Radalla.

                      

                                                                            

Elämäämme voisi verrata kuin; vuoreen, laaksoon, vesistöön, suohon, tai rotkoon, jotka ovat rautatietä rakentavien insinöörien esteinä rataa rakennettaessa.

Tätä, valmistunutta tielinjausta pitkin elämämme sujuu kehdosta aina harmaaseen aikuisuuteen ja hautaan asti.

Meidän tulisi suhtautua siihen samoin kuin näihin; linjauksen, radan rakentamisen, tai sitä suorittavien miesten työhön, jotka tekevät työtään saadakseen radan valmiiksi. 

Tarkkailla sen kallistukset, kurvit, sillat, tunnelit, nousut ja laskut. Suhtautua niihin oikein asennoitumalla, epäröimättä tai pelkäämättä, joskus isojakin riskejä ottaen.

Selviämme siitä parhaiten pitämällä silmät avoimina, välttäen joutenkäyntiä. Esteiden ylittämisellä pyrimme saavuttamaan kaukaisen meren valkohiekkaisen, tyynen rannan.

Näin toivomme löytävämme elämän lopulla tyvenen poukaman, jossa vielä toivomme meidät otettavan avosylin vastaan, voidaksemme viimein lopulta levätä.