täyttyvän kuun puolikkaan hahmo.
Tänään on vielä ollut lämmintä, huomenna on pakkaspäivä aamu, ei syksyn ensimmäinen, mutta kylmin. Kauan pimeänä ollut piha-valaisin on syttynyt, pitkän parin vuoden pimeänä olon jälkeen. Vielä sen antamasta valosta ei ole suurempaa hyötyä ei tosin ha,ittakaan onhan ilta vielä nuori.

Kuva heijastuu ikkunasta, se hymyilee. Hartioiden yli kiedotut kädet saavat lämpimän kehon painautumaan toiseen. Tunnen kuuman lämmön, pienen väreilyn vallattoman viestityksen, katseen syrjäkareella erotan tuikkivat, hieman ilkamoivat silmät.

Kuvittelen ulkona ilmassa muutaman vallattoman kepeän leijailevan lumihiutaleen, jotka pehmeästi ja äänettömästi laskeutuvat maahan. Olo on lämmin, kuumotus kuin tunne kynttilän liekkiin tuijottavan kasvoilla. Kasvot kääntyvät kohti, sitten vartalo, 
käsi nousee niskaan silittäen hiuksia.

Vanhan Jughansin raksutus hämärässä taustalla, muuten hiljaisessa hetkessä. 

Jäljellä oleva aika kuluu nopeasti loppuun. Käytävän oven ja saapuvan hissin kolahdus sen saapuessa, kohta kuulen ulko oven äänet. Katson ikkunasta poistuvan hahmon perään mietteissäni. Tumma hahmo jonka sivulla erotan punaisen olkalaukun istahtaa autoon, hurahdus ja auto on poissa.

Kumpa olisit taas täällä. Kaipaan jo nyt iloisuuttasi, naurua, lämpöä, lähellä oloa.

Huoneisto tuntuu hiljaiselta, autiolta ja kylmältä. 
Ehkä ikkuna vielä joskus uudelleen heijastaa lämpimän hetken, kenties ehkä matkan uuden täyttyvän kuun sillalle.

                       

Vanhoja muistellen / Lossivahti

Vaaleiden viinirypäleiden tisle-jätteestä käysmisprosessin kautta kypsytetty juoma jonka tuoksahtavat aromit aistin jo metrin etäisyydeltä, välkkyy edessäni pikarissa.

Ilma on syksyinen, mutta lämmin eilen iltaan verrattuna, jolloin keskuslämmityksen automaatti ohjauksen ulko ilman lämpötilaa "haisteleva" suntti (sekoitus ventttili - hana) ei ollut vielä ehtinyt säätää keskuslämmityksen virtausta ulkoilman mukaan, normaali käyttö-viiveestä johtuen.




Olotila on lämmin, mieli seesteinen aamupäivän skype yhteyden keskustelu ansiota.
Mielen täyttää odostus ja iloisuus, nostalgia, vieden ajatukset kuukauden puolivälin tienoille kun suuntasin auton keulan kohti Tammijärven hauhanpohjantietä.
Täysikuu hohtaisi pian loistettaan syksylle tuoksuvan rantasaunan terassille, jonka laudoitukseen järven ulapan aallokko antaa rauhoittavaa unettavaa iltamusiikkiaan. 

Matka perille sujuu helposti ja nopeasti. Pysähdys Kärkisten sillan alle, Lossivahtiin. Maisemia ihailemaan ja muistelemaan lossin odotus aikaa kun jäätelöpoika ilmestyi auton vierelle kuin tyhjästä ja niskahihnan kannattamasta leveästä laatikosta saattoi valita mieleisensä jäätelön.
                         
Piha on hiljainen. Yksi aikuisten city ihmisten iso-tenavatähti seisoo parkkipaikalla.
Väri on tumman grafiitin harmaa, vuosimalli aivan viimeistä huutoa, ja moottorin tehosta juoruavat aavistuksen takapuskurin kulmien alta näkyvissä olevat kolmio malliset pakoputken integroidut päätykappaleet.


Kierros piha-alueella on päättynyt ja suuntaamme kohden rappusia, jotka ovat yhä entisellä paikallaan, samoin kuin suuri vaalea karvainen ja hyvin unelias koira, joka on vastaan ottamassa sisään tulevia.

Baari on autio. Asiakkaana ja kahviaan maksamassa näkyy nuori n. 40 vuotias mies.
Tumma, hoikka, tummennetut silmälasit. Toisella korvalla näkyy puhelimen kuuloke, ja toisessa kädessä pankkikortti. Kuulemme keskustelun lopun onko teillä käteistä.

Mies poistuu jättäen ostamansa kahvin ja sämpylän tiskille. Meidän vuoromme tulee ja ojennan kortin maksua varten tehden samalla kysymyksen, maito on loppu. Kuulen samalla vastauksen onko teillä käteistä, meille ei käy kortilla maksaminen.

Kassan takana oleva nainen on vanha, ja harmaapäinen, jonka ikää on vaikea arvailla,
kaiken lisäksi hän joko ei kuule taikka ei tunnu tajuavan reaaliakaista tapahtumaa millään tavalla, ainoastaan toistamalla sanat, onko teillä käteistä, kun hän ei osaa käyttää kortti päätettä.

Kellot soivat heti tämän kuultuani !!! 
Ei osaa...???

Sisko joka seisoo takanani, pyytää saada käyttää konetta, ja kerron myös hallitsevani ko. aparaatin toiminnot, kunhan vain antaa koneen minulle. Nyt on ongelma kun kahvi sekä ostokset on valittu, maito joka loppui kesken on kaadettu, muut ovat vielä ilman. Kysymyksiin, saako kahvimaitoa hieman lisää, ei saada vastausta.

Samassa ilmaantuu paikalle aikaisempi asiakas, jolla on kädesä viiden euron seteli, muuta käteistä rahaa hän ei ollut autostaan löytänyt. Miehen raha riittää ostoksiin ja siitä jää hieman yli, jonka hän pyytää kayttämään meidän ostoksiin, taskuista sekä rahapusseista löytyneiden kolikkojen ohella. Summa ei kuitenkaan saada täyteen ja nainen tekee päätöksen, olkoon, poistuu itsekseen mumisten, palaa hetken kuluttua
purkki kädessään joten monet pyyntömme sentään kuultiin ja noteerattiin. 

Purkin pohjalla lelluu pieni tilkka, joka kuitenkin riittää nyt jo kylmään kahviin, mikäli se koskaan kuumaa ehti ollakaan. Suuntamme ja istahdamme meitä auttaneen miehen viereiseen pöytään jutellen hänen kansaan hetki, ennen miehen poistumista suurella Maasturi-Mersulla.

Myyjätär tupsahtaa samaan pöytään kanssamme jutellen niitä näitä. Kyselen nykyisiä, menneitä, tulevia ja meneviä. Saan vastauksen että Esko-poika on hänen poikansa ja nyt käymässä jyväskylässä tärkeillä asioilla. Karaoke laitteet ovat entiset, musiikiin liittyvät laitteet on viety ilmeisesti muualle ja yleinen kokoontumistila vaikuttaa autiolta.
                          
Telkkarin edessä on jotakin paikallislehtiä pöydällä, muutama lakana ja tyynyliina on vinkattuna. Kysymykseeni missä rouva virotar, saan vastauksen virossa tätä nykyä.

Uusi hieman kypsempi malli on tullut Pietarista asti viron nuorikon tilalle, ja saan myös kuulla että koko losiivahti on nykyisin myynnissä. Naiset poistuvat mukavuus laitokseen koiran tedessä laiskasti tilaa sen oven edestä, jatkaessani juttelua oven ulkopuolella olevalla penkilla istuen.

Myyjätär veierräni kuin liimattu "kiinni juttelemalla", jota hän harrasti jo sisällä tilassa pöydässä ollessa meidän kanssamme.  Nyt hän esittelee itseään, voimisteluliikkein nostaen jalkaansa ketterästi vaakaan jos toiseenkin, vastaten samalla kysymykseeni hänen iästä, olen vasta 92 vuotta vanha ja hän tietysti myös kehuu poikaansa eskoa, yrittäen pidätellä meitä lähtemästä ja suostutellen jäämään vielä hetkeksi.

Naisten tultua alakerrasta ja kerrottua että kaikki on ok. lähdemme jatkamaan matkaa ja pääsemme perille tavoitteeseemme. Kahvipöydäsä tästä Lossivahti nyky-asiasta jutellessa, tuntuu koko Lossivahti kahvio ja sen kuuluisat tarjoilut olleen vitsin aiheena paikkakuntalaisten keskuudessa ajan saatossa jo pidemmänkin aikaa.
      
Myös silmiin sattuneena seuraava ilmoitus tuli reissulla ajankohtaiseksi, kuin myös lähtiessä saamamm muistutus tai varoitus, olkaa poikkeamatta Lossivahdissa enää toista kertaa.

Myydään; Korpilahti, Päijänteen rantaan rajoittuva kiinteistö.
Kiinteistön sijainti Kärkisten sillan vieressä. 
Kiinteistöön kuuluu päärakennus ja kolme majoitusrakennusta.
Kiinteistössä on ulkoterassi ja suuri venelaituri.
Tontin pinta ala 7050 m2 joka rajoituu Päijänne järveen.

Emme poikenneet, emme pysähtyneet, ennen kuin vasta Orituvan ABC asemalla.

Näin vanhoja muistellessa herää kysymys kuinka niin monta aikanaan tarpellista sekä välttämätöntä asiaa elämässä onkaan ollut, kuinka monta tarpeetonta aika vienyt pois kenties vain saadaksemme huomata kuinka paljon turhaa touhua, melua ja meteliä niin monen asian tiimoilta on ollut  tai tullut pidetyksi kunnes ne yhteisvaikutuksien summasta häipyvät unhon valtakuntaan, kuten tämä Lossivahtikin.
                            
Kenties yhteisvaikutus kaiken suuren loistokkaan monivaivan näön sekä arvovalta kysymysten ja muiden henkilökohtaisten makuaistimusten kohdalla on samanlainen kuin lossivahdin alakerrassa. 
Ei näy edes kärpästen jätöksiä, saati niiden tyhjiä kuoria, puhumattakaan surinasta.
Kaikki on autiota, hiljaista, äänekkäämpien ymmärrettyä viimeinkin sirrtyä ikioman pesänsä suojaan nauttimaan sen yhteisön tuottamasta lämmöstä, ja kyllä. Hyvä näin!

Elämä, eikä varsinkaan ihmisluonne eivät muutu, niin naivi en sentään vielä ole että tälläiseen uskoisin, saati tulen uskomaan, mutta pientä yleistä seesteyttä hiljaiselo usein tuo asiaan pienen tauon jälkeen, kunnes elämänmeno jälleen yltyy uudelleen...

Veden virtaa ja musiikkia..

     

He left on a boat
Just to follow a dream
He had to find.
You can't hold a man
When he follows a dream
That's on his mind.

I see a boat on the river,
It's sailing away
Down to the ocean,
Where to I can't say.

Boat on the river,
It's sailing away
Down to the ocean,
Where to I can't say.

Boat on the river.
You're bound for the sea,
If you should find him
Please greet him from me.

There were people who came
And said it's really a shame,
Why did he take off
To follow just a dream.

But i guess they were wrong,
In life you're sailing along
And things don't turn out
As simple as they seem.

Boat on the river,
It's sailing away
Down to the ocean,
Where to I can't say.

I see a boat on the river,
It's sailing away
Down to the ocean,
Where to I can't say.

I see a boat on the river.
You're bound for the sea,
If you should find him
Please greet him from me.


       

Kulkee juoksu virran..

Joki vanha virtaa uomassaan, 
ja monta mutkaa kohtaa matkallaan.
Se kulkee halki vuorten, sekä kukkaniittyjen,
kaupunkien, pienten kylien.
Joki kaikki muistot kuljettaa,
kauas kohti meren poukamaa,
ja sieltä kanssa kaltaistensa myrskyissä se saa,
laulaa monen monta tarinaa.
Kulkee juoksu virran, yhteen suuntaan menneisyys,
sen kanssa ikuisuuteen matkustan.
Meri laulut laulaa, niille jotka haluaa,
kuulla joen vanhan tarinaa.

Sen yli monta kaarisiltojen, näkee arjen juhlat ihmisten, 
kuohuen se vierii halki sota tannerten,
hädän tuntee maailman lapsien.
Kulkee juoksu virran, yhteen suuntaan menneisyys, 
sen kanssa ikuisuuteen matkustan.
Meri laulut laulaa niille jotka haluaa, 
kuulla joen vanhan tarinaa.
Ensi suukko virtaan heijastuu
ja hiljaa kaunis muisto yöhön ui,
ne laulut jotka laitureilla aamuun asti soi,
joki meren kuoroon tänään toi.
Kulkee juoksu virran, yhteen suuntaan menneisyys,
sen kanssa ikuisuuteen matkustan.
Meri laulut laulaa niille jotka haluaa,
kuulla joen vanhan tarinaa.
Kuulla joen vanhan tarinaa.

Liian vähän aikaa...

     

Liian vähän aikaa. Säveltäjä Erik Lindström. Sanoitus Erik Lindström.
Trumpetisti Jörgen Petersen. 
Myös Lill-Jörgen Petersen. 2.6. 1931 Randers, Tanska - 13.2.2009 Helsinki.

        

On aina liian vähän aikaa 
ja liian vähän sanotaan.
Et saata kiinni saada aikaa
se aina kulkee kulkuaan.
On siksi liian vähän aikaa
se liian myöhään tajutaan.
On sanat tyhjät väärään aikaan
ja sydän miettii tekojaan.
Elätkö kuin kukka herkin,
lakastutko huomiseen.
Tunnetko jo syksyn merkin
joka saapuu jo luo.
On aina liian vähän aikaa
siis tartu kiinni tuokioon.
Et muuten koskaan voita aikaa
se sulta vierii hukkaan vain.

Elätkö kuin kukka herkin
lakastutko huomiseen.
Tunnetko jo syksyn merkin
joka saapuu jo luo.
On aina liian vähän aikaa
siis tartu kiinni tuokioon.
Et muuten koskaan voita aikaa
se sinulta vierii hukkaan vain.

               

Elokuvia ja Sarjakuvia. Osa 3.

Olin hieman aikaisemmin oppinut lukemaan, nyt istuin sängyllä selaten viikkolehtien Justus ja Matti Mainio sarjakuvia, napostellen samalla suolakurkkua. Isä tuli kotiin ja laittoi eteeni kolme lehteä joissa oli värikkäät kansikuvat. 









Lehdissä ei ollut sarjakuvia, vain kaksi - kolme kuvaa tekstin täyttäessä kaikki sivut.
Paella - Western (Espanja)  La justicia del Cojote

Isä kehoitti lukemaan, tulevaa koulunkäyntiä ajatellen, osasin lukemisen alkeet, joten näillä kolmella lehdellä opin lopulta lukemaan (1956) oikein ja sujuvasti.
(El Coyote lehti ilmestyi suomessa 1953-1960)
                                                    
Ensimmäisen lehden nimi oli:  Monterreyssä myrskyää, eli Huracan sobre Monterrey.

Tämä El Coyote, Don Cesar De Echague, hallitsi pitkään pienen 5-8 vuotiaan pojan western elämän katsomusta monien muiden lännen lehtien jäädessä Coyoten taakse. 
Hieman myöhemmin ilmestynyt lehti, El Zorro ei minun elämässä tavoittanut koskaan vastavaa sijaa, muut lehdet vasta myöhemmin.
El Coyote (joka aina) merkitsi rosvot, ampumalla reikä korvalehteen, hallitisi pienen pojan elämää aina siihen asti kunnes uusi sarjakuva, Tex Willer tuli elämään.

                                                  
Toisen lehden nimi oli: Aaveratsastajan varjo, eli La sombra del Coyote
                                          
Kolmas lehden nimi oli: Ruhtinatar rakastuu, eli El final de la lucha.

Kuitenkin El Zorro lehdestä tuli nopeasti paljon suositumpi, joka oli tuttu kirjoista sekä TV-sarjasta, paljon huumoria ja enemmän paukkumista sisältävä lehti-sarja.

Lehti jonka suomalainen käännösteksti oli hitsin hyvää sanoilla kikkailua, ja näin ollen alkuperäiseen verrattuna paljon parempaa, kääntäjä oli Tapio Vilpponen, nimimerkki Juan Batiste Montauban, jonka kylmät konnat ja kuumat Donnat eivät jättäneet yhtään lukijaa kylmäksi, kuten mainos kuului.
Tapio Vilpponen opittiin suomessa tuntemaan myös nimimerkillä Roy, jota hän käytti elokuvien lavastajan työssä.
Espanjassa tehtiin ja kuvattiin paljon myös wester elokuvia, joista tässä muutamia,nuoruuden kultaiselta 1950-1960 vuosien aikakaudelta.
Duello nel texas , El sabor la venganza ja Antes llega la muerte sekä Tierra brutal.