Kyllä, mutta että vielä tällä ikää. Usein olen kuullut sanottavan; tarvitseeko sinun...
Pitkän illan yksinäisyys hiipii lähelle, kuulen sen lähestyvän sanaakaan sanomatta levittäytyvän tumman harsovaipan lailla kaikkialle ympärilleni, kietoen sisimpäänsä.
Kaipaus jota en huomaa ennen illan hämäryyttä. Kaipaus joka on olemassa johonkin aikaisemmin lähes saavuttamattomaan, johon olen ehtinyt tottua, puhelin on ollut vaiti lähes viikon ajan, mietin toimiikohan se vielä.
Olet yksin kotona, lähes saavuttamattomissa, soitan, puhelin tuntuu toimivan. Normaalit kuusi piippaus ääntä ja vastaat. Kerrot viikon hiljaisuuden ajasta, kuten soittaja omista tapahtumistaan, sitten hetki ja puhelu tuokiomme päättyy.
Kohta on jälleen edessä viikonloppu, mutta se onkin kenties kokonaan toinen juttu...
Kaipuu tällä iällä on.. kuin kuolemaa odottaisi.. siihen ei paljon muuta sanomista ole!
VastaaPoistaHello, Ulleriina.
PoistaNimen omaan.
Niinpä masennus vielä pahentaa tilannetta, kenellä sellainen on.
Se tuntuu saavan joskus hieman kummallisia ajatuksia aikaiseksi.
Vaikka ei mainitsemaasi (itse) suoraan odottaisikaan, niin väkisinkin se käy mielessä, etenkin edesmenneen siskoni, nyt teholla olevan miehen kohdalla.