Illan hämäryydessä

                 


Kaunis kirkas aurinkoinen päivä on päättynyt, hämärän vaihduttua illan pimeyteen.
Alkuillan tunteina sakeana, märkänä mutta kauniina alkanut lumisade on vaihtunut suoraan soljuen alas putoavaksi, sakeaksi, kastelevaksi räntäsateeksi, joka vielä kuorruttaa asfaltit valkoiseen peitteeseen. 
Kertymää ei juurikaan tästä, syksyn neljännestä lumivaipasta enää synny, ja toden näköisesti se jo huomenna on haihtunut nurmikoltakin pois, lämpötilan kohotessa plussalle.

Lämmin hämärä hetki muistelulle, kaikelle mieleen juolahtaville, siellä jo ennestään pyöriville.
Kynttilät lämmittävät, suoden mukavan hämärän rauhallisen iltahetken, samoin lasillinen viiniä, jonka mausteinen tuoksu saa haluamaan sitä toisen mokoman lisää. 

Lumisade ulkona vähentää soljumistaan, laantuen oireista päätellen kohta kokonaan.
Lämmintä, väsyttää, vaikka täydenkuun odotus hieman tuota nukkumista jälleen häiritsee.

Kuinka juuri nyt toivoisinkaan jonkun olevan läsnä, Jonkun pehmeän, lämpimän, hiukset puhtaalle tuoksuvan, joka ensin hieman nojautuen ja kohta jo kainaloon käpertyen kysyisi. Mennäänkö nukkumaan.   

                 

Kas, lunta sataa.
Ja muistot kohta unhon kinos peittää, 
pois kätken onnen sekä tuskan kyyneleet.
Taas aika mataa, ilta varjot heittää,
mut aatokset, ne yhä ovat yhtyneet.

         
Näissä mietteissäni istuen, kaadan nyt sen toisen kierroksen lasiini. Viini tuoksuu.

                         
                                   Hyvää yötä. Kiitos vierailuistanne.