Aamumaxi

                        

Pilvistä, hieman kuin syksyisen harmaata on päiväni näkymä, näin ikkunasta katsoen.
Istun hörpittyäni aamukahvini muna-voikun kera napaani jo appo-aikaisin.


Hiljaista on ollut myös aamun varhaisina tunteina täällä sivustolla. Vierailijoita, sekä yökukkuvia, huonosti nukkuvia lukijoita ei tänä yönä ole sivullani näkynyt, vieraillut.

Eilen, kuten viimeisten viikkojen aikana tuntuu tämä kasasiipelijän sivusto piristyneen
runsaiden vierailujen johdosta. 

On kuin oleilisin, elelisin, eläisin jälleen elämäni erästä uutta kevättä. Hienoa niin!

Ei, ei vieraillut edes tuota aamulaivaa, joka harvakseltaan piipahtaa aamuyön tuntien hiljaisina hetkinä, puhumattakaan pirtsakasta arana negrasta, joka niin usein aamuyön tunteina on uskollisesti sivujani selaillut.

Hienoa on saada huomata etteivät tumman hennon syysorvokinkaan jatkuvat vierailut ole laanneet suomasta ainaista uteliasta, ;) minulle yhäti hehkuttavaa sulosuosiotaan.

Nukahdettuani iltasella makoisaan, niin rentouttavaan uneen, heräilin tähän aamuun vasta kuuden jälkeen, tavallisemmasta ylösnousuajastani poiketen.

(Kenties tästä tulee uusi totuttu tapa meikäläiselle vielä vanhoilla päivilläni. Olenhan lähes koko ikäni alkanut tepastelemaan jo aamuvarhaisesta, jota nykyherätys ei ole.)

Syksyn ensi muistutus ainaisesta, väistämättömästä saapumisestaan antoi itsestään
jo viime maanantaina ensimmäiset merkkinsä, pudottaen tuulen mukana ensimmäiset 
kellastuneet puiden lehdet nurmikolle, kuin hieman varhaista tulemistaan ennustaen.

Syksy selkeyttää, paljastaa, myös käytöstapojen muuntautumisen, vamistautumisen tulevaan. Poissa, taakse jäänenä alkaa olla keväinen riehakkuus, kesän vallattomuus
jättäen jäljelle alastoman seesteyden, suunnaten villit ajatukset arkisempiin asioihin.

Syksy saapuu väistämättä, tuoden kannoillaan talven, millaisen, jäänee nähtäväksi.

Kuitenkin talven jälkeen saapuu taas, väistämättä iloinen ja vallaton kevät, kannollaan kesä. Mutta millainen syksy ja talvi tulevat olemaan kohdallani. Entä seuraava kevät.

Missä olet silloin Sinä, missä olen Minä. Missä kaikki muut, lapseni, ystäväni, tuttuni.
Aika aina aikaa kutakin, sanotaan. Elämän kiertokulku jatkuu väistämättä. Edelleen.

Toivottavasti voimme olla yhdessä myös silloin, saaden kaikki tuossa kiertokulussa 
 yhäti vielä mukana.

Hyvää alkanutta päivää Teille kaikille, runsaille lukijoilleni.