Iltamietettä...

                 

http://maxim-ex.blogspot.com/2011/02/lintu-pien.html (vinkki linkki)

Elämässä pitäisi voida valita parempaakin kuin pelkkä selviäminen.
Sinulla on oikeus sanoa ei milloin tahansa kun et koe olevasi valmis tai turvassa.

Elämän ei tulisi olla pelon motivoimaa.
Sinulla on oikeus kaikkiin tunteisiisi.

Sinä et todennäköisesti ole syyllinen.
Sinulla on oikeus tehdä virheitä.

Ei ole tarpeen hymyillä silloin kun itkettää.
Sinulla on oikeus päättää keskustelu niiden kanssa jotka halveksivat tai nöyryyttävät sinua.

Saat olla terveempi kuin muut ympärilläsi.
On OK olla rentoutunut, leikkisä ja iloinen.

Sinulla on oikeus kasvaa ja muuttua.
On tärkeää asettaa rajoja ja olla itsekäs.

Voit olla vihainen jollekin jota rakastat.
Saat pitää huolta itsestäsi täysin riippumatta olosuhteista.




Hyvää illan jatkoa myös kaikille vierailijoilleni.

Kokeilu kappale.

http://maxim-ex.blogspot.com/2011/09/eras-juttuvinkki_28.html
Kokeilu, kun nuo julkaisemattomat, vanhat luonnokset eivät tunnu päivittyvän taas millään.

Yhteiselämää...

               

Suhde on kumppanuutta, liitto, eikä jokin peli, jossa on voittajia ja häviäjiä.

Kun suhteen vuorovaikutus muuttuu valtataisteluksi siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, voittajia ei ole.

Ne ihmiset, jotka tulevat elämäämme, ovat opettajia. He tulevat elämäämme auttaakseen meitä kasvamaan.


Valitettavasti me emme lapsina oppineet, että elämä on täynnä oppitunteja opittavakseen.
Sensijaan me opimme, että jos jotakin "pahaa" tapahtuu, se johtuu siitä, että me olemme pahoja tai olemme tehneet jotakin pahaa.

Meille opetettiin, että elämä on testi, jossa voimme epäonnistua, jos emme tee sitä "oikein". Ja niin me elämme pelon vallassa.

Yhden ollessa kykenevä läheisyyteen toinen pyrkii vetäytymään pois. Jos ensimmäinen muuttuu saavuttamattomaksi, toinen tulee takaisin ja pyytää saada tulla lähelle.

Kun ensimmäinen jälleen tulee kykeneväksi yhteyteen, toinen alkaa taas vetäytyä pois. Tämä tapahtuu, koska oma suhteemme itseemme ei ole parantunut.

Niin kauan kuin en rakasta itseäni, siinä, joka rakastaa minua, on oltava jotakin vikaa - jos joku ei rakasta minua, minun on osoitettava olevani arvokas voittamalla hänet takaisin.


Se, mikä läheisriippuvuudessa on niin raivostuttavaa, on sen salakavaluus,
voima ja se, miten se hallitsee meitä.

Ensin me huomaamme, että meillä on jokin käyttäytymistapa, jasitten haluamme yrittää välttää sitä kaikin keinoin - mutta itse asiassa annamme sairauden hallita meitä, koska me vain reagoimme omaan reaktioomme.

Niin kauan kuin me reagoimme - ja yritämme selvittää mikä on oikein ja mikä väärin - olemme kiinni läheisriippuvuuden sairaudessa.

Se, mikä on turhauttavaa ystävässäni, on se, että kun hän luotti sydämeensä, hän avasi sen minulle, mutta kun hän alkoi elää järjellään,hän antoi kaiken voimansa pelolle.

Hän alkoi reagoida pelosta omien haavojensa aiheuttamia reaktiota kohtaan. Hän oli kauhuissaan siitä, että tekisi virheen, tekisi jotakin väärin - tämä juuri on sairaus työssään meissä.

Ei ole virheitä, ainoastaan opetuksia - jotka ovat tuskallisia, mutta ei niin kauhean tuskallisia, jos emme syytä emmekä tuomitse itseämme.

Se, mikä tekee näistä opetuksista niin tuskallisia, on se häpeä, jonka sairautemme kaataa niskaamme.

Toisin sanoen: sairaus luo pelkoa loukatuksi tulemista kohtaan kunnes pelkäämme tosissamme loukatuksi tulemista

Mutta itse asiassa se, mikä on tuskallista, on se häpeä, jonka sairaus kaataa niskaamme.

Sen jälkeen kun olemme satuttaneet itsemme.
                                            - Texti: Net -
       

Tänä iltana.

Miksi yhä kuljetat mennyttä mukanasi miksi yhä tahdot toistaa vanhaa yhä uudelleen.

Eikö kannattaisi välttää aikaisemmin koettua, yrittämättä torjua toisenlaista, tulevaa,
sillä se on sinulta turhaa puuhaa jonka kanssa yhä enemmän vain väsytät itsesi.

Tämän hektinen aika tekee olemattomasta olevan ja kadottaa olevan olemattomaksi.

Miksi itsepäisesti pidät kiinni siitä mitä sinulla oli /on, koittaen samalla välttää sitä,
mitä voisit saavuttaa tai tavoittaa.

Miksi et voi tulla nykyhetkeen alasti, tyhjänä omana itsenäsi.
Miksi tarraat kiinni, työnnät edelläsi.
Ethän tekisi näin, vaan ottaisit ainoastaan vastaan.

Saatat nähdä jotain mitä sinulla ei ollut, kenties jotakin silmiesi edessä tapahtuvaa.
Mikäli näin tapahtuisi, se jokin mitä sinulla oli sitä ennen, kenties katoaa pois.

Haluatko sinä kuitenkin kiinnittyä johonkin, kenties johonkin olennaiseen.

Tule kanssani kylpyyn

           





Kun onnistun jollakin tavalla saamaan hymyn nousemaan toisen ihmisen kasvoille,
ajattelen, sainkohan tuon ihmisen iloiseksi, kenties onnelliseksi, toisen hymyillessä.
Onkohan se pelkkää illuusiota.



Hyvää yötä Sinulle.

Silmäilyjuttu

http://maxim-ex.blogspot.com/2010/11/mitka-silmat.html

Juttuvinkki.

http://maxim-ex.blogspot.com/2010/11/pepe-enroth-nyt-petti-rohkeus.html

Syysteema (juttuvinkki)

Syysteema, Estoniasta

Tuulena läsnä.

                 





Kuinka voisin tulla tuulen kaltaiseksi.
Tuulen, tukea antavaksi
jonka hartioilla rakkaus saisi levähtää.

Haluaisin olla tuuli, hiljainen, huomaamaton.
Kykenisin liikkumaan hiljaa,
tuoden mukanani sametin pehmeän utuisuuden.

Usvan muotona salaperäisesti verhoten
ympärillesi kietoutuisin.
Herkästi, hellästi, vastustamattomasti
kietoen sinut salaperäiseen vaippaan.

Usvana kaiken rumuuden peittäen,
tietä auringon tanssille valmistaen
Auringolle joka lämmöllään valaisten
näyttää kaiken näkymättömän kauneuden.

Olisin auringon lämpö, tuo kaiken
turhan illuusion pois haihduttava,
valaisten näkymän selkeästi.

Kuinka haluaisin tulla tuuleksi 
paimentaen nuo ihanat valkopilvet
suojaamaan tuolta auringon paahteelta.

Tahdon olla tuuli,
jota vastaan voit levittää siipesi
voidaksesi ottaa vastaan
sen nostava voima
sitä, sen nostetta pelkäämättä.

Näin olisin kuin tuo tuuli,
tuo hetkisen vaeltava.
Kunnes viimein, 
hiipuen, vaimenee pois.

                                    Hyvää yötä kaikille vierailijoilleni.

Nuoruusmuistoja.

                 

Nyt kun uusintoina tuntuu jälleen tulevan telkusta orpojen lasten elämästä kertova dokumentti. Heistä heitteille jätetyistä, tai orvoista lapsista, jotka yhteiskunta myi huutokaupalla kaikkein halvimman vuosi elättämisen hinnan maksaneelle talolle kertovaa dokumenttia.   Voi todeta tilanteen joidenkin lasten osalta olevan vieläkin tuon kaltaisen kohtelun aikaa (verrannollisesti) eikä noista ajoista juurikaan muuttuneena, eikä lapsuus edelleenkään ole kaikille lapsille sitä ruusuisinta aikaa. Monille lapsille pahin kokemus lapsuudesta on tuon aina turvalliseksi mainitun äidin kasvatuksellinen vastuu, lapsen tulevaan elämään vaikuttavan kehityksen kannalta. Lapsuuden muisteleminen tuottaa meille kaikille mieleemme erilaisia, erityyppisiä muistikuvia. Joillakin se on auvoisen onnellisuuden täyttämää huolettomuutta,  toisille tuoden mieleen paljon synkemmän aikajakson, joka täyttää mielen tyhjyydellä ja muutamilla erillisillä, irrallisilla muistikuvilla. Sellainen parivuotias pikkuinen lapsi muistaa muutamia tai useampia onnen hetkiä, kouluaan aloitteleva-ikäinen poika muistelee muutamia erityisiä koulumatkojaan. Kymmenvuotiaana lapsi muistaa jo paljon enemmän: Yhteiset leikkimiset pikkuveljen kanssa, omat yksinäisyydet, omat yksin suremisen täyttämät ajat, omat pelkonsa toisten ihmisten kanssakäymisessä, mutta myös monien ikiomien yksinäisten, noiden jopa onnellisten hetkien tuottaman turvan. Miellyttävien muistikuvien sijasta kuitenkin esiin nousevat kauhut, tuskan tunteet: Esim. alkoholistin herättämän vihan, pakenemiset, lyönnit,  kotoa karkoittamiset. Ehdollistamiset, saat karkkia jos käyttäydyt kiltisti, tai laulat kauniisti. Näin ollen on pakko laulaa jotta saisi karkkia, tai joutuu häädetyksi seurasta, ulos isompien poikien kiusattavaksi, jotka väärinkäyttävät ulos pakoitettua. Muistoihin ovat syöpyneet jouluisen yön tyhjät kylmät kadut, kävellessäsi niitä yksin kun sinut oli ajettu pois muiden parempien lasten luota. Hiljalleen sateli lunta, lumihiutaleiden leijuessa kevyesti ilmassa, kylminä, kiiltävinä, niiden välkehtiessä kadun valaistuksen hohteessa ennen maahan putoamistaa, suoden näin edes hieman lohtua kylmään yksinäisyyden hetkeen. Koristeltujen ja valaistujen kkunoiden takaa näit koristeltuja joulupuita ja onnellisia perheitä. Sinulla oli kylmä. Mielen pohjalla nouseen itkun sekainen kiukku muistikuvasta, kuinka lemmikkisi joutui kiusatuksi ja tapetuksi kiusaajien toimesta. Sinulle jonkun lahjaksi antamat esineet ja vaatteet annettiin muille, paremmille lapsille, heille joista parempia kasvatettiin, uudet lelusi annettiin muille lapsille, siskoillesi, heidän ja toisten lasten rikottaviksi. Monesti vielä aikuisenakin on sinulle käynyt vastaavasti. Monet, niin monet hankkimasi ja sinun omalla rahalla ostamasi tavarat rikkoutuivat kappaleiksi. Monesti kun asiaa on jälkeenpäin ajatellut, elämäsi on ollut kuin yhtä suurta tyhjää tilaa mutta mitäpä jos sen kykenisi täyttämään joskus vielä rakkaus. Rakkaus on aina ilman ehtoja, on sellainen josta voisi vaikkapa todeta teille kaikille jotka seuraatte kirjoittelujani, seuraavan allaolevan seikan, jolla myös on hyvä päättää tämän kertainen tarina. Hyvä lukijani, tiedäthän, rakastan sinua.   Hyvää päivän jatkoa kaikille.

Parasta mielelle.

                  

Niin kauan kuin jokin synnyttää meissä vahvoja reaktioita, me näemme asiat itsemme kautta.

Me suhtaudumme asioihin sen mukaan, mitä ne merkitsevät meille itsellemme
ja minkälaisia tunteita ja ajatuksia ne herättävät meissä.

Me emme näe asiaa sellaisena kuin se on.
Sen sijaan me näemme ja koemme oman suhtautumisemme siihen.

Kun me paranemme, me tulemme vapaiksi, meidän mielemme lakkaa reagoimasta itsekkäästi.

Näin tapahtuessa monet asiat lakkaavat herättämästä meissä pelkoja, ahdistuksia, vihaa, toiveita ja unelmia.

Asiat alkavat vain olla osa tapahtuvaa ja virtaavaa todellisuutta.
                           
Silloin me alamme nähdä monia asioita ihan vain niiden itsensä olemassaolon kannalta.

Me tulemme riippumattomiksi niistä.
                                                                      - Net -
                                   

                                      Hyvää illanjatkoa kaikille vierailijoille.
                                                                        

Lipsuu.

                               

Kuorsausta kuunnellen, poistelen vanhoja, rustaillen samalla muutamia näistä vanhoista luonnoksistani myös uuteen uskoon.

Joskus lipsuu näkösälle, erikseen tarkoittamatta. 

Kuunnellaan sadetta (kin) edelleen.

Hyvää sateista päivää lukijoille.

Hyvää viikonlopun sadekeliä kaikille.

                  

Perjantai-illan huumassa, ainakin toiset meistä, toivottavat hyvää viikonloppua kaikille
lukijoilleen.

Kuunnellaan sadetta, joka yltyy vaan.

Hyvää viikoloppua.

Etsimistä

                  

Mikäli kuljetat mukanasi mennyttä, koitatko elää kokemasi yhä uudelleen, torjuen tulevaa, pyrkien välttymään joltakin aikaisemmin kokemaltasi.

Kuitenkin tuo kaikki on vain turhaa itsensä väsyttämistä. Olotilaa helpottaa mikäli kykenee tulemaan nykyhetkeen uutena, ilman tarrautumista, toisen hallinoimista.

Kykenetkö vain vastaanottamaan, tarrautuen siihen, ennen kuin se katoaa pois.

Maailma on täynnä erilaisia avaimia. Jokainen etsii onnea sieltä, mistä uskoo sen saavansa. Jokainen meistä etsii sitä, minkä kokee olevan maailmassa häntä varten.

Me katsomme maailman suurta rikkautta ja valitsemme siitä asioita, jotka houkuttelevat meitä.

Uskallammeko katsoa avoimin ja rehellisin silmin sitä, mitä ne ovat?

Me saatamme olla pelonsekaisesti niin kiintyneitä asioihin, joista etsimme onnea, että emme huomaa, että niissä ei sitä ole.

Toistamalla niitä muutamia asioita, joissa me näemme onnemme, me vain lisäämme surkeuttamme. Paraneminen näkyy siinä, että me alamme käyttää maailman laajoista resursseista entistä suurempaa osaa.

Me suhtaudumme itseemme positiivisemmin, ja positiiviset asiat alkavat kiinnostaa meitä. Sen sijaan, että me kokisimme rasittavaksi sen, että ystävämme haluaa poiketa luonamme, me otamme vastaan positiivisen huomion.

Sen sijaan, että pelkäisimme muita ihmisiä, me etsimme heidän seuraansa. Meidän elämäämme tulee raikkaus ja oikeita onnen avaimia.

Tarkoitus on sen sijaan, että katsoisit omaa toimintaasi ja sen kautta näkisit, mistä ja minkälaisin teoin etsit onnea. Silloin näet jotakin itsestäsi ja siitä, minkä koet tässä maailmassa olevan sinua varten.

Saatat nähdä, että keräät onnen kappaleita maailman tunkiolta. Tai että vain unelmoit onnen kappaleista luullen, että niitä ei ole missään juuri sinulle varattuna. Tai että et uskalla luottaa kehenkään toiseen.

Saatat myös nähdä, että etsit onnea raikkaista paikoista, ja että sinussa on tapahtunut paljon kasvua. Missä tahansa oletkin, ja mitä tahansa näetkin, muista, että näet itsesi. Näet, kuinka lujasti olet yrittänyt etsiä onnea siitä osasta, jonka uskot kuuluvan sinulle.

Mutta minä vakuutan sinulle, että sinulle kuuluu paljon enemmän.
Sinulle kuuluu koko maailma. Sinulle kuuluu kaikki se, mitä ikinä maailmassa on poimittavaa.

Samalla sinulla on suuri haaste: surra pois ne aidat ja rajat, jotka uskottelevat sinulle, mitä voit tehdä ja mitä et.

Surra pois se, että olet uskonut, että saat vain sen, mitä muilta jää yli. Surra pois se, että sinä olet katsonut iloa, riemua ja loistoa sivusta, kokien että ne eivät ole sinua varten.

Surra pois se, että olet yrittänyt luottaa vain itseesi, koska lapsuutesi opetti, että kaikki muut ovat vaarallisia.
Nämä ovat suuria menetyksiä.

Jotta me voisimme olla Rakastajia, meidän on ensin löydettävä Rakkaus omalle kohdallemme.

Silloin me parannamme vain olemalla oma itsemme ja rakastamme vain olemalla oma itsemme - levosta käsin ja keskellä elämän suloisuutta.
                                                 - Net -

Tunteilua.

       Koin tähti luokses, vain koivu puuttuu ja tuoksu tuomen on kuollut pois.
       Nyt armaan luokse tie mulle suuttuu, ja meille huomen uus koittaa jo vois.

                 


       En voine antaa mä kuuta taivaan, en sulle ostaa voi kultaa maan,
       vain taivaanrantaa ja haavelaivaan, sut voin mä nostaa jos tahdot vaan.
  
       On taas vain unta ja haavas mielen, ne suureen ääneen sua huiputtaa.

       Kun tunteet valtaa nyt kylmän mielen, se taakse jääneen taas hohteensa saa...

         
         Tiedoksi!
                 

        Hyvää alkanutta päivää teille kaikille vierailijoilleni.

Kysymyksiä - vastauksia.

                 

Teksti on tarkoitettu samakassa päivällä esiintyneeseen, nyt jo poistettuun plogiin.
                                                                                                            (Omppu)

Tarjouspyyntöihin käytännön mukaan pyritään aina kohteliasuussyistä vastaamaan jokaiseen saapuvaan tarjouspyyntöön. 
Tämä myös kuuluu myös aina paljon mainostettuun asiakaspalveluun. 

Vapaus ja riippumattomuus ovat avainkysymyksiä tunne elämän sektorilla,
ja niiden pitäisi pystyä antamaan kumppanille sopivasti liikkumatilaa, sekä pyyteetöntä tukea vahvalle, mutta uudistuvalle arvomaailmalle.

Mutta eräisiin kysymyksiin oma mielipiteeni mikäli joku asiaa minulta tiedustelisi.

Kerro:
Kerron!
1.) mitä on läheisyys ja välittäminen
Läheisyys ja välittäminen on sitä että uskaltaa ottaa toisen vastaan oman itsenään.
Aitona ihmisenä. Sellaisena kun hän omana itsenää on. Välittämättä muusta, muista.

2.)mitä on uskallus?
Uskallus on sitä kun uskaltaa tehdä omat, "muista" riippumattomat ratkaisunsa.
Se on myös luottamusta omaan itseensä , päätöksiinsä, tehtyihin ratkaisuihin.
Ennen kaikkea myös näiden kanssa sopusoinnussa elämiseen, oli ne mitä hyvänsä.
Se on myös uskallusta esiintyä oman aitona itsenään ilman täällä niin yleistä kulissia.

3.) jos rakastaa...
Mikäli "tällä iällä" rakastaa tai rakastuu, ei ehkä ole enää sitä aivan nuoruuden teini-iän
hurmaantumista, pelkkään tunteeseen rakastumista, vaan kohde on maallisempi.
  
Toinen ihminen omine puutteine ja vikoineen, ja sama toisinkin päin tietysti.
ehkä tätä voisi sanoa rakkaudeksi, jos siihen vielä kuuluisi molemmin puolinen
toisen kunnioittaminen omana itsenään, mielipiteineen, ajatuksineen, tekoineen.

4.) eikä kuitenkaan uskalla...  
Toiset uskaltaa. Myös olla piittaamatta muiden mielipiteistä, luottaen ainoastaan
omiin ratkaisuihinsa.

4.) vaikka välittää ja rakastaa...???
Kuka sivullinen kykenee määrittelemään toisten rakkauden tai kiintymyksen.
Heidän tunteensa tai ajatuksensa, käyttätymisensä toisiaan tahi ratkaisujaan kohtaan.

Tätäkö oli tarkoitus kysyä.

Edellä vastaukseni. 
Olkaapa hyvä!

Hyvää illan jatkoa kaikille vierailijoille.

Kuohujen kertomaa...

                 


Kuin lastu lainehilla alkaneeseen päivään.

Moni katsonut on virtaan pyörteiseen, sieltä löytänyt on rauhan sielulleen, monta purtta vie kaukaista kohti satamaa, monta viestiä kuljettaa...
Monta laulua virrasta tehty on...    ...se on toisille myös aarre pohjaton...

Moni katsoo virran juoksuun, odottaen virran tuomaa, koskaan saapumatonta, kuten tässä laulussa. Toiset, niin, kenties virran viemään...

Kuitenkaan seikat jolla virtaa, sen riemukkaan vallatonta, elämäniloa pulppuilevaa
vakaata kulkua saattaisi ohjailla rajoittaa, tuottaa vain turhaa ponnistelua, pelkkää hyvää (neuvoa) tarkoittavista tarkoitusperusteista, tai kenties juuri niistä johtuvista syistä piittaamatta.

Joten pidemmittä puheitta! Nautitaan musiikista.   Hyvää alkanutta päivää kaikille.



Elämän täsmätähtiä alkaneelle viikolle.   

Ja kerran taas. Eipä hötkyillä suotta.

19.9.2011. Maanantai.
Venuksen neliö Plutolle käynnistää tästä intohimoisen ja muutenkin rakkausrintamalla tapahtumarikkaan viikon.

Puhuminen kannattaa aina.

Elät voimakkaiden tunteiden ja jopa pelottavan vetovoiman aikaa.

Varo päästämästä ketään sinuun ihastunutta puuttumaan yksityiseen elämääsi, sillä aivan liian moni susi on nyt pukeutunut lampaiden vaatteisiin. Sinut halutaan omistaa, vaikka puheet kertoisivat jotain aivan muuta.

Pidä rima korkealla.

Kaikki asiat joihin näinä päivinä innostut lähtevät melkein lentoon käsissäsi. Luota siihen mitä tapahtuu, sillä tämä on sinulle oikein hyvää aikaa.

Toivottavasti et anna kenenkään määrätä päivittäisestä rytmistäsi, sillä menestys seuraa yllättävän runsaana vain sinun sanelemaasi aikataulua.

Sinulle.

                 

                  Rytmiä, menoa, meininkiä, sekä ihan oikea kunnollinen laulaja.
                  Sellaistahan musiikin pitää olla, ken siitä pitää.
          
                  Pidemmittä puheitta....   Tämän sanoitus.

                    Hyvää yötä!

Soitellaan... Karaokea!

                           

Olipa kerran taas, ajassa taakse, niin kuin se usein ilmaistaan.

(Tänään motellin telkkarista tulleen, nettideittailusta kertovan jutun siivittämänä seuraavaa.)

Tilanne muutama vuosi sitten, jolloin eräs nainen ja miespuolinen tapasivat toisensa
useampien suomi sivujen kautta vaihdettujen, vajaan parin viikon viestinnän jälkeen.

Syntyi tilanne jossa muutaman, siis yhden yhteisen, yhdessä vietetyn hetken jälkeen huomattiin viihdyttävän toistensa seurassa.
Tämä johti läheisempään, lähes välittömään yhdessä olemiseen.

               

Nainen työskenteli toimistossa, jossa hän oli ollut jo kauan. Nuorehko, ei missi,
ei leidityyppi, vaan hellän naisellinen, suloisen pehmeä, miestä seitsemisen vuotta nuorempi.

Aika vierähti yhdessä rattoisasti illasta aamuiseen hämärähetkeen asti, aina kun miehen työtilanne sen arkisin, sekä viikonlopuisin teki mahdolliseksi.

Hellä, rentouttava, lämmin, oli aina tuon yhdessä vietetyn yön lämmittävä muisto, joka aamusella päättyi yhteiseseen alastomina vietettyyn aamukahvihetkeen, verhottomassa keittiössä, ikkunan ohitse kulkevista piittaamatta.

Hyvästelyt aamulla, ennen töiden alkamista, miehen poistuessa omiin oloihinsa, kuvioihinsa, johon hänellä oli vajaan kolmen vartin verran ajo-aikaa.

Ensimmäisenä aamuna naiselta tullut soitto hieman yllätti, etenkin kun aamuerosta oli
kulunut edes puolta tuntia. Tämä toistui vielä toisen kerran aamupäivällä, sekä iltapäivällä, ennen naisen työajan loppumista, jatkuen vielä vähintään yhdellä iltasoitolla.

Soittelu jatkui sekä myöhäisen illan viimeisinä tunteina tulevana soittona, jota seurasi vielä hyvänyön toivotus tekstiviestein, johon mies kohteliaasti vastasi, johon taas hän omasta puolestaan...   

Soittojen säännöllisyys oli lähes sama, vakiokuvio, koko yhdessäoloajan.
Tätä tukivat lisäksi monet päivittäiset ja etenkin myöhäiset, keskiyön monet viestitykset.

Näin jatkui yli kymmenen viikon ajan, kaikesta siitä huolimatta, vaikka he näkivät lähes aina, perjantaista maanantai aamuun, usein vielä viikolla.

Asiaa, päivittäistä,  ei tuntunut sen kummempata olevan, kunhan halusi tietää, missä ollaan, mitä tehdään, on tehty, kuinka voidaan, mitä kuuluu, kertoili omista asioistakin.

Tilanne kulminoitui lopulta, miehen otettua tähän soitteluun hieman jyrkemmän, hyvin kielteisemmän kannan, johtaen lopulta peruuttamattomasti; Suhteen päättymiseen...

                

...muutamiin kauniisiin muistoihin joista parhaiten muistaa pehmeät, aina suudelmaan valmiit, muodokkaat punaiset, verevät huulet, suuret tummat vertikaaliset pystyovaalit, pihat, koot, osaavat, vaativan herkät kädet, pitkän tulikuuman nautinnon,
muistaa vartalon antaman lämmön, nuo läheisyyden hetken tuottamat tuntemukset.

Muistaen myös yhä monet, yhdessä nukutut yöt, kädet toisetensa ympäri kietoutuneet, ensin kasvokkain, kunnes toisen kääntyen, käpertyivät sylikkäin toisen selkäpuolelle, käsien kiertyessä toisen rinnustalle, alemmas lantiolle...  ...nukuttaa.. 

Muistaa alastoman vartalon tuottaman lämmön, kuumuuden, pakaroiden kiehtovan kosketuksen, alkavan sykkeen, pehmeät, talvisen yön hellät hetket.
Muistaa monet hellät kuiskailut, jotka kertoivat, kuinka hyvä on tuon ranteensa päällä, kainalossaan tai käsien otteessa viihtyä.

Hetket jotka vain hetkeä myöhemmin siirtyivät ikuisiksi ajoiksi muistojen loputtomaan, monivärisesti kirjavoimaan maisemaan, sieltä, sekä mielestään koskaan poistumatta.

Tämän pituinen, tuo muisto!

                    Hyvää sunnuntai iltapäivää toivotus kaikille vierailijoilleni.

Pouta lauantai.

               

Tarpeidemme täyttyminen romanttisissa suhteissa on etukäteen tuomittu epäonnistumaan.

Samalla tavoin kuin elämässä yleensä - meille on opetettu vääriä asioita ja uskomuksia siitä, mitä me olemme ja miksi olemme täällä - vääriä uskomuksia elämän tarkoituksesta ja syystä elää.

Kuvitellessamme, että jollakin toisella on valta tehdä meidät onnellisiksi, me asettaudumme uhrin asemaan.

Lähes kaikki vaikeudet romanttisissa suhteissamme ovat seurausta ja oiretta syvemmistä vaikeuksista suhteessa itseemme! 

Me elämme kulttuurissa, joka on opettanut, että "oikea" tai "onnistunut" romanttinen suhde voi saada kaikki nuo vaikeudet katoamaan! 

Ei mikään ihme, että romanttiset suhteet ovat meille vaikeita.

Ajattelet, että toinen ihminen on onnellisuutesi lähde, koet välttämättä tarpeelliseksi kontrolloida häntä, jotta voisit pysyä onnellisena.

Mutta et voi kontrolloida toista ja olla itse onnellinen.

Romanttiset suhteemme on usein etukäteen tuomittu särkemään sydämemme.

                                      - Alan kirjallisuus -

       Hyvää alkanutta viikonvaihdetta vierailijoilleni toivotellen.

Sadekelin jälkeistä.

                 


Sadekelin rauettua. Jupiterilla keskustaan pyöräillessäni, katson eteeni tien asfaltille muodostuneita lammikoita. Arvioiden väistelisinkö niitä, kiertäisinkö ne, vaiko ajaisin suoraan ylitse, kun kokeilematta ei koskaan voi tietää mitä niiden pinnan alta löytynee.

Onko siellä suuri painautuma, kivi, kaivonkannen aukko, jonkalaisiin on joskus tullut törmättyä, vai onko se kuten niin usein on ollut vain hyvin matala, helposti ylittettävä.

Mielikuva tuottaa ajatuksen, näiden monimuotoisten ja pinnaltaan sileiden, tyynien eri tavalla näkymiä heijastavien pintojen taakse kätkeytyvistä kuvastus arvoituksista.

Tapani mukaan päätän ajaa suoraan lätäköiden halki.
Kun rengas osuu lätäkön pintaan, tuo kimalteleva julkisivu murenee yhdessä hetkessä, levittäen näkyvästi roiskeitaan vanteen eri puolille.

Kuinka hauras, niin ennalta arvattava, tuo pinnaltaan kiiltävä, hyvän näkymän näyttävä julkisivupeili noilla lätäköillä onkaan.

Hetkisen vain ne hohtaen väikkyvät, heijastavat näkymiään, haihtuen pian pikaisesti kuivumalla auringon tai tuulien pois haihduttamina, molempien yhteisvaikutuksesta.

Jupiterilla polkiessani mietin kuinka joskus tuntuu aivan kuin niissä olisi joitakin inhimillisiä, verrannollispiirteitä, keskenään muutamien toistensa kaltaisia.

Nämä lätäköt ovat hieman sellaisia tuntemusta vaativia, hieman kuin ihmistuntemus.
Tuntemus joka pienistä osasista muodostaa kokonaisuuden, kerronnan, sanattoman viestinnän, myös sähköisen, sekä intuitiivisen käytöksen johdosta.
Tuntemuksen joka on muotoutunut jo paljon aikaisemmin, jota ei myöhemminkään ole tarvetta muuttaa, muuntaa, vaan useimmiten ikävä kyllä, ainoastaan vahvistaa.

Hyvää päivänjatkoa kaikille sivujani seuraaville.

Yhteisin askelin.

               

Olette tulleet yhteen opettamaan toisianne, auttamaan toisianne paranemaan,  tukemaan sekä rohkaisemaan toisianne matkallanne kohti Oman Itsenne löytämistä, tuntemista.

Jos pysyttelee paranemisessa ja omien asioidenne läpikäymisessä, silloin ei tarvitse tanssia vahingollista kahden askeleen tule tänne - mene pois - tanssia.

http://youtu.be/05ZgyoZvhgI

Tämän ei tarvitse olla tuota en voi elää ilman sinua, en voi hymyillä ilman sinua, addiktiivinen, tee toisesta korkeampi voimasi, ole uhri, kadota itsesi, valtataistelu, oikeassa vai väärässä, ansassa, panttivankina, voi minua raukkaa, tule tänne mene pois - tanssi.

Me emme koskaan tapaa ihmistä, jolla ei olisi punaisia vaatteita, joka ei olisi haavoittunut - terve käyttäytyminen on sitä, että me kiinnitämme huomion itseemme ja otamme vastuun omista valinnoistamme.

Että me otamme riskejä, jotka eivät ole "virheitä" tai "väärin", vaan tilaisuuksia oppia.

Mitä tietoisemmiksi me tulemme omista valinnoistamme ja niiden seurauksista, sitä enemmän me otamme lapsuutemme haavoilta valtaa pois ja puramme niihin liittyvää tuskaenergiaa - ja sitä enemmän me voimme myös luottaa itseemme ja kuunnella intuitiotamme sen sijaan, että kuuntelisimme päässämme mellastavaa läheisriippuvuuden sairautta.

Meidän peruskäyttäytymismallimme eivät koskaan lakkaa kokonaan - mutta niiden valta vähenee ja meistä tulee terveempiä. Jos alkoholistit viehättävät sinua - silloin edistymistä on se, että luot suhteen paranevan alkoholistin kanssa.

Tietynlaiset energiat houkuttelevat meitä aina Jumalan suunnitelman mukaisesti - menneisyytemme valinnat tuntuivat virheiltä, koska me emme olleet selvillä siitä, että me olimme elämän koulussa oppimassa itsellemme tärkeitä opetuksia.

Läheisriippuvuus on saanut meidät rakentamaan korkeat muurit suojellaksemme itseämme ja sitten - heti kun tapaamme jonkun, joka auttaa meitä toistamaan kokemaamme väärinkohtelua, hylkäämistä, pettämistä ja halveksimista - me laskemme laskusillan ja kutsumme hänet sisään.

Läheisriippuvuudessamme meillä on hienot tutkajärjestelmät, jotka houkuttelevat luoksemme ja houkuttelevat meitä kaikkein epäluotettavimpien (tai vaikeimmin kohdattavien tai tukahduttavimpien tai kaikkein eniten väärin kohtelevien tai kenen hyvänsä, joka auttaa meitä toistamaan kokemuksiamme) luokse - juuri niiden luokse, jotka "painelevat nappuloitamme".

Näin käy siksi, että nuo ihmiset tuntuvat tutuilta. Valitettavasti lapsuudessamme ne ihmiset, joihin me luotimme eniten, ja jotka olivat kaikkein tutuimpia, satuttivat meitä eniten. Niinpä me toistamme vanhoja kaavojamme ja saamme jatkuvasti uutta muistutusta siitä, että ei ole turvallista luottaa itseemme eikä muihin.

Kun me alemme parantua, voimme nähdä että Totuus on se, että ei ole turvallista luottaa niin kauan kuin me reagoimme lapsuutemme haavoista ja asenteista käsin.

Kun me alamme parantua, voimme alkaa ymmärtää, että hengellisellä tasolla tämä toistuva käyttäytyminen on siksi, että se antaa mahdollisuuksia lapsuuden haavojen tunnistamiseen ja niistä paranemiseen.
                                             -Lähde: Net-

Sadepäivä.

                
                                                                  

Paljon on ollut puhetta sateesta. Sadehan on sellainen asia jota me kaikki tarvitsemme.

Ensimmäiset, kunnolliset muutaman päivän kestäneet sadekelit, alkavat hiljalleen hiipua.

Pidän näistä kesäisistä sateista, sadepäivistä, vielä näistä syksyisen leppeistä keleistä.
Muistot vievät lapsuuteen, aikaan jolloin pitkään sisällä ollut sairasteleva lapsi pääsi ulos tuohon kosteaan syys-sateiseen ulkoilmaan.

Kylän pääraitille johtava, kuopille painunut kotitieni oli eräs suosituista leikkipaikoista.

Tämä, samoin kuin talomme päädyssä oleva rakennusaikaisen hiekkakasan syvällä kuopalla oleva, hienohiekkainen leikkipaikka, oli aina sateen jälkeen veden vallassa,  johon jälkimainittuun, allastettuun, pyrin ojailemaan mahdollisimman paljon sadevettä, voidakseni leikkiä siinä kaarnasta, puusta, tikkuaskeista, tekemilläni veneillä.

Nyt erälle syksyiselle kelille isosiskolleni ja minulle oli ostettu oikeat lasten sadevaatteet, siskolle punaiset, ja minulle vihreät, avohaalarityyppiä molemmat.

Alle tupattiin riittävästi villaista, jalkaan kumisaappaat ja säädettiin olkaimet kohdalleen, varmistaen sopiva jalkalenkin avulla tapahtuva kireys. 

Muistan nuo riivatun soljet, joista en pitänyt, vaaleammat ,kovemmat, muovista valmistetut, jotka eroittuivat selveämmin edestäpäin katsottuna ja sijoittuivat ilkeästi  pahimpaan kohtaan olkaluutani, vaivaten kokoajan. Olin kuin tönkkösuolattu muikku.

Mutta olinhan panssaroitu syys-sateita varten, joten ylös ulos ja rapakkoon johon sain luvan astua, kun nyt en kastuisi enkä vilustuisi lainkaan, varustukseni ansiosta.

Joten kotitielle, suurimpaan syvimpään painautumaan tuijottamaan, ihastelellen katsomaan sen kirkkaaseen, tyyneen, raikkaalta näyttävään,välkkeiseen vedenpintaan.

Pintaan, johon pilvet taivaalta heijastuivat, muutama vallaton sadepisara harvakseen vielä eksyneenä sen peilipintaa aaltoillen värisyttämään.  

Ihailin kauan ja hartaasti, sen syvyyttä peläten, arastellen, varoen jalkaterällä kokeillen
syvyyttä arvioidakseni. 

Lähes ensiaskeleesta kaikki alkoi muuttua, pinta väreili, sen rikkontuessa, jalanjälkien nostaessa pintaan tuota tummaa, ruskeanharmaata sameaa lientä, joka pyörteisenä alkoi muuntaa tuota rapakon tyventä peilipintaa aivan toiseen muotoon, tahrien ja liaten muokaten tuon aikaisemman kauniina näkyneen kuvanteen aivan toisenlaiseksi.

Otin askeleen kaikkein syvimpään kohtaan jonka askelin tunnustelemalla olin löytänyt. Otin kyykkyasennon, mietin hetken ja istahdin sen syvimpään kohtaan.

Huomasin pari seikkaa. Olin liian "täyteen" puettu, liian kömpelö vaatetuksen ansiosta

Mutta suurempana pettymyksenä oli ahteriini vedestä "uumaava" kylmyys  sekä toinen haitta, kun huomasin kumisaappaideni täyttyvän vedestä, ja villasukkieni kastuvan huolimatta punttien tiivistys, eli "rypytysnauhasta" ja jalkojani nostaessani ja koukistaessani tunsin myös veden valuvan ahterini suuntaan reipasta vauhtia aiheuttaen lisää kylmyydentunnetta sen alkaessa samantien imeytyä vaatteiden läpi iholla kylmyytenä tuntuen.

Onnistuin täyttämään haalarini kohtuullisesti, ja yllätys yllätys, haalari piti kaiken sisälleen jääneen veden tiiviisti sisällään.

Ison siskon avulla onnistuin nousemaan ylös rapakosta ja sain onneksi nuo kirotut remelit irti ja potkimaan haalarit pois yltäni, jolloin olo helpottui huomattavasti.

Lievää marmatusta, valitusta ja moitetta ilmaantui myöhemmin sisälle palattuani, mutta tuon päivän jälkeen (olin 5v) en koskaan ole käyttänyt sadevaatteita, vaan aina kuka on kastellut, on myös aina kuivannut periaatteella mennyt sateeseen.

Sama on ollut aina kaikkien muiden, olemisen liian ahtaaksi tekemien vaateparsien kanssa.

Joten mieluimmin aina hieman keveämpi pukeutuminen kuin tarkoituksellisen raskas.

Tämä oli ollut pyrkimyksenä säilyttää myös työpaikkapukeutumisessa, siihen asti kunnes suuntaus työvaatteissa muuttui sellaiseksi, ettei puuvilla-viskoosia enää ollut saatavissa, selitetystä syystä, että kutomot eivät? niitä kankaita enää valmistaneet.

Viimeinen näistä, josta mieleisiäni (sekä porukkamme) sai, ja tilattiin oli Leijona-Pukine, joka jo tuolloin kuului tanskalaisten omistamaan, Kansas tuotemerkin alle.

Tuotteet olivat hyviä, asiamiehen palvelu ainakin meille parasta, mitä tampereelta sai,
mutta tehtaalta tulevat osatoimitukset olivat hankalia.

Mitään yhtenäistä, parinkymmenen eri käyttäjän samankaltaistamiseksi tarkoitettua, 
ei koskaan saatu kerralla tulemaan perille.

Kaikki aina useina eri toimituksina, paidat, housut, takit, haalarit, lakit. Kengätkin jalas.

Nykyisin työvaatteiden materiaalina on saatavina vain lujaa, likaa hylkivää, ruskea, musta, sininen, vihreä, valkoinen, sävyjä. 

Työpukeutumisesta tulee kaavamaista, toinen toistaan jäljittelevää samankaltaisuutta.

Persoonallisuus, värikkyys, pitomukavuus, alkavat olla taakse jäänyttä elämää.

Yhä enemmän meistä halutaan samankaltaisia, massasta poikkemattomia yksilöitä.

                                                   Hyvää alkanutta päivää vierailijoilleni.

Max-ilta.

               

Romanttisten suhteiden, kuten perhesuhteiden, muiden ihmis-suhteiden vaikeudet, ovat oire ongelmasta, joka meillä on suhteessa elämään - ihmisenä olemiseen.

Se on oire ongelmasta joka meillä on suhteessa itseemme, inhimillisinä olentoina.

Niin kauan kun kuvittelemme, että jollakin toisella ihmisellä on valta tehdä meidät onnelliseksi, valmistaudumme vastaanottamaan uhrin aseman!

 Hyvää yötä. Tasapuolisesti kaikille sivujani seuraaville!

Määritelmiä. (vanha luonnos - V)

                


Todellinen rakkaus ei ole tuskallinen pakkomielle. Se ei ole panttivangin ottamista eikä panttivangiksi joutumista. Se ei ole kaiken nielevää, eristävää eikä rajoittavaa.

Valitettavasti se rakkaus, jonka useimmat meistä ovat oppineet tuntemaan, on itse asiassa addiktio, myrkyllinen rakkauden muoto."

Jos alamme nähdä ihmissuhteet kasvumahdollisuuksina sen sijaan, että näkisimme ne päämäärinä itsessään, me voimme alkaa saada toimivia ihmissuhteita.

Suhde, joka päättyy, ei ole virhe eikä rangaistus - se on opetus.

Niin kauan kuin kuvittelemme, että meillä on oltava toinen ihminen elämässämme ollaksemme onnellisia, me olemme vain addikteja, jotka yrittävät suojella ainevarastoaan - käyttäen toista ihmistä huumeenamme.

Se ei ole oikeaa rakkautta - eikä rakastamista.

Myrkyllinen rakkaus:

Niin kauan kuin kuvittelemme, että jollakin toisella on valta tehdä meidät onnellisiksi, me valmistaudumme ottamaan uhrin aseman.

Eräs suurimmista tämän yhteiskunnan ihmissuhteisiin liittyvistä ongelmista on, että me näemme ne liian kapeasta näkökulmasta. Meille on opetettu, että suhteen saaminen on päämäärä itsessään.

Se alkaa jo lapsuuden saduissa, joissa prinssi ja prinsessa saavat toisensa ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Se jatkuu elokuvissa, joissa "poika tapaa tytön" "poika menettää tytön" "poika saa tytön takaisin" - musiikki voimistuu ja onnellinen pari ajaa auringonlaskuun. Laulut, jotka kertovat "En voi hymyillä ilman sinua" "En voi elää ilman sinua" "Olet kaikkeni", kuvastavat sitä rakkautta, jonka me opimme tuntemaan kasvaessamme - myrkyllistä rakkautta - addiktiota, riippuvuutta, jossa toinen ihminen on huumeemme, meidän Korkeampi Voimamme.

Aina kun asetamme toisen ihmisen Korkeamman Voimamme asemaan, me epäonnistumme väkisin siinä, mitä yritämme saavuttaa. Päädymme vain kokemaan olevamme toisen ihmisen tai itsemme uhri - ja vaikka kokisimme olevamme toisen ihmisen käyttäytymisen uhri, me syytämme itseämme tekemistämme valinnoista.

Meidät on määrätty epäonnistumaan niiden uskomusten takia, joita me olemme omaksuneet lapsuudessamme, ja joita yhteiskuntamme opetti meille kasvamisemme aikana.

Ei ole mitään sellaista päämäärää, jonka saavuttaminen takaisi onnen elämän loppuunasti. Me emme ole epätäydellisiä kunnes löydämme "toisen puoliskomme". Me emme ole puolikkaita, jotka eivät voi olla täydellisiä ilman suhdetta.

Todellinen rakkaus ei ole tuskallista pakkomiellettä.

Se ei ole panttivangin saamista eikä panttivangiksi joutumista. Se ei ole kuluttavaa, eristävää eikä rajoittavaa. Sen uskominen, että emme voi olla kokonaisia tai onnellisia ilman suhdetta, johtaa meidät hyväksymään riistoa ja väärinkohtelua, ja osallistumaan manipulointiin, epärehellisyyteen ja valtataisteluihin.

Se rakkaus, jonka opimme tuntemaan kasvaessamme, on addiktio, myrkyllinen rakkaus.
                                             -Artikkeli: R Plumey-

Palava Susi. (vanha luonnos - IV)

               

Joka ei ole vielä minä

sen on mahdotonta olla me.

Se ei voi kiintyä toiseen

kun se ei ole vielä kiintynyt itseensä.

Se ei voi käsittää suuria ympyröitä

Kun se sekoaa pienissäkin

Sitä pitää lähestyä sen omilla ehdoilla

Kaikki muu pelästyttää ja suistaa sen raiteilta.

Kun se vihdoin sanoo nimensä ja minä

Se on saavutus ja semmoisena vaikea läksy.

Se toistelee nimeään ja innostuu siitä.

Sen pitää saada tottua olemaan joku

Ei se muuten opi pakenemaan joitakin ja muita.

-Arja Tiainen: Palava Susi WSOY 1977-

Hyvää alkanutta päivää vierailijoilleni.

Rakkaus on. (vanha luonnos - III)

                                

Rakkaus on pitkä hyvän yön suukko. Se on toivomista. Rakkaus on epätäydellisyyden kohtaamista ilman syytöksiä. Se on hyväksymistä. Rakkaus on tilaisuuden käyttämättä jättämistä silloin kun aika ei ole oikea. Se on kärsivällisyyttä. Rakkaus on selkähieronta, joka alkaa hiuksista ja päättyy varpaisiin. Se on tutkimista. Rakkaus on, ettei tarvitse sanoa "rakastellaan", koska tietää, mitä toinen toivoo. Se on ymmärtämistä. Rakkaus on tilaisuus sanoa "ei", kun luulit olevasi sitoutunut. Se on uudelleen ajattelua. Rakkaus on huuli, joka saa yrmeät kasvot repeämään nauruun. Se on huumoria. Rakkaus on saada kuulla "Jos lopetat, niin tapan sinut". Se on himoa. Rakkaus on nähdä, kuinka tavarat ovat levällään ympäri olohuonetta. Se on hylkäämistä. Rakkaus on ensimmäisen kerran huomata, miltä toinen todella näyttää. Se on totuutta. Rakkaus on piittaamattomuutta siitä, paljonko kello on, vaikka tietäisi sen. Se on iloa. Rakkaus on kädet, jotka tiukentavat otettaan ympärilläsi. Se on ekstaasia. Rakkaus on sitä, että kerrot antavasi toisen nukkua, kun joudut lähtemään aamulla aikaisin, ja saat kuulla, että hän toivoo sinun herättävän. Se on hellyyttä. Rakkaus on viime yön uni, joka herätessäsi nukkuu käsivarrellasi. Se on unelmien ja todellisuuden kohtaamista. Rakkaus on toisen herättämistä . . . . . . . hitaasti. Se on aistillisuutta. Rakkaus on sitä, että tiedät, miksi ostit liian suuren sängyn kolme vuotta sitten. Se on käytännöllisyyttä. Rakkaus on kaksi ihmistä, jotka vievät vain pienen osan vuoteesta. Se on läheisyyttä. Rakkaus on sen tietämistä, että annoit vara-avaimet oikealle ihmiselle. Se on luottamusta. Rakkaus on hyvästelyä tietäen, että tulet vielä takaisin. Se on uskoa. Rakkaus on käsien laskemista alas ja sanan "särkynyt" todellisen merkityksen tajuamista. Se on oppitunti inhimillisestä hauraudesta. Rakkaus on rullalle väännetty hammastahnatuubi. Se on sopeutumista. Rakkaus on tuijottamista ulos ikkunasta muistellen eilisiltaa. Se on mietiskelyä. Rakkaus on kuulla säätiedotus lumisateesta toivoen, että voisi käpertyä vuoteeseen jonkun kanssa. Se on yksinäisyyttä. Rakkaus on tarinoita, joita ei koskaan kerrota. Se on henkilökohtaista.                                                                      Tekstin lähde: -Net-