Kesäisiä ajatuksia...

Hieno kaunis talvipäivä, juuri sellainen josta paljon pidän, kolmas jo sellainen on nyt entinyt iltaansa.

Iltapäivä. Kaupungilta palattuani tapani mukaan ajatuksena keittää makoisat kahvit. Niimpä moccamasterin lataukseen, vajaan kolmeen mukilliseen sopiva annos vettä ja kahvisuppilo, johon taittelen suodatinpaperin, sauman sivulle, myös pohjassa olevan, saadakseni istutettua paperin tiiviisti suodattimen reunoja vasten.
Lusikoin kahvijauheen sisään, painelen sen mitalla tiiviisti pohjaa ja reunoja vasten.
Naks ja vilkaistessani plogisivustolle keitin on aloittanut ääntelynsä.

           

Istahdan nojatuoliin, pala tummaa suklaata, kaadan juuri ostamastani viinipullosta muutaman sormenleveyden lasiin.
Väsyttää.  Mieli on seesteinen, rento olotila.
Maistelen kulauksen, toisen, odotellessani kahvin tippumista selailen istuessani päivän postin tuomia mainoksia.

Kahvi ja viini tuoksuu. Suljen silmät hetkeksi ja nukahdan samantien viinilasi kädessäni mainokset sylissä. 

Makea, rentouttava uni valtaa mielen, tuntemukset, ajatukset. 
Näen unta, unta kesästä. 
Hieman havahtuessani jostain alitajunnan takaa kulkee mieleen tietous, viinipikari yhä kädessä, älä pudota sitä, mutta rentous ja unen makeus voittavat kaiken muun.

Tunnit kuluvat, jostakin alkaa aivan väkisin mieleeni tulla häiritseviä ääniä, tuoksuja jotka muistuttavat jostakin. Havahdun hieman syvästä horroksesta, muistan kädessäni olevan viiniä sisältävän ison pikarimaljan.

Kahvi tuoksuu voimakkaana, se hemmetin keitin, se on yhä päällä, tulee ajatuksena.
Samalla ajatus, mitä kädessäni on. Kaikki hyvin, laitan yhä puolillaan olevan lasin kädestäni, nousen ylös tuolista, sammutan keittimen, kaataen kahvin altaseen huutoen samalla keittimen kannun. 

Kello on kahdeksan, lähes kokonainen täysikuu loistaa suoraan ikkunasta silmiini. 
Olen hereillä.

Ajatuksena on piipahtaa Karaokessa naapuripitäjässä, jossa ehkä jo odotetaan.
Joten matkaan. 

Hyvää illan jatkoa.