Kesäisiä ajatuksia...

Hieno kaunis talvipäivä, juuri sellainen josta paljon pidän, kolmas jo sellainen on nyt entinyt iltaansa.

Iltapäivä. Kaupungilta palattuani tapani mukaan ajatuksena keittää makoisat kahvit. Niimpä moccamasterin lataukseen, vajaan kolmeen mukilliseen sopiva annos vettä ja kahvisuppilo, johon taittelen suodatinpaperin, sauman sivulle, myös pohjassa olevan, saadakseni istutettua paperin tiiviisti suodattimen reunoja vasten.
Lusikoin kahvijauheen sisään, painelen sen mitalla tiiviisti pohjaa ja reunoja vasten.
Naks ja vilkaistessani plogisivustolle keitin on aloittanut ääntelynsä.

           

Istahdan nojatuoliin, pala tummaa suklaata, kaadan juuri ostamastani viinipullosta muutaman sormenleveyden lasiin.
Väsyttää.  Mieli on seesteinen, rento olotila.
Maistelen kulauksen, toisen, odotellessani kahvin tippumista selailen istuessani päivän postin tuomia mainoksia.

Kahvi ja viini tuoksuu. Suljen silmät hetkeksi ja nukahdan samantien viinilasi kädessäni mainokset sylissä. 

Makea, rentouttava uni valtaa mielen, tuntemukset, ajatukset. 
Näen unta, unta kesästä. 
Hieman havahtuessani jostain alitajunnan takaa kulkee mieleen tietous, viinipikari yhä kädessä, älä pudota sitä, mutta rentous ja unen makeus voittavat kaiken muun.

Tunnit kuluvat, jostakin alkaa aivan väkisin mieleeni tulla häiritseviä ääniä, tuoksuja jotka muistuttavat jostakin. Havahdun hieman syvästä horroksesta, muistan kädessäni olevan viiniä sisältävän ison pikarimaljan.

Kahvi tuoksuu voimakkaana, se hemmetin keitin, se on yhä päällä, tulee ajatuksena.
Samalla ajatus, mitä kädessäni on. Kaikki hyvin, laitan yhä puolillaan olevan lasin kädestäni, nousen ylös tuolista, sammutan keittimen, kaataen kahvin altaseen huutoen samalla keittimen kannun. 

Kello on kahdeksan, lähes kokonainen täysikuu loistaa suoraan ikkunasta silmiini. 
Olen hereillä.

Ajatuksena on piipahtaa Karaokessa naapuripitäjässä, jossa ehkä jo odotetaan.
Joten matkaan. 

Hyvää illan jatkoa.


             

Laulajan lauluja :)

Hello, kaikille sivullani piipahtaneille pitkästä aikaa. 
Eipä ole tullut kirjoiteltua hetkeen, eikä tälläkään hetkellä ole mitään järkevää asiaa, mutta uskollisten sivustojani seuraavien lukijoiden takia yritän jotakin kraapustaa.

Menestys tekee ihmisen nöyräksi, epäonnistuminen katkeroittaa. 
Jostakin syystä jo tänään on sivustollani ollut vierailija määrän ennätys, lähes 300 vierailua kotimaasta (tämä klo 16.50 mennessä, ennen tämän julkaisua).
Muut vierailut sitä lisää täydentämässä.

Paljon on tänä aikan vettä virrannut vantaan koskessa, kymijoen haaroista puhumattakaan. Nuutin päivä on mennyt, kaamos aika pohjoisessa päättynyt pieni kurttunen, 20v vanha joulukuusi on vielä pöydälläni, iltaan valoa antamassa ja tällä viikolla taltioin sen odottamaan seuraavaa joulun ja vuodenvaihteen sesonkia.

Talvinen päivä on Pirkanmaalla ollut kaunis ja aurinkoinen, pakkasta tasainen - 10 viimeviikon kovan -26 asteen pakkasen päätyttyä, jolloin talitintit olivat yhtä herttaisen pörröisiä, kuin oheisen kuvan - 25 asteen pakkasessa kärvistelevä kuhnuri, luonnon helmassa piipahtaessaan.

Elämä ottaa elämä antaa, joten jälleen yksi elämää rikastuttava kokemus on takana, päättyneenä, palaamatta. Tuo kokemus joka sekin eräs ainoa laatuinen elämässäni.
Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa sanotaan, tosin en tiedä koska toivo alkaa muuttua epätoivoksi, tai toivottomuudeksi. 
Toivottavasti näin ei käy kuitenkaan vielä hetkeen, elämä on mielenkiintoista ja olen elämääni edelleen tyytyväinen, ja omalla tavallani jopa onnellinen.

Jo poikana sen minä huomasin,

pienet kolhut ei kulkijaa kaada,

Ja se tyttö, se kulkee jo jossakin.

jos on kumppani määrä mun saada.

Niin se tyttö se kulkee jo jossakin, 

jos on kumppani määrä mun saada.

Ja jos itse mä turkkini tuhrisin, 

aina itse se puhtaaksi nuollaan, 

ja ne kuuset jo kasvaa jo jossakin, 

joista kerran mun arkkuni vuollaan. 

Ja ne kuusetkin kasvaa jo jossakin,

joista kerran mun arkkuni vuollaan.

Ei pehmeeksi pöyhitä pelimannin pielusta,

eikä patja ole untuvaa,

kaipaa jostain syvältä sielusta

kolkkaa kodilta tuntuvaa.

Sillä kansan kourassa hajallaan,

aina on tämän laulajan lantit, 

jää pelimannin perinnöksi ajallaan,

velat vekselit vipit ja pantit.

On hankala syntejään tunnustaa,

kun ei kaikkia niistä ees muista,

ja paljon soi sielussa sanottavaa,

mutta kuivana kieli ei luista.

Ja niin paljon soi sielussa sanottavaa,

mutta kuivana kieli ei luista.

Kai siksi on tartuttu tuoppeihin,

ohikulkija tarttuu suoraan,

ja se ohra jo lainehtii jossakin,

jota ensi jussina juodaan.

Ja se ohra jo lainehtii jossakin,

jota ensi jussina juodaan.

Ei pehmeeksi pöyhitä pelimannin pielusta,

eikä patja ole untuvaa,

kaipaa jossain syvällä sielussa

kolkkaa kodilta tuntuvaa.

Vaikka soppa on kylmää ja leipä on sitkeä

auta ei päätänsä aukoa.

Itse voi valita, nauraa vai itkeä,

kunhan soitto ei taukoa.

Sillä kansan kourassa hajallaan 

aina on tämän laulajan lantit,

jää pelimannin perinnöksi ajallaan

velat vekselit vipit ja pantit.

On haaveista suurin jos elämään

jäis yksikin lauluistansa,

ja hänen mentyä penkiltään,

sitä vielä laulaisi kansa,

- Sitä vielä laulaisi kansa.

-  Jenkka / Laulajan lantti / Timo Koivusalo -

                                                   

Loppiaisena

Kuluva talvi on ollut monin osin muistuttanut lapsuuden ajan kaltaista talvikautta. 

Lunta on ollut paljon, kuitenkin kohtuullisesti, koko ajan on ollut tasainen talvikeli sopivine pakkaseneen, ei liian kylmä, ei liian märkä.

            

Nyt heti joulun jälkeen, kuten niin usein lapsuudessa, alkoi pitkä, märkä, lämmin kausi joka sulatti piha alueen kulkemisesta tiiviiksi pakkautuneen pihalumen puuromaiseksi vetiseksi painavaksi mössöksi jota oli lähes toivoton, kamala ja tavattoman raskas työ alkaa puhdistaa kodin piha aluetta lumilapiolla ja lumikolalla.

Ellei pakkanen tullut liian aikaisin, ehti saada lainaksi perälevyn traktoriin, jolla työ kävi helposti. Lähes heti, kun oli työn saanyt tehtyä, alkoi pakastaa, ainakin yön ajaksi ja usein kävi niin että pakkaskausi alkoi jatkua tuosta eteenkin päin, kevään hagille asti.

Loppiainen. Päivä joka aikaisemmin aloitti pitkän talvikauden, niin sanotut härkäviikot, jonkä aikana ei ollut ns arkipyhiä, tai perättäin olevia pyhäpäivä, vain normaalit viikot.

Työntäyteiset viikot, jotka pääsiäisen aika lopetti, kevään korvalla tai sen lähestyessä.

Varsinainen joulu loppui kuitenkin vasta nuutin päivänä, viikko loppiaisen jälkeen jolloin nuutipukit alkoivat kulkea talosta taloon, maaseudulla vielä 1960-1970 luvulla.

Loppiainen oli myös aika jolloin lapsuudessani vietiin joulukuusi ulos neulasia ravistamasta. 

Loppiainen oli myös säiden ennustamisen aikaa.

Sanottiin puolet talven lumen määrästä sataneen loppiaiseen mennessä.

Sanottiin myös, että jos loppiaisena metsä on huurteisen lumen peittämä, syksyllä saadaan hyvä ohravuosi.

Vuoden vaihteen suojasää saattoi kestää joskus nuutinpäivään saakka, jolloin sanottiin, jos loppiaisena on vilja-aitan polku lumesta ummessa, se joutaa olemaan ummessa koko seuraavan talven ajan.

Usein kävi niin että pakkaskauden alettua, oli tasaista pakkas-säätä ilman suurempia

lumisateita koko kevään talvikauden ajan, kunnes helmi ja maaliskuun lumituiskut alkoivat tuivertaa, säiden vaihdellessa huhtikuuhun, kevään porteille asti.

Vuoden alkaessa.

Auringon nousu täällä 9:24. Auringon lasku 15:24 Päivän pituus 6h 1 min.

Vesisadetta jo viides päivä. Lumitilanne n. 1/3 joulun ajasta.

Utsjoki: Auringon lasku 25.11.2012. klo 12:18 

Utsjoki: Auringon nousu 16.1.2013.  klo 12:03.

Neuvoja alkaneelle vuodelle:

Ot käpy pois kenkäst.

Kaar vesi pois saappaast.

Nost ämpär silmiltäs.

Jua kuppis tyhjäks.

Ol ilone, ol valonen, ol pulune.

Älä lait kät sirkkeli.

Älä purot kirvest kintuil.

Alä unohr kotti avaimi.

Alä karot anettuja syrämei.

 - Heli Laaksonen -

Sama suomeksi:

Ota käpy pois kengästä.

Kaada vesi pois saappaasta. 

Nosta ämpäri pois silmiltä.

Juo kuppi tyhjäksi.

Ole iloinen, reipas, sydämellinen.

Älä laita kättä sirkkeliin.

Älä pudota kirvestä jalalle.

Älä unohda avaimia kotiin.

Älä kadota sydäntä, jonka olet saanut.