Itsenäisyyspäivä. (Saksa-Suomi 1944) Osa - I

Näin itsenäisyyspäivänä ajattelin kirjoittaa hieman jotain muutakin historiasta kun vain tuota perinteistä, aina ja kaikkialla toistuvaa samaa tarinaa. Tässä hieman tuota historian havinaa, surinaa, kenties hieman myös kolinaa, eräästä pitämästäni aiheesta.  
- Lähde pääasiassa alan kirjallisuus, mutta myös lapsena aloittamani, yli 50v kestänyt, pienoismalliharrastukseni eräs vaikuttaja / innoittaja. -

Tämän juttuni tarkoituksena ei kuitenkaan ole ihannoida sotaa itse sotana, vaan sitä, että kaikki liittyy kaikkeen, sotateknologia kehittää aina kaikkea muuta, yhdistää, eroittaa, uutta luoden, tehden, kuten Suomesta, agraalivaltiosta, yhden uuden teollisuusvaltion, sotien jälkimainkien puitteissa, suureksi osaksi sotakorvausten tuotannon ansiosta. 
Suomi oli talvisodan jälkeen tilanteessa jossa se oli eristettynä aikaisemmista vanhoista perinteisistä läntisistä yhteistyökumppaneistaan, joutuen yksinjäätyään, tekemään valinnan
itsenäisen valtiollisen olemassaolonsa takaamiseksi, turvautumisen joko Stalinin Neuvostoliittoon tai Hitlerin Saksaan. 

Tapahtumien kulku euroopassa ja muualla maailmassa viittasivat siihen ettei muita vaihtoehtoja liittoutumisen sijaan enää Suomella ollut jäljellä.
Nytkin ajankohtaisena esiin tulee usein tuo pohjoismainen sotilaallinen puolustusliittoutuma muodostus yhteisesti Norjan, Ruotsin ja Suomen kesken, joka tuolloin talvisodan jälkeen oli tiukasti torjuttu sekä Moskovasta että Berliinistä käsin.
Sodan jälkeen sekä Tanska, että Norja liittyivät natoon.
Näin ollen luontevampi vaihtoehto sen ajan poliittiisessa ilmapiirissä oli Suomelle valinta Saksan valitseminen, kahdesta tarjolla olevasta vaihtoehdosta. 
Saksassa Suomen asema muuttui ratkaisevasti Saksan-Neuvostoliiton keskinäisen avunantosopimuksen solmimisen elokuussa 1939 kun saksa oli vallannut Norjan.

Suomelle alkoi syntyä uusi rooli Hitlerin suunnitellessa operaatio Barbarossaa, hyökkäystä Neuvostoliittoon. Oma vaikutuksensa oli myös Stalinin johtaman neuvostoliiton Suomen kohtelu joka oli suorastaan tyly ja työnsi Suomea pois Moskovan vaikutuksesta, työntäen Berliinin suuntaan, osaltaan vaikuttaen Suomen turvallisuus halukkuuteen Saksasta.

Suomella oli myös erittäin huomattava osuus sodan aikasena Saksan kauppakumppanina. Esim. Suomen tuonnista 93%, mm. ruoka ja vilja, oli kaikki vain Saksan yhteistyön varassa, josta aiheutui Suomelle selvä riippuvuustarve jo pelkästään elintarvikekysymyksissä.
Toisaalta taas Saksa, jonka sodankäyntiä vaivasi krooninen raaka-aine pula lähes kaikessa sotateollisuuteen liittyvässä, mm. teräksen seosmetalleissa, joita tarvittiin kovien, sitkeiden ja lujuutta vaativien teräslaatujen tuottamiseen.

Nikkeli oli eräs ratkaisevista sodankäynnissä tarvittavista raaka-aineista (Luodit, Ammukset, sekä metallin kovuuden lisääminen, läpäisykyvyn nostamiseksi ja tietenkin ehkäisemiseksi).
Vuonna 1943 Suomi toimitti Saksaan 85% sen tarvitsemasta ja käyttämästä nikkelistä sekä 23 % sen tarvitsemasta molybdeenistä, joista (1943) Petsamon Nikkeli 7899 tonnia sekä Mätäsvaara 151 tonnia. Lisäksi toimitettiin kuparia ja vanadiinia.

Saksan sotateollisuuden monet pullonkauloja olivat lähes kaikki mahdolliset teollisuudenalat aina räjähdeaine teollisuutta myöten. Jo pelkkä puolan sotaretki vei Saksalta puolet kaikista sen lentopommeista. Kivihiili oli se teollisuuden perusraaka-aine jota olisi ollut omasta takaa, jota olisi ollut riittävästi, mikäli kuljetus- ja työvoimakapasiteetti sen olisivat sallineet
laajemmin hyödynnettäväksi.
Metalleista, etenkin alumiinista sekä teräksen seosmetalleista oli krooninen, huutava puute.
Hyvä esimerkki tuosta raaka-aine tarpeesta, ja siitä mitä tuhlausta sota edustaa on 750 kg lentokoneesta pudotettavan pommin tai torpeedon raaka-aine tarve. 

(Esim. torpeedon, LT-F5, joita Norjan kentiltä käytettiin etenkin Muurmanskin saattueisiin, sekä myös tietenkin Maltan ja Libyan saattueisiin, niiden valmistamiseen tarvittiin, oli raaka-ainetarve: 51,3 kg kromia, 114 kg alumiinia, 78,6 kg lyijyä, 55 kg tinaa, ja 374 kg kuparia. Siis yhteen pommiin.)

Venäjä oli yrittänyt valloittaa koko Suomen Talvisodassa. Saksa oli auttanut Talvisodan aikana liittolaistaan Venäjää, eikä suinkaan Suomea. Siitä hyvästä Saksaa ei katsottu hyvällä silmällä ei Talvisodan aikana, eikä myöskään välirauhan aikana.

Kun imperialistinen Venäjä oli kuitenkin Suomelle valtava uhka valmistautuessaan uudelleen hyökkäämään Suomen kimppuun, sekä Englanti ja Venäjä ajoivat Suomen riippuvuuteen Saksasta, niin suomalaisten oli nieltävä katkeruutensa Saksaa kohtaan ja käytävä saksalaisten kanssa keskusteluja siltä varalta, että Venäjä hyökkää jälleen Suomen kimppuun.

Saksa miehitettyä Norjan, norjalaiset lensivät osan ilmavoimien koneistaan Suomeen. Saksa takavarikoi itselleen Norjaan jääneet lentokoneet joista osa myytiin kesällä 1940 Suomelle. 
Talvisodan alkaessa monet tulossa olevat aseet ja tarvikkeet, saksa jäädytti satamiin mm Ranskan lahjoittamat Morane Saulnier hävittäjät, Italiasta ostetut Fiat 50 hävittäjät, sekä muita ilmavoimien ja jalkaväen tarvitsemia varusteita, aseita ja tarvikkeita.
Vasta kun Suomi suostui tekemään Saksan kanssa sopimuksen saksalaisten lomalaisten kauttakuljetuksesta Pohjois-Norjasta Suomen alueen kautta Saksaan ja päinvastoin, niin Saksa lupasi vapauttaa Norjassa takavarikoimansa suomalaiset aseet ja tarvikkeet sekä siinä tapauksessa, että Saksa oli jo ottanut käyttöönsä niitä Suomen materiaaleja korvata ne toisilla toimituksilla ja myös myydä aseita Suomeen.  Saksa myi myös suomeen osan norjasta sotasaalina saamiaan lentokoneita, joista norjalaiset olivat ehtineet jo osan siirtää suomeen, pois saksalaisten ulottuvilta.

Suomessa ”näkyi taas valoa tunnelissa”. Saksa ei suostunut edelleenkään myymään Suomeen omaa modernia aseistustaan, kuten hävittäjäkoneita - mutta sekin oli eteenpäin kun Saksa suostui myymään jotakin sotasaaliiksi ottamaansa materiaalia, kuten Morane-Saulnier, Curtiss P-36 koneita, sekä venäläisiä t-26 t-34 panssareita sekä Polikarpov 153 ja I-16 hävittäjäkoneita sekä DB ja SB pommikoneita. Oli se sotasaalis parempaa kuin ei mitään.

Venäjä hyökkäsi jälleen Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05 aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan, joka oli erillissota.  Hyökkäys oli kosto saksan sotajoukkojen rajan ylityksestä, hyökkäyksestä neuvostoliittoon suomen puolelta.
Jatkosodan aikanakaan Saksa ei suostunut myymään Suomeen merkittävää määrää mitään uutta sotakalustoa. Göring lahjoitti tusinan verran vanhentuneita Dornier-pommikoneita ja Suomi sai ostaa yhden laivueellisen (30 kpl, G-2) Messerchmitt-hävittäjäkoneita vuonna 1943, jolloin Suomen muu kalusto oli jo täysin vanhentunutta. No, mainittakoon vielä kaksi tusinaa ajanmukaisia Ju-88 pommikoneita.

Suomi oli ainoa Saksan satelliittivaltioista, jossa myös poikkeuksetta kaikki, Suomen omilla tunnuksilla varustetut, saksalaiset lentokoneet olivat kaikki suomalaislentäjien ohjaamia.
Kalustollisesti Suomi oli melko surkeassa jamassa. Saksa katkaisi useaan otteeseen sekä asetoimitukset, että vilja- ja muut raaka-ainetoimitukset Suomeen aina kun Suomi käyttäytyi Saksan mielestä epäystävällisesti. Tämä lähinnä tarkoitti erillisiä Suomen rauhanhieronta yrityksiä, jotka saksa sai tietää, sekä Leningradin hyökkäys-, tykistön tulitus- ja kupungin piirityskieltoa.
Myös ilmapommitukset kaupunkiin olisivat olleet vaikutuksiltaan mitättömiä, lisäksi lähes mahdottomia suorittaa Kronstadtin ja Oranienbaumin mottien ansiosta niiden erittäin voimakkaiden ja tehokkaiden ilmatorjuntatulitusten takia.

Sota on kansainvälistä tapahtumaa. Kesän 1944 suurhyökkäyksessään jossa Neuvostoliitto valloitti viipurin Churchill mk-IV, Mathilda  ja Valentine Brittipanssarien tukemana, joista ensin mainitut, kaikki myös tuon Marshall-avun turvin toimitetut, toimivat tuon hyökkäyksen kärjessä. 
(Neuvostojoukkojen muonitus oli paljon liittoutuneiden säilykkeiden varassa.)
Tosin myös omaa tuotantoa olevia Neuvostopanssareita oli rintamalla monessa suurhyökkäyksessä paljon mukana, mutta enimmäkseen ne / niitä tarvittiin muilla taistelutantereilla ylivoimaisen paremmuutensa takia, saksalaisia panssareita vastaan. 

Näiden lisäksi Neuvostoliitolla oli omien lentokoneidensa lisäksi Amerikkalaisia Airacobra P-39 sekä Tomahawk P 40D (kittyhawk uudempia versioita) Boston B-20 (Havoc) koneita sekä brittien Spitfire mark -IV koneita
Eräs tyyppi jonka Amerikkalaiset olivat valmistaneet Briteille heidän pyynnöstään, oli A 36 A eli Abache, jolle Britit antoivat nimen Mustang.

Vastaavasti taas Normandian maihin-nousun aikana ja jälkeen, monet liittoutuneet, lähinnä vapaan Ranskan pilotit, lensivät venäläisillä, etupäässä Jakolev Yak-9 tyyppiä olevilla hävittäjä-koneilla, joista heille oli muodostettu omat erilliset lentolaivueensa, koneiden käyttäessä Ranskan valtiollisia tunnuksia.

                    

Vastaavasti Saksan pohjoiset joukot joita tuli suomeen n 230.000 miestä. Tuon aikainen Suomen Lapin väkiluku oli n. 150.000- 180.000 ihmistä.

Salla rintamalla Saksalaiset joukot käyttivät Ranskan sotasaalista olevia Char B1, Renault 35 ja 40 tyyppiä, Somua S-35, sekä Tsekkiläistä Skoda panssareita, jotka olivat heidän omia Panzer -I ja Panzer-II, Panzer-III  vaunujaan parempia tykkien ja panssaroinnin ansiosta,
joita Saksan pohjoisen joukoilla oli käytössään, joukossaan vain muutamia Panzer-IV sekä Stu-40 rynnäkkötykki vaunuja jotka jo olivat em. parempia, pärjäten hyvin Neuvostoliiton omaa tuotantoa oleville panssareille.

                  


Kannaksen suurhyökkäyksen alettua, Suomi oli Neuvostoliiton ansiosta todellista, aitoa hätää kärsimässä, kaikesta kun oli puutetta, niin miehistä kuin kaikenlaisesta kalustosta.
Rippendorf-Ryti sopimuksen ansiosta, hieman saksaa huijaten, Hitler suostui aseavun antamiseen, ja sen eräänä ja parhaimpana osoituksena oli lento-osasto, Kurt Kulhmey jonka
Stuka, Jabo, sekä Focke-Fulf koneiden ansiosta kannaksen suurhyökkäys saatiin pysäytetyksi saaden aikaan ns. välirauha, joka hetkeä myöhemmin edellytti entisten aseveljien maasta karkoitusta, johtaen em syystä ns. Lapin sotaan, joka oli katkera paikka.

Luftwaffen osasto Kuhlmeyn lentäjät taistelivat Suomen puolesta, tekivät sotilaina parhaansa. Tämä heidän apunsa vaikutti oleellisesti Suomen pysymiseen itsenäisenä kansana.

                  

Sana Jabo: tulee tästä koneesta käytetystä, hävittäjä-pommittaja sanasta joka on nykyisten  esi-isä. Hävittäjäkoneiden, jotka nyt lähes kaikki ovat hävittäjäpommittajia.  

Kannaksen suurhyökkäyksen alettua rajuna, pyydettiin materiaali- ja taistelukalustoapua Saksalta. Sitä myös saatiin, jonka jälkeen Rytin johtama hallitus erosi välittömästi.

Asevelikin oli tiukilla sotatoimien sujuessa liittoutuneita vastaan yhä huonommin, silti apua maa- meri- ja ilmataisteluihin saatiin. Saksan sodanjohto halusi vakauttaa Karjalan kannaksen tilannetta a osana luvattua apua taisteluosasto Kuhlmey tuli Suomeen 12.6.1944. 
Kuhlmey johti määrätietoisesti lento-osastoaan mm. Talin ja Ihantalan rajuissa taisteluissa tehden osaltaan mahdolliseksi suurhyökkäyksen pysäyttämisen.

Suomen päädyttyä välirauhansopimukseen, yksikkö poistui Suomesta viroon, jatkaen sieltä kotimaansa puolustukseen, aina sodan loppuun asti.