Puu kaatuu / Timber Osa-3

Koska kaikki kuvat eivät olisi lataantuneet suhteellisen nopeasti kaikille tai kaikkien koneille, laitan tähän viimeiset kuvat tästä tarinasta, josta tuli aiottua pidempi tarina.

Puu päässyt on jo tiensä päätökseen, ei enää kuulu rapse oksien.
nyt se muilla tanhuvilla on, kerron sulle tyhjä paikka on....

                           
Mennyttä takaisin en saa.

Taakse katson mä menneeseen tään aikaan, 
paljon muistoja mieleeni se tuo.
Yksin ollessain sinne usein kaipaan, 
hetken onnellisen se mulle luo.
Palaa mieleen riemut sekä murheet, 
monet kepposet vielä laulattaa.
Jossain pilkahtaa tuonen virran purjeet, 
vanhan ystävän pois ne kuljettaa.
Kerran mennyttä takaisin en saa, 
kaikki jäljellä on vain tulevaa.
Vaikka viipyen menneessä nyt eläisin.
tähän hetkeen siitä taas heräisin.

Lapsuus muistot aina mielessämme säilyy,
hellyt tunnelma unhoittumaton.
Ensi rakkaus taas aatoksissa päilyy,
nuoruus vuodet nuo parhaitamme on.
Vaikka kauniilta mennyt aika näyttää,
usein jäänyt on se vuotten taa.
Nykyhetken kun kiire pauhu täyttää,
vanhaa entistä sielu tavoittaa.
--
Kerran mennyttä takaisin en saa, 
kaikki jäljellä on vain tulevaa.
Vaikka viipyen menneessä nyt eläisin.
tähän hetkeen taas heräisin.


Nää kuvat kulkee muistoihin nyt tämän tarinan, mä mietin kuinka kauan sentää siinä kasvaa sai, vaan miten vähän jäikään siitä muistoks tarinan, kun puun tään tarinasta pieni kanto vaan..

Näin käy myös meille ihmisille, synnymme, kasvamme jurrumme syvään nauttien tasaisesta varmasta kasvusta, kärsimme pakkasesta, sateesta ja helteestä, huojumme hetken tuulissa ja tuiskuissa, kunnes viimein makaamme raukeina, kaiken antaneena ja kuten puulla, jälkeemme jää useimmiten kasvamaan uusia taimia.

Niin aika kulkee kuin ruhtinaat, tiesi sulkee sä mennä saat, tää saakoon rittää, kun muistan muun: pian tuuli niittää, pois lehdet puut.

Puu kaatuu / Timber Osa-2.

Kauan on tuo suuri pihapuu saanut kasvaa rauhassa karun ja hyvin kivisen kukkulan
huipulla. 
Aikoinaan 1972, sen vireen rakennettiin "yksi rappuinen" kuusikerroksinen taloyhtiö
samanlainen kuin hieman myöhemmin viereen rakennetut samanlaiset sisarus-talot.

Puu oli suuri ja "turvallinen" niin asukkaille kuin nonille linnuille ja oraville.

Tuulella ja myrskyllä se kurotti oksansa lähes ikkunaani asti, huojuttaen latvaansa ja runkoaan 2-3 metrin liikkeessä, ilman narinaa tai suurempaa uhkaa kaatumisesta.

Pidin sen antamasta auringon suojasta, ja talvella puun tuuheiden lumen verhoamien tai huurteen kuorruttamien oksien näkemisestä, pehmeistä neulasista jotka verhosi pihan asfaltin joka syksyisellä ruskealla kuorrutuksella, tai vehreistä pienistä pihkaisista kävyistä joita harvakseltaan piha-asfaltilta näkyi pudonneen.

Nyt puu on poissa, ei käpyjä, edes niitä vanhoja auenneita, ei ruskeita runsaita neulasia, joista jo pienenä poikana opin pitämään kulkiessani metsässä paljain jaloin.
Ei myös enää lintujen jätöksiä pihan penkeillä tai etupihan asfalttialueella.

Kaikki tuo haitta ja "hyöty" on mennyt pois, puun poistamisen myötä tai johdosta.

                                                         Piha vaikuttaa nyt autiolta.
                                                         Kohta on jälleen ilta.

Portin yllä

palaa lamppu.

Pimeällä pihalla

koivujen varjot kahisuttavat

pudonneita lehtiä.

Puu kaatuu / Timber Osa-1.

Hello, kaikki te uskolliset vierailijani, josta (uskollisuudesta) kiitos teille kaikille.

Jälleen kerran on tämän sivun päivitys jäänyt tekemättä joten yritetään nyt tehdä se.

Hieman muiden asioiden taakse on jäänyt tämän talo-yhtiön tapahtumat, jossa nyt on alkanut näkyä pieniä muutoksia totuttuun tapahtumien rutiiniin nähden.

Huoneistoihin asennettiin uudet ikkunat kesäkuu - heinäkuu aikana, ja viimeiset olivat paikoillaan elokuun ensimmäisellä viikolla. Muutakin pientä tapahtumaa on ollut, myös omassa elämässä, mutta kohtalaisessa kunnossa olen jälleen, sydän vaivoista huolimatta, tai ehkä juuri niiden ansiosta.

Näin syksyisin olen varautunut lintujen ruokintaan ja olen pitänyt tapana aamukahvin keittämisen aikaan lisätä hieman siemeniä lintulaudalle, ja sillä vieraileville linnuille.

Ongelmana on ollut tikka, tai useampi, jotka ovat pelottaneet muut, pienemmät pois.

Niimpä olen varautunut häätämään ne pois aina havaitessani tai kuullessani ylimääräistä rapinaa ja ääntelyä.

Perjantaina huomioni kiinnittyi jälleen ikkunan takaa kuuluviin ääniin, puusta jonka oksat ovat olleet lähes kosketuksessa ikkunaan, ja joka on antanut lisää varjostusta auringon paahdetta vastaan.

Hieman hämmästyin, kun nostaessani sälekaihdinta ja katsoessani ulos näin suuren punaiselkäisen otuksen kiipeävän puun rungolla, kohti latvaa.

                             

Ehdin ottaa kameran ja vaihtaa patterit ennen kuin punaselkä alkoi kopututuksensa.

Näin se aloitti.

Kuvassa jalat on n. 20 metrin korkeudella maan pinnasta

joten ensimmäinen oksa on kohtuullisen korkealla.

Puun korkeus 27-28 metriä

Näin. 

www.puunkaatotyottampere.fi

Tikka on suurimman osan työtään suorittanut.

Ikkunasta avautuva uusi maisema on autio ja avara....

Souvari = Logger type