maanantai 21. toukokuuta 2012

Hiekkalaatikolla. Osa 1.

Oli kerran aika jolloin työnteko ja kova yrittäminen korvasivat ennestäänkin huonoa ihmis-suhdetta...

               

Nän se on kuten tuossa laulussa asia todetaan.
Liian kauan liian vähän aikaa, liian harvoin tunnetta ja taikaa.
Nyt taivaani täyttää muistot ja kylmä kuu....   http://youtu.be/g8uzeGQvCBo 

Lisäksi voisi todeta todeksi erään fraasin, elämä ottaa, elämä antaa...
Ei päivää ilman sinua, ei edes yötäkään. Kun aamuisin mä unen silmistäni sain,
olit ensimmäinen aatos mielessäin.
Ja illoin kun mä hiivin, vaimon viereen nukkumaan, niin toivoin että oisit vierelläin.
Ei päivää ilman sinua, ei edes yötäkään, ei päivää ilman sinua, sun unessakin nään, ei päivää ilman sinua ei ei.
Teit päivän työni, veit myös yöni, veit ne kokonaan, ei päivää ilman sinua ei ei....

               

Oheinen puskukone on tosi erikoinen konstruktio. Kaksi peilikuvana toinen toisiinsa yhteen liitettyä samankaltaista puolikasta, keskeltä toisiinsa nivellettynä, kummankin osion liikkuessa erikseen, lisää tarttuma pintaa antaen, näkyy myös tuossa videossa. 
Ylhäältä kohtisuoraan alas katsottaessa koneen runko muodostaa pitkän H-kirjaimen.

Mutta tehoa on vuodelta 1954 ja tuo Detroit 2-tahti Dieselien muhkeat, ihanat soundit (GM)
kahden suoran kuutos-moottoreiden kierrosherkkyys juuri tuosta 2-tahtisuudesta johtuen
Ja nuo ihanat imu-äänet...  ....ne ovat meikäläisen korvaan sointuvaa musiikkia...
Hieman kuin Holset turbon ääni.

Euclid TC-12. This is one of the MOST impressive machine I have ever seen work. This thing can REALLY push the dirt. Within 40 minutes, the TC-12 transformed a flat piece of ground into a trench deep enough to burry this monster. GM took over Euclid in 1952. In 1955 they designed this crawler, with the first one hitting the dirt in 1958. It was the most powerful dozer in the world at that time. It had a split, down the middle, oscillating frame with 2 GM 6-71, and 2 Allison 3 speed automatics. The TC-12 was good for 6.9 mph forward, and 8.9 mph in reverse. HP rating was 413 HP in 1956, then upped to 425 in 1958. One for each side the dozer. Each engine and trans drove one track, and it could literally spin on a dime. 500 units where sold from 1958-1966. In 1968, the Euclid TC-12 became the Terex 82-80, it was rated at 440 hp and weighed 52 tons when production stopped in 1974.

Niin. Kuin ylempänä kerrotaan, oli tosiaan aika jolloin koneet vielä olivat hyvin yksilöllisiä, siis merkkikohtaisilta ominaisuuksiltaan, hieman kuten me ihmiset olemme yksilöitä joka sekin alkaa meidän ihmisten kohdalla olla ohitse mennyttä aikakautta, siis käyttäytymistä.

Tässä eräs hymy Trojan kuormaajalta, tuolta kultaiselta 1950-1960 lukujen nyt jo ohimenneeltä aikakaudelta.

Monta yksilöllistä sellaista oli, kuten aikauden muissakin tuotteissa, ei ergonomiaa, tai käyttäjäystävällisyyttä, vain käyttöön tai toimintaan tarkoitettua, tuote joka toimisi vielä huomennakin, siis tällä periaatteella rakenettua.
Poiketen nykyajan tyylistä ja tuotteista joita ei voi juurikaan voi itse korjata, vaan aina pitää ostaa uusi tilalle.
Huoltaa ei itse enää voi, tai ei edes saa, kuin vain harvoissa erillisissä paikoissa. Kaikki on tuotettu tarkoituksella vain hetkelliseen hyötykäyttöön.

Tuona aikakautena maarakennus koneiden valmistus oli vielä keskittymätöntä ja tehtaat
erillisiä, liittoutumattomia tuotantolaitoksia, omine repertuaareineen markkinointi, myynti, huolto ja usein myös omine rahoituskanavineen.
                 
Nykyisin ainoa tunnetuin teollisuuden rahoituslaitos taitaa olla GE-ryhmän konsernin. 

Tässä muita tuon aikakauden tuotteita.  http://youtu.be/rVGXPMdvEm4 
                                                         
                                            Kiitos vierailustasi.
                                            Hyvää illanjatkoa.

2 kommenttia:

  1. Työ oli ennen elämämme ilo vaiko kenties pakkomielle?
    Onneksi nykyään on asiat helpommin, vai onko?

    Tää on vain elämää….

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli ennen pakko ja enimmäkseen miellyttävä miellekin.
      Mutta ennenkaikkea kuitenkin iso tyynni ilo.
      Se on ollut ja oli iloni vielä ihan viimevuosiin asti.
      Ehkä kenties vielä joskus, niiltä osin mitä voisi tehdä.

      Nykyään on helppoa, liiankin helppoa vois ajatella.

      Tässä iltamusiikki vihje. http://youtu.be/J_83_zNR8vc

      Poista